Olli ei opi kulkemaan törmäämättä huonekaluihin, seiniin, aitoihin jne. Ei millään. Vähän on kuitenkin hidastanut tahtia ja pihapäivystäminen tapahtuu kuuntelemalla. Ohikulkevat saavat möreän WUH-tervehdyksen, mutta haukkuminen on jäänyt melkein kokonaan pois, vaikka ei se koskaan ongelma ole ollutkaan. Joskus kaukaa kuuluvalle haukkumiselle Olli antaa vastauksen, mutta muuten yleensä tyytyy vaan kuuntelijan rooliin.
Yksinoleminen on vaikeaa. Siis vaikeaa. En jaksa tästä sen enempää. Saatiin Maurin matelta hyviä vinkkejä (kiitos vielä - deletoin vahingossa kaikki sähköpostit, joten osoitekin meni sen siliän tien), mutta eipä ole mistään löytynyt helpotusta Ollin olotilaan. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin.
Hyvin venyy kroppa! Matto on Ollin lempivenyttely- ja mahanhieromispaikka. Johtuu varmaan siitä, että on tällä hetkellä ainoa matto koko huushollissa, kun eteinenkin on remontissa.
Hyvää vappua ja rauhallista juhlintaa!