Myyräjahdissa

Viime viikonloppuna oltiin mökillä. Olli on nyt saanut neljä Cartrophen-piikkiä ja seuraava annos laitetaan puolen vuoden kuluttua. Liikkuminen on ollut paljon helpompaa ja mökilläkin Olli jaksoi kulkea aamusta iltaan - jos vain halusi. 

Puolukkametsään ei koiralla ollut mitään kiinnostusta ja niinpä kieltäytyi kävelemästä heti, kun metsäautotie päättyi. Kannoin Ollin mättäälle ja siinä koira makoili emännän poimiessa puolukoita. Kotiin päin askel oli kyllä kepeä. 

"Uimassakin" Olli kävi kerran, kun humpsahti veteen laiturin ja veneen välistä. Onneksi mies oli lähellä ja nosti koiran vedestä. Se on melko vakio nykyään, että Olli tipahtaa kerran jokaisella reissulla veteen. Kaihi on edennyt ja näkö on melko huono varsinkin, jos on vähänkään hämärää. Pimeässä Olli tarvitsisi jo opaskoiran. 

Vielä yksi kesäinen viikonloppu ja sitten onkin jo virallisesti syksy. Nautitaan vielä aurinkoisista päivistä, kun niitä näyttää olevan tiedossa!

"Kesäyössä, vaeltaa, lupauksein mun rinnallain. Taluttaa mua mukanaan..."

Kesä on väistämättä kääntymässä syksyyn. Päivällä on vielä lämmintä, mutta aamukosteus ei ole ollenkaan mäyräkoiran mieleen. 

Olli on saanut melkein viisi viikkoa nauttia oikean emännän seurasta ja onhan kuopuskin ollut kotona koiraa rapsuttamassa. Ollilla on siis ollut onnenpäivät. Blogikaan ei ole päivittynyt, koska tyttäret ovat voineet seurata Ollin edesottamuksia paraatipaikalta. 

Nivelrikkoon on otettu nyt kolme piikkiä ja ensi viikolla on neljäs ja viimeinen. Olli on hyötynyt pistoksista ja viime viikonloppuna sujui reilun viiden kilometrin metsälenkki hyvin. Vesisateella ulkoilu on edelleen vastenmielistä, joten suositeltua vesijumppaa emme edes harkitse. Siitä syntyisi vaan turhaa stressiä. Pari kertaa Olli on käynyt joessa uimassa, mutta eihän koira siitä nauttinut. Toivottavasti uinti kuitenkin helpotti oloa kuumassa säässä.  

Kaunista viikonloppua ja mukavia lenkuroita!

ps. Ollin etutassua ei ole amputoitu.