sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Pitkä aamulenkki

Kuva ei ole ihan uusi...
Tänään tehtiin jotain ennenkokematonta. Esikoisella on ollut auto lainassa ja sen sijaan, että olisimme odotelleet hänen palauttavan auton kotiin, päätimme lähteä hakemaan autoa kotiin. Esikoinen asuu keskikaupungilla, me laitakaupungilla ja välimatkaa on siis 11 kilometriä. Ollille otettiin vesipullo ja nappuloita evääksi, nuorelle parille vietiin tuoreita korvapuusteja. Aikaa kävelyyn meni minuuttia vaille kaksi tuntia ja jokaisella kolmella kävelijällä oli matkan jälkeen väsy, jano ja nälkä. Onneksi päästiin autolla takaisin kotiin!

Olli on sitten nukkunut koko pitkän päivän, ei ole kellon siirtäminen vaikuttanut koiran päivärytmiin. Ihmisiäkin väsyttää, mutta yritämme sinnitellä hereillä kuitenkin edes yhdeksään asti...

lauantai 29. lokakuuta 2011

Uusi päivystyspaikka

Meillä on koko ajan ollut sohva sijoitettuna koiran ehdoilla ikkunan läheisyyteen eli Olli on saanut mukavasti käsinojaan leväten päivystää pihalla ja tiellä kulkevia kaksi- ja nelijalkaisia. Nyt kuitenkin sohva on saanut siirtyä uuteen paikkaan ja Olli sai oman nojatuolin, josta pääsee ikkunalaudalle päivystysasentoon. Mäyräkoiratyyny siirtyi ihmisten käytöstä Ollin tuoliin pehmikkeeksi, on sitten mukava ottaa pikkupäikkärit, jos alkaa päivystys väsyttää. 

Tällä viikolla Olli on seurannut lintulaudalla vierailevia talitintteja ja ajanut kissan pois peräkärryn alta. Siilikin liikkui yksi ilta pihalla, mutta onneksi oli hämärää ja Olli hihnassa, joten siili sai vapaan kulun pihan poikki.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Ensimmäinen joululahja on jo avattu

Olli jäi sunnuntaina yksin kotiin ja emäntä unohti sulkea työhuoneen oven. Koska on turha esittää loukkaantunutta niin mitäpä sitä koira sitten muuta kuin mielenosoitusta pitämään! 

Työhuoneessa on iso kori, jonka pohjalla muutama joululahja (niin, meillä ollaan ajoissa liikkeellä). Olli päätti avata vain yhden paketin, mikä on todella ilahduttavasti ajateltu. Paketti oli raahattu avaamista varten olohuoneeseen, paperit oli matolla ja itse lahja oli työnnetty pöydän alle. Lahja oli sentään ehjä. 

ps. Pyyhin kuolat pois ennen uudelleen paketoimista.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Lintuvahti

Pihapuuhun on ripustettu lintulauta ja talitintit ovat innokkaasti käyneet ruokailemassa. Olli päivystää lintuja ja ajaa harakat tiehensä. Pikkulinnut eivät enää moisesta matalajalkaisesta koirasta välitä...

Kuva on otettu päivän "valoisimmalla" hetkellä. Arki-iltoina on enää turha valokuvata mitään, mutta ei näköjään keskellä päivääkään saada kovin valoisia kuvia.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Voisiko tämä syksy jo loppua?

Aamulenkki oli "ennen vanhaan" emännälle sellainen aamun piristysruiske - aamulenkin jälkeen tuntui vasta siltä, että oli kunnolla herännyt. Pimeiden ja kosteiden aamujen myötä aamulenkki on päivä päivältä lyhentynyt. Tänä aamuna tehtiin ennätys. Käveltiin noin 30 metriä, Olli teki aamuasiat ja sitten käveltiin takaisin kotiin. Oikeastaan menomatkalla Olli löntysteli ja yritti kääntyä kahden metrin välein takaisin kotiin. Asioinnin jälkeen koira oikein juoksi, että pääsi mahdollisimman nopeasti takaisin nukkumaan leivinuunin viereen.

Toivomme siis kuulaita pakkasaamuja, jolloin rapa ei roisku ja kevyt kuura valostuttaa luontoa.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Päivätirsat

Sunnuntaiaamupäivän lenkki tehtiin pururadalla ja metsässä. Metsälenkillä lähdettiin seikkailemaan ja jouduttiin ylittämään pari isoa ruostevetistä ojaa. Mies hyppäsi koira sylissä, emäntä yksin. Tuloksena kahdet likaiset lenkkarit ja yksi puhdas koira. 

Olli ainakin väsähti ja päätti ottaa päivätirsat nojatuolissa. Kuorsaus kuuluu kauas.  Kotiväki voikin siirtyä pihahommiin häiritsemästä. 

Tervetuloa uudet lukijat!

lauantai 15. lokakuuta 2011

8 satunnaista asiaa

Olli kiittää Pinjan ja Milon palvelusväkeä saamastaan tunnustuksesta 
(jota tuunasimme hieman, sori).

Tunnustukseen kuuluu kertoa kahdeksan satunnaista asiaa tunnustuksen saajasta ja tässäpä tulee: 

Olli
- on ruoka-aineallergikko
- ja syö Trovetin peura-perunanappulaa,
- antaa leikata kynnet ja putsata korvat,
- mutta inhoaa hampaiden pesemistä, 
- ei näe kunnolla hämärässä ja pimeässä, 
- mutta haistaa oravan ja siilin pitkänkin matkan päästä,
- pitää lämpimästä ja auringonpaisteesta
- eikä halua ulkoilla kylmällä ja märällä ilmalla. 

Tunnuksen saavat kaikki (koira)ystävät rotuun katsomatta!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Australian emäntää odotellessa...

"Kun tässä vielä muutaman viikon päivystän, tuonne marraskuun loppuun asti, niin sitten se Australian emäntä saapuu. Tuokohan se mitään tuliaisia? Krokotiilin tai sellaisen pussiahman. Ei se haittaa, vaikkei toisikaan. Parasta on se, että pääsen emännän kainaloon nukkumaan. Siellä on mukavan kotoista ja emäntäkin tykkää, kun toimin varapatterina. Kahdestaan on aina lämpöisempi nukkua. Me odotellaan sua jo nyt."

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Aurinkoinen sunnuntai

Miten voi olla, että päivät menevät niin vauhdilla, ettei meinata perässä pysyä. 
Joka toinen päivä on paistanut ja joka toinen myrskynnyt - tai ainakin siltä on tuntunut. Onneksi viikonloppuna on saatu nauttia kauniista syysilmasta. Olli otti jopa vähän aikaa aurinkoa etupihalla kotiväen laittaessa kesäkalusteita talvisäilöön. Niin, sitä aurinkotuolikaan ei enää viritetty vaan koira sai tyytyä makoilemaan viltin päällä. Ei nyt sentään kylmässä maassa!

 Kotitiellä on vielä ruskaa, vaikka perjantain myrsky vei osasta puita kaikki lehdet.

Ja vauhdikasta on Ollin meno metsässä. Kuvat ovat tätä luokkaa...

tiistai 4. lokakuuta 2011

Tavallista arkea

Sunnuntaina ehdimme käydä metsässä kävelemässä ennen saderintaman saapumista. Ollin kanssa tulee etsityksi helppokulkuista maastoa, vaikka ei me nyt koko aikaa metsätielläkään kävelty. Puolukkaa poimittiin piirakan verran, mutta pääasiana oli kuitenkin rentoutua luonnon helmassa. Yksi iso metso (taitavat olla aina isoja?) nähtiin, muut eläimet pysyivät piilossa. 

Ollin arkipäivät ovat poikkeuksellisia seuraavien viikkojen ajan, sillä kuopuksella on meneillään olevassa jaksossa vähän tunteja. Mäyräkoiran ei tarvitse montakaan tuntia viettää yksin kotona. Katriina kertoo blogissaan Vilman arki-iltapäivästä ja yleensä samoilla teemoilla se menee meilläkin. Töiden jälkeen ruoka ja pikkulenkki, ellei kuopus ole käyttänyt iltapäivällä Ollia metsässä. Sitten kotiväki syö ja mäyräkoira vetäytyy miehen kanssa pikkunokosille ennen varsinaista iltalenkkiä. Tosin tänään on taas satanut vettä sen verran paljon, ettei Ollin kanssa ole tarvinnut pitkää lenkkiä tehdä. Tiistailenkkikin Pate-lagoton & Paten emännän kanssa siirrettiin, koska kukaan ei halunnut kastella itseään. Tai oikeastaan se taitaa Olli olla ainoa, jolle ulkoilu sateessa ei kelpaa.

Miten muiden arki-iltapäivät sujuvat?

lauantai 1. lokakuuta 2011

Auringonottoa lokakuussa

Koska lauantaista tuli lämmin ja aurinkoinen päivä, täytyi koiralle virittää aurinkopeti pihalle. Siinä on taas hyvä päivystää oman pihan tapahtumia ja vahtia tiellä kulkevia. Naapurin Heta oli saanut 10 pentua ja tuoksui hyvälle. Ollin päivä oli pelastettu, kun pääsi tekemään tuttavuutta Hetan kanssa. 


Aurinkoista viikonloppua!