lauantai 19. heinäkuuta 2014

Ollitonta elämää




Kaksi ja puoli kuukautta ilman Ollia.

Ensimmäiset kaksi viikkoa itkin joka päivä. Laittaessani Ollin hautaa itkin ihan vollottamalla. Näiden viikkojen aikana on tullut niin monta hetkeä, jolloin kaipaan nelijalkaista kaveriamme.

Sitä, kun Olli oli ikkunassa odottamassa palatessamme töistä. Tai kun jogurttipurkkin pitäisi nuolla puhtaaksi. Kun pitäisi lähteä aamu- tai iltalenkille.... en ole käynyt kävelyllä kuin yhden kerran ilman Ollin kuoleman jälkeen.

Katsomme miehen kanssa valokuvia Ollista ja muistelemme yhteistä elämäämme. Ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana, mitä tässä olemme asuneet, pihallamme viihtyy västäräkki. Se kävi keikuttamassa pyrstöönsä pian Ollin kuoleman jälkeen ja viimeksi tänään se hyppi pihalla tuoden Ollin terveiset tuonpuoleisesta, näin uskon.

Siilikin on uskaltautunut pihalle. Nyt seuraamme kaupunkilaitamalla viihtyvien luonnoneläinten puuhia ja odotamme ensimmäistä lapsenlastamme syntyväksi.

Elämä jatkuu.

Kiitos teille kaikille yhdessä ja erikseen lukuisista ihanista ja lohduttavista viesteistämme ja kommenteistanne! Ne ovat olleet isona lohtuna surussamme.


lauantai 10. toukokuuta 2014

Olli 20.3.2006 - 9.5.2014

  Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku - sitä enää kuule en.

 

 
Olli-boi 20.3.2006-9.5.2014 my soul mate, best friend, and love of my life. olli showed me love and took care of me when i couldn't do it and i'm always grateful for that. ♡ my baby ♡ -Noora-

torstai 1. toukokuuta 2014

Ollin rakkaimmat (nuoret) naiset

On kaverilla monta ystävää, mutta nämä naiset ovat parhaimmasta päästä: oma emäntä, kuopus ja miniä. Ja mikä parasta, aina on ihmisen syli avoin koiran tulla viereen nukkumaan ja jokainen paikka on sallittu koiralle, tuolle ihmisen parhaimmalle ja vilpittömimmälle ystävälle.



Nautitaan toisistamme!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Tavallista arkea

Eipäs meille mitään erikoista kuulu. Ollin elämä on vähän helpottanut, kun mies lomautettiin ja viettää vähän enemmän aikaa kotosalla normityöpäivään verrattuna. Kuopuskin oli pari viikkoa kotona käymässä. 


Olli ei opi kulkemaan törmäämättä huonekaluihin, seiniin, aitoihin jne. Ei millään. Vähän on kuitenkin hidastanut tahtia ja pihapäivystäminen tapahtuu kuuntelemalla. Ohikulkevat saavat möreän WUH-tervehdyksen, mutta haukkuminen on jäänyt melkein kokonaan pois, vaikka ei se koskaan ongelma ole ollutkaan. Joskus kaukaa kuuluvalle haukkumiselle Olli antaa vastauksen, mutta muuten yleensä tyytyy vaan kuuntelijan rooliin.

Yksinoleminen on vaikeaa. Siis vaikeaa. En jaksa tästä sen enempää. Saatiin Maurin matelta hyviä vinkkejä (kiitos vielä - deletoin vahingossa kaikki sähköpostit, joten osoitekin meni sen siliän tien), mutta eipä ole mistään löytynyt helpotusta Ollin olotilaan. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. 

Hyvin venyy kroppa! Matto on Ollin lempivenyttely- ja mahanhieromispaikka. Johtuu varmaan siitä, että on tällä hetkellä ainoa matto koko huushollissa, kun eteinenkin on remontissa.

Hyvää vappua ja rauhallista juhlintaa!  

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Täällä ollaan!

Kun ihmisellä on käytössään 24 tuntia, se ei ihan kaikkeen riitä. Koiran elämä on paljon yksinkertaisempaa: 24 tunnista suurimman osan voi käyttää oleskeluun ja nukkumiseen. 

Onhan sitä kuitenkin jotain puuhasteltukin. 

Koska ei sitten monestakaan eri syystä lähdetty kotia kauemmaksi tänä keväänä, mies päätti viedä vaimon ja koiran retkelle merelle. Käytiin pilkkimässä ja paistamassa makkaraa rantanuotiolla. Olli matkusti muovipaljussa ja nautti täysin siemauksin vauhdin hurmasta korvat tuulessa lepattaen.

Ennen pilkkireissua käytiin kokemassa verkot. Olli sai olla jäällä vapaana, ei lähtenyt mihinkään kauemmaksi tai jos lähti, palasi "takaisin" -komennon myötä takaisin. Paitsi kerran. Mies hyppäsi silloin mönkijän päälle ja haki koiran takaisin.

Muutaman kerran Olli on päivystänytkin, vaikka tämä kyllä on aika koomista. Varmaan outoa päivystää, kun ei mitään näe. Asento on kuitenkin tuttu ja varmaan Olli tietää, että kun tässä asennossa on tarpeeksi kauan, isäntä tulee ennemmin tai myöhemmin kotiin. 

Aurinko on paistanut kauniisti siniseltä taivaalta, eikä vesisateesta ole ollut tietoakaan. Öisin on tosin pakkasta kymmenisen astetta ja kylmä tuuli saa ilman tuntumaan kylmältä. Tästä huolimatta Olli on jo päässyt ulkoruokintaan. 

Aurinkoista kevättä kaikille!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Mitä silmät ei nää...

...sen sydän ymmärtää.

Meillä sataa lunta. Ei mitään pientä lumihiutaleiden leijailua vaan ihan oikeaa lumisadetta. Lumiauratkin ovat taas liikkeellä. On siis hyvä parannella emännän flunssaa kotisohvalla ja koiran nauttia seurasta. 

Hyvää viikonloppua - pysykää terveenä! 

torstai 20. maaliskuuta 2014

8-vuotias koiraherra

Olli täyttää tänään 8 vuotta! 

Sopeutuminen sokeuteen on hidasta, ei ole edennyt ollenkaan. 
Kiitos kaikille kommentoijille tsemppauksesta ja vinkkivitosista. 

Kaiken lisäksi Ollin lonkka kipeytyi toissapäivänä niin, että kaveri vaan tärisi omassa korissaan, vaikka kipulääkitys oli päällä. Lähes vuorokauden makaamisen jälkeen lonkka "parantui" ja Olli pystyi nauttimaan normaaliarjestaan.  Cartrophen auttoi tällä kertaa vain kuukauden verran. Tietenkin oli pakko käydä asioimassa ja kesken ulkoilun Olli kävi makaamaan jäiselle nurmikolle. Mietin jo, että joudunko kantamaan koiran kotiin. Pienen levon jälkeen Olli nousi jaloilleen ja tassutteli kotiin ja suoraan koriin makaamaan. 

Pakkanen paukkuu ja katupöly lentää, mutta sentään aurinko paistaa!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Valon vastakohta on pimeys

Olli on valon lapsi, vaikka pimeydessä vaeltaa. 
Nyt on sitten kaveri sokea ja kyllä on vaikea sopeutua tilanteeseen - sekä Ollilla että kotiväellä. 
Olli on alkanut kärsiä eroahdistuksesta työpäivien aikana. Ennen päivät menivät nukkuessa ja ikkunassa päivystäessä. Nyt Olli on lopettanut päivystämisen kokonaan ja odottaa meitä surkeana tuulikaapissa ulko-oven edessä. 

Ensi viikolla tulee 8 vuotta täyteen. Vähän liian nuorena meni maailma pimeäksi. Mieli on matala. 

Toivotamme kuitenkin kaikille aurinkoista kevättä!

torstai 20. helmikuuta 2014

Paluu tavisarkeen

Ollin virallinen emäntä on jälleen virallisesti etäemäntä. Noora muutti Koreaan ja hiljentyneessä talossa asuu jälleen kolme huononäköistä, kaksi ihmistä ja yksi koira. Kahden näkö korjautuu silmälaseilla, yksi luottaa kirsutuntumaan. Näistä kolmesta vain yksi voidaan luokitella hyvännäköiseksi... koira siis. 

Olemme yrittäneet muokata kotia sokealle koiralle sopivaksi: huonekalut pysyvät paikoillaan, mitään ylimääräistä ei jätetä lojumaan ja pihalla pidetään kulkutiet vapaana. Kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua, joten toissapäivänä Olli törmäsi peräkärryn aisaan sillä seurauksella, että silmäkulmasta lähti karvat, mutta ei nahka. Säikähdyksellä selvittiin. 

Olli on aivan huippusopeutuja nykyään. Tyttären (jomman kumman) ollessa kotona Olli menee aamuisen asiointilenkin jälkeen suoraan makuuhuoneen oven taakse odottamaan oven avaamista ja sitten sänkyyn jatkamaan unia. Tänä aamuna lenkin jälkeen Olli kipitti suoraan sohvalle kahden peiton väliin aivan kuten aina muulloinkin, kun elämme normiarkea. Toivottavasti päivä ei tunnu liian pitkältä, kun ei ole seuraneitoa rapsuttamassa. 


Hyvää loppuviikkoa!


tiistai 4. helmikuuta 2014

Eläinlääkärissä

"Tässä mää joudun odottamaan, vaikka odotushuone on täynnä ihania tuoksuja..."

Olli on syksyn jälkeen ollut niin terve kuin on voinut olla ja tästä ollaan tietenkin oltu aikaisempien aikojen vastoinkäymisten vuoksi enemmän kuin iloisia. Eiliselle vastaanottoajalle olimme keränneet listan ongelmista ja kaikkiin saatiin vastaus. 

Nivelrikko: aloitettiin Cartrophen-infektiosarja ja lääkkeellä ollut Ollille erittäin hyvä vaste. Takapään lihakset ovat kovat ja kireät, tähän saatiin hierontaohjeita. 

Vatsanaluksen ihottuma: ihoteippinäyteissä "coccityyppistä bakteeria". Paikallishoitoon Fuciderm-voidetta ja kutinaan Cortavancea. Pesu Malasebilla (ja niinpä Olli pääsi illalla heti suihkuun). 

Rasvapatti päässä: antaa olla. 

Silmät: toisen silmän näkö on finito, toisella silmällä Olli näkee ehkä vielä valon ja pimeän ja hyvässä lykyssä hahmoja. 

Näillä mennään. 

maanantai 3. helmikuuta 2014

Helmikuu alkaa eläinlääkärikäynneillä

Tervehdys kaikille ja näinpä ollaan selvitty tammikuun pakkasista helmikuun lumisateisiin. 

Olli on ottanut etäemännän paluusta kaiken ilon irti ja nukkunut emännän kyljessä aina, kun se vaan on ollut mahdollista. 


Tänään aloitetaan taas neljän viikon Cartrophen-piikitykset nivelrikon hoitoon. Eipä meille mitään sen kummempia.


tiistai 14. tammikuuta 2014

Hrrr... kylmää

Se on sitten talvi tullut. Pakkasta on joka päivä yli -10 astetta ja parhaimmillaan (mäyräkoiran mielestä pahimmillaan) melkein parikymmentä astetta. Emännän mielestä ruvetaan puhumaan pakkasesta, kun numerot alkavat kakkosella ja kolmosella. 

Kahtena aamuna emäntä on varustautunut aamulenkille: toppavaatteet, pipo, huivi, kinttaat, otsalamppu ja kunnon kengät. Mäyräkoira on puettu omiin vermeisiinsä. Ovella lenkkikaveri on jo haistellut epäluuloisesti pakkasilmaa - vesisade on vaihtunut kylmyyteen ja viimaan. Sitten reippaasti portille ja viiden metrin päähän sähkötolpan juureen. Ykkönen ja kakkonen. Sitten täyskäännös ja takaisin kotiin. Minuutin lenkuran jälkeen palasimme kotiin ja mies kysyi hämmästyneenä: miten te nyt jo tulette? Eilinen saattoi olla poikkeus, mutta sama toistui tänä aamuna. Poikkeuksesta tuli sääntö. 

Iltapäivällä mäyräkoira teki sadan metrin lenkin, joka on siis 90 metriä enemmän kuin aamulla.

"Miksi pitää ulkoilla, jos voi jumittaa sohvalla?"

tiistai 7. tammikuuta 2014

Arki alkoi

Oli joulu, uusi vuosi, loppiainen, parit synttärit, vieraita ja omaa väkeä. 
Nyt on vaan arki. Tai onneksi on taas arki. 

Kuopus lähti eilen takaisin Englantiin ja tänään varhaisen aamulenkin jälkeen Olli meni suoraan sohvalle jatkamaan unia. Vain kerran aamulla kävi tarkastamassa kuopuksen huoneen, jossa on nukkunut kolmisen viikkoa ja todettuaan huoneen tyhjäksi tyytyi kävelemään rauhallisesti pois.

Ollin lonkka on alkanut napsua, mutta ensi kuussa on piikkikuurin vuoro ja toivotaan apua vaivaan. Liikkuminen on ollut normaalia tai siis normaalia kuin viime viikkojen vesisade-jäätikkökeleillä on ollut. Ei ole mäyräkoiralla ollut suuremmilti haluja lenkkeilyyn. Tänä aamuna lumisateessa mentiin sitten kunnon vauhtia häntä vipattaen. Maa oli täynnä hyviä tuoksuja ja jäljistä päätellen koiria ja kissoja oli ollut aamuvarhain liikkeellä.  

 Hyvää uutta vuotta kaverit!