Olli ei opi kulkemaan törmäämättä huonekaluihin, seiniin, aitoihin jne. Ei millään. Vähän on kuitenkin hidastanut tahtia ja pihapäivystäminen tapahtuu kuuntelemalla. Ohikulkevat saavat möreän WUH-tervehdyksen, mutta haukkuminen on jäänyt melkein kokonaan pois, vaikka ei se koskaan ongelma ole ollutkaan. Joskus kaukaa kuuluvalle haukkumiselle Olli antaa vastauksen, mutta muuten yleensä tyytyy vaan kuuntelijan rooliin.
Yksinoleminen on vaikeaa. Siis vaikeaa. En jaksa tästä sen enempää. Saatiin Maurin matelta hyviä vinkkejä (kiitos vielä - deletoin vahingossa kaikki sähköpostit, joten osoitekin meni sen siliän tien), mutta eipä ole mistään löytynyt helpotusta Ollin olotilaan. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin.
Hyvää vappua ja rauhallista juhlintaa!
Tosi mielellään antaisin ohjeita, mutta en osaa.
VastaaPoistaLämmin halaus-rapsutus Ollille ja hyvää vappua koko teidän porukalle.
Kiitos. Vappua taidetaan viettää koleassa säässä, mutta ei se haittaa. Ei varmaan oltais muutenkaan hilluttu ulkosalla...
PoistaVaikka näkö on todennäköisesti huonoin koiran aisteista, niin on sillä toki merkitystä. Valitettavasti täältäkään ei heru vinkkejä, koska ei ole kokemusta. Edelleen olen kyllä sitä mieltä, että Olli oppii olemaan törmäämättä huonekaluihin aj aitaan, kunhan se älyää hidastaa omaa kulkuaan. Ei muuta kuin jaksamista Ollille sekä teille ja iloista vappua! M-L ja Ossi.
VastaaPoistaMinäkin uskon Ollin oppivan vakioreitit, kunhan ensin saa takaisin turvallisuudentunteensa. Ei se käy kuukaudessa eikä kahdessa ihmiseltäkään samassa tilanteessa, mutta onnistuu ajan kanssa. Voimia kaikille ja mukavaa vappua.
VastaaPoistaOllikalle lämmin halaus Palvelijattarelta ja Párekilta kaverikuonottelut.
Voi pientä koiraa, täällä myötäeletään ja lähetetään teille sympatiaa ja Ollille elämäniloa. Koira joutuu kai opettelemaan uudet tavat leikkiäkin. Onneksi on seuraa kotona:)
VastaaPoistaTäälläkin meinaa sydän särkyä, kun ajattelen Ollia. <3 Voi kun osaisin antaa jotain konkreettisia ohjeita ja/tai aikatauluja, millä tilanne helpottuisi. Sellainen tuli mieleen, että voisiko jollain eläinlääkärillä, koirakouluttajalla, tms. olla oikein erityistä tietämystä/kokemusta suht nuoren ja vielä aktiivisen koiran sokeutumisesta? Täältä etelästä tulee mieleen muutamakin elli, jolle kannattaisi varmaan soittaa. Jos eivät itse osaa auttaa, niin tietäisivät ehkä jonkun, joka osaa? Itse soittaisin varmaan ensiksi Pieneläinsairaalaan Viikkiin (ma-pe klo 8:15-11:00 ja 12:15-15:30 puh. 02941 57201) sitten HauMau:in (ma–pe klo 8–20
VastaaPoistala klo 9–15 p.0201 750 050) ja Eläinsairaala Aistiin (päivystää 24/7 p.010-4232142). Noissa kaikissa paikoissa ollaan käyty jo olen saanut kaikista aina myös puhelimessa tosi ystävällistä ja avuliasta palvelua. Kaikissa noissa käy myös tosi paljon erityis- ja ongelmatapauksia, joten luulisi, että joku osaisi antaa neuvoja myös Ollin tapauksessa tai tietäisi jonkun toisen, jolle kannattaisi soittaa.
Joskus olen kuullut avustajakoirasta koiralla. Eli näkevä koira ottaa asiakseen huolehtia sokean auttamisesta. En osaa sanoa kuinka hyvin meillä aikoinaan tuo toimi Rosan ja Ineksen kanssa. Mitenkään selvästi Ines ei sokeaa Rosaa auttanut, mutta voihan olla, että Rosa esim. kuuli Inekssen askelista, hengityksestä, tms. mistä kannattaa kulkea.
Lähetän Ollikalle ihan hirmuisesti empaattisia suukkoja ja paijauksia ja teille muille paljon terkkuja! <3 Olette olleet kovasti mielessä.
Iivarin äet:
VastaaPoistaPäevä kerrallaan on just oekeen. Olli tottuu kyllä vielä. Kovasti ootta olleet mielessä. Paljo lämpimijä terveesijä ja tsemppijä! Asijoella on taepumusta järjestyvä.
Iivari lähettää terveesijä ja toevottaa Ollille voemija ja elämänilloo!
Hyvää vappua teillekin! Ihan näyttää kuva kuin olisi meidän sohvalta! Samanlainen peitto ja ruskea nahkasohva... :)
VastaaPoistaNy on vissiin sitten meneillään ne kuuluista Ollin oppivuodet, tosin varmasti aikaa ei kulu vuotta, kun Ollikka oppii väistämään esteet. Oppii, täytyy vaan uskoo ja luottaa.
VastaaPoistaOlisikohan Ollilla juuri nyt jotain masennukseen verrattavaa, sopeutumisen vaihetta? On niin vaikea asettua koiran asemaan.
VastaaPoistaMeidän aikaisemmalla koiralla kun näkö lähes meni, niin öisin törmäili kovastikin, kun oli tullut myös levottomaksi, jonkinlainen dementia tuntui oleen lisävaivana.
Mutta Olli on vielä suhteellisen nuori, tuskin dementiaa vielä. On niin ikävää, kun ei osaa antaa edes neuvoja, ei sitten minkäänlaisia. Jospa aika tuo konstit tullessaan?
Lämpöiset terveiset teille, Ollin perheelle. ♥
Olli on fiksu koiruli, kyllä se oppii, kunhan huonekalut eivät vaihtele paikkoja, ainakaan aluksi. Ei siis mitään suuria sisustusprojekteja nyt. Hajut ovat tärkeitä, joten petien ja mattojen pesua kannattaa lykätä niin pitkälle kuin mahdollista.
VastaaPoistaPalveluskunnan kannattaa pysytellä iloisina, eikä lähteä koiran ahdistusta voivottelemaan.
Yksinoloa voisi helpottaa oleskelun rajoittamisella melko pieneen ja selkeään tilaan, joka on Ollille tuttu ja mieleinen. Ja jotain turvallista ja mieleistä askarreltavaa. Ja radio pienesti päälle. Siis samat konstit kuin eroahdistukseen.
Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu! Rakkain terveisin Ensihoitoryhmä Partanen ja Partanen
Tsemppiä, Olli! Kyllä sä vielä totut, usko mua. Et oo ensimmäinen etkä viimenen, joka on kokenu ton kohtalon, mut lopulta on kuitenki tottunu siihen. Voimamuiskaukset sulle, Ollikka!<3
VastaaPoistaNäkö on tärkeä juttu koiralle(kin) ja elämä heittää varmasti melkoisen kuperkeikan, kun tuo aisti ei enää toimi. Mutta päivä kerrallaan, näinhän se on. Kovasti paljon lämpöisiä ajatuksia ja tsemppiä sinne teille! Ja mukavaa Vappua!
VastaaPoistaTypyn emäntä
Olli <3 Myö ollaan täällä pohdittu mitä Ollille kuuluu. Miten on arki sujunut nivelrikon kanssa? Onpa hankala tilanen tuon näön kanssa...Meilläkään ei ole antaa vinkkejä, kun Elmeri suunnisti aina nenällä. Elmeri oli aina varovainen eikä uskaltanut kaikkeen koskia heti, joten ehkäpä sen takia se liikkui nenän kanssa.Eipä kyllä kauheesti lohduta, kun ei ole antaa vinkkejä. Jos ruukaat käyttää facebookkia niin siellä on mäykkyryhmä. Vois kysästä sieltäkin miten on arjen kanssa menny. Täältä lähetetään kauheen ja hurjan paljon rapsuja ja tsemppejä koko perheelle <3 ootta ajatuksissa!
VastaaPoistaKiitos kaikille erikseen ja yhteisesti kommenteista.
VastaaPoistaVoitte uskoa, että kaikkemme olemme tehneet ja tulemme tekemään Ollin sopeutumisen eteen. Hankalinta on siis se, että kun Olli on aina ennen nähnyt, minkälaiset vaatteet laitetaan päälle ja minkälainen kassi otetaan mukaan ja päätellyt siitä, ollaanko menossa töihin vai kauppaan vai kalalle. Nyt ei ole kaverilla mitään aavistusta, mihin porukka menee ja "mamma lähtee nyt töihin" -fraasi kaikuu kuuroille korville - no, ei kuuroille, mutta valikoivan kuulon omaavalle. Olli alkaa panikoida välittömästi, kun ollaan lähdössä johonkin. Vaikka ollaan rajattu kaikenlaisilla ratkaisuilla olotilaa, se ei ole vaikuttanut mitenkään tilanteeseen. Ollaan kokeiltu kaikkia mahdollisia konsteja; samoja, joita käytetään eroahdistusta hoidettaessa.
Nivelrikko on tällä hetkellä stabiilissa tilassa. Päivä kerrallaan mennään.
Olemme onnellisia ja kiitollisia kaikista viesteistänne ja kommenteistanne, tosi onnellisia! Ihana, että olette olemassa! Hyvää jatkoa kaikille!