lauantai 31. maaliskuuta 2012

Keppostelu ei ota laantuakseen

Nyt se Olli vasta kepposen teki...

Jätin torstai-iltana vaillinaisen maitosuklaalevyn baaritiskin päälle ja perjantaina miehen tullessa töistä kotiin olohuoneen sohvalle oli viikattu nätisti sekä suklaalevyn paperikääre että folio. Suklaa oli kadonnut koiran sisuksiin. Olli oli kiipeillyt baaritiskin toisella puolella olevan sohvan selkänojan päälle ja ilmeisesti tarpeeksi kauan hyppimällä oli ylettänyt ottaa kiinni paperin reunasta. Suklaan tuoksu oli siivittänyt koiran yliluonnollisiin suorituksiin. (Yleisurheilijat voisivat ottaa Ollista mallia.) 

Onni onnettomuudessa, että suklaa oli tavallista maitosuklaata ja googlettaessani ja laskiessani koiralle kohtalokkaan theobromiinin määrää ei Ollin syömästä määrästä ole terveydellistä haittaa. Maha kyllä meni löysälle. Koiralla siis. Pitäisi kohta hankkia kassakaappi ruokia varten?

Iän myötä keppostelu tuntuu vaan pahenevan ja mielikuvituksella ei ole rajoja. Kaikkea pitää kokeilla. Ja emäntä saa lisää harmaita hiuksia. 

Aurinkoiset terveiset Oulusta!

28 kommenttia:

  1. Onnistuneet kepposet motivoivat yrittämään yhä ällistyttävämpiä asioita :)
    Aurinkoa myös täältä etelästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkään, että jonain päivänä koira keksii jonkun kohtalokkaan kepposen. Täytyy yrittää varautua kaikkeen.

      Poista
  2. Eihän se Olli tee muuta kuin korjaa parempaan talteen isäntäväen levälleen jättämät tavarat (= herkut)... ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se oma vika, ei pitäisi jättää mitään levälleen eikä mitään syömättä.

      Poista
  3. Voi sinua, Olli! Onneksi suklaata ei ollut tarjolla yhtä isoa annosta kuin muroja silloin taannoin...
    Meidän tuttavan cottoni söi eilen Mignon-munan ja joutui oksetettavaksi. Olli sai sentään nauttia anastetun herkun mausta loppuun asti!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suklaan kanssa ei koskaan voi olla liian varovainen. Tänään ostamani leivontasuklaat (70 % tummaa suklaata) laitoin keittiönkaapin ylähyllylle. Nyt pitää olla jo ihmiselläkin tikkaat, että ylettyy levyihin. Mitähän mäyräkoira keksii?

      Poista
  4. Suklaat piiloon koiraperheissä. Eräänä ei niin kovin kauniina päivänä sitä on liikaa pienelle ja vähän isommallekin koiralle. On se Olli aika ovela veijari mutta ei raukka ymmärrä kuinka kipeäksi jostain ruoka-aineesta voi tulla. Terveisin M-L ja Ossi joka tietysti söisi suklaata jos saisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olli on perso kaikelle mahdolliselle syötävälle ja näköjään tekee melkein mitä tahansa saavuttaakseen haluamansa. Kyllä nyt ollaan taas tarkempia. Vaan on tämä mäyräkoiran kanssa eläminen ajan hermolla olemista. Pihan aitaukset pitää tarkastaa joka päivä, ruoat laittaa lukkojen taakse jne.

      Vaan tuossa nojatuolissa mies ja Olli vetelevät aamupäivänokosia niin hellyyttävän näköisinä...

      Poista
  5. Voi Olli-Polli! <3 Että hän on kerkeeväinen ja YLETTYVÄINEN poika.. :O Onneksi tosiaan ei kuitenkaan suklaan määrä ollut sen suurempi.

    Rillakin söi joulun alla puoli pellilistä dominokeksipalleroita, jotka olivat terassin pöydällä kylmettymässä. Maha meni kyllä kunnolla kuralle, mutta muuten selvittiin säikähdyksellä.

    VastaaPoista
  6. Mites tuo kuullosti niin tutulta. Ellin nokan edessä saa olla suklaalevy, mut ainakaan vielä ei oo kiinnostanu. Mut varuillaan varmaan kantsii olla.
    Mut Kapu-poikahan se aikoinaan tempun teki. Olikohan se eka tai toka joulu, (ekana se oli puolivuotias) ja me tyhmät jätimme kaikki joulusuklaat matalalle pöydälle. Mitenköhän ei tullut mieleenkään, että koiraa kiinnostaisi? Siinä meni parempiin suihin Brunberin tryffelit, Julia-suklaat ja ainakin Fazerin siniset, kaikki konvehteja, taisi jotain muutakin suklaata olla. Osa meni papereineen päivineen. Onneks oltiin sentään osa keritty syömään. Silloin en edes tiennyt suklaan vaarallisuudesta koirille, eikä tullut mieleenkään lähteä sen tähden lääkäriin. En kyllä muista, menikö maha kuralle, mutta sen muistan, että kakkaläjiä seurailin, että tuleeko ne karkkipaperit ulos. Kyllä niitä useampana päivänä tuli. Eli ei todellakaan ollut mikään pieni määrä suklaata ja koira porskutteli 13-vuotiaaksi. Tämän johdosta hieman epäilen suklaan vaarallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoisen tempauksen Kapu aikoinaan tehnyt! Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu ja pitkän elämän koira elänyt.

      Poista
  7. Huh hyvä, että tilanne ei ollutkaan vakavampi. Kyllä tuollaista aina säikähtää. On ne mäyräkoirat ovelia ja taitavia, mitä ruokaan tulee. Aina sitä vain ei meinaa muistaa ;D

    Iloista sunnuntaista! Sää ainakin suosii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytiinkin merellä hiihtämässä. Mahtava hankikanto. Olli kulutti juoksemalla viimeiset extrasuklaakalorit.

      Poista
  8. Voihan Olli mitä teit... Nellin emäntäkin voisi tehdä temppuja saadakseen suklaata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopus oli kaikkein pettynein, kun perjantaisuklaat oli väärässä mahassa :)

      Poista
  9. Komppaan tässä nyt vähän Ollia sekä Ellielin Kapua, meidän eka mäyris Alma kiipesi omin luvin keittiön pöydälle (tuolit oli työnnetty pöydän alle ja itse istuimme saunassa) ja söi levyllisen Fazerin sinistä. Silloin ei tosiaan puhuttu suklaan vaarallisuudesta koirille, eikä tuosta määrästä mitään tullutkaan, ehkä löysä vatsa, ei ainakaan mitään hälyttävää..

    Seuraava mäyris veteli sitten puoli pellillistä raakoja korvapuusteja napaansa, pöydälle kiiveten tottakai. Silloin jouduin oksettamaan sen kun maha turposi hälyttävästi. Selvisi siitä ja eleli myös 13-vuotiaaksi. Mäyrikset on kyllä mestarikiipeilijöitä, ja kaapin ovetkin osataan avata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoisia mäyräkoiria sitä teilläkin ollut!
      Näistä mäyräkoirien tempauksista kirjoittaisi jo yhden romaanin.

      Poista
  10. Kuulepas Oulun Olli, kuis kauheisiin akropaattitemppuihin sä oikeen taivut???!!! Mä en tommosia uskalla harrastaa. Tääl vaan maankamaralla tassuttelen. Joo, hyvä idea se oma aurinkotuoli, tarvii rupee kohta semmosta vaatiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on vaatinut vuosien harjoittelun ja kyllä sääkin opit, kun vaan jaksat tarpeeksi harjoitella. Muista kuiteski levätä aina välillä, sillä levätessä aivotoiminta elpyy ja uusia kepposia on helppo keksiä. Aurinkotuoli on tosi hyvä keksintö. Meillä on vaan kaksi aurinkotuolia, yksi koiralle ja yksi ihmisille. Ne joutuu sitten vuorottelemaan. Käh käh...

      Poista
  11. Anoppilan edesmennyt Lemmen teki erilaisia Houdini-temppuja ruoanhimon siivittämänä, siinä saivat täytekakut ja joulukinkut kyytiä... Kyllä pienikin koira yltää minne vain kun houkutus käy liian suureksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulukinkku voisi olla mäyräkoiran unelmien täyttymys, vaikka viime kesän mökkireissulla Ollin dyykkaamat kuhan jätteet olivat myös maun puolesta vailla vertaa.

      Poista
  12. Olli, sä olet niiiin mun suosikki <3!
    Taina

    VastaaPoista
  13. Suklaata on joksus maisteltu täälläkin yhdn ajokiiran ja yhden mäyräkoiran voimin. Kipillinen konvehteja oli mennyt parempiin suihin ja perikääröjä lojui pitkin kämpän lattiaa. Funi on turvoksissa kuin pallo (ja loppuillan ja yön mahtavassa sokerihumalassa pörräsi lelujensa perässä) ja jippu nuokkui kuin humalassa. Oksentamaan sain ainoastaan funin. Aamulla molemmat kuin krapulassa söivät aamupalansa makuultaan. Kyllä säikähdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkyy olevan yhdellä sun toisella kokemuksia suklaasta. Onneksi kaikilla tarinoilla on ollut onnellinen loppu.

      Poista
  14. Olli on näköjään venynyt uskomattomiin suorituksiin, viikannut vielä paperitkin!

    Meillä ei ole emännältä mitkään suklaat riittävän hyvässä piilossa, vetelin juuri ison tuliaslevyn kahdessa päivässä ja heti sen jälkeen miehen tuomat mozartkuulat samoin kahdessa. Koiralle ei annettu mitään, edes papereita:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekä Ollin että emännän terveyden kannalta olisi ehkä parempi olla ostamatta mitään suklaata kotiin. Olisko teillä vähän sama homma?

      Poista

Luemme mielellämme kommentteja!