torstai 29. syyskuuta 2011

Taas me ollaan ulkoiltu

Tämä polku kulkee yläasteen takana. Näin iltasella ei kukaan näyttänyt olevan salatupakalla.
 
"Katson autiota hiekkarantaa, ajatukseni mun kauas kantaa..." Eipä taida mäyräkoiran ajatus kovin kauas kantaa, koska aivan väkisin piti päästä märkään kaislikkoon tutkimaan hajuja. Tuolla oli varmaan jotain tosi mielenkiintoista, koska muuten Olli ei kastelisi jalkojaan. Emäntä ei lenkkareitaan halunnut kastella, joten suunta kuivalle maalle, mars!


Olli on saanut iltalenkeille heijastinliivin päälle, illat hämärtyvät äkkiä ja on parempi näkyä. 

Citykoira asfalttitiellä. Kun vaan tietäisi, kumpaan suuntaan ollaan menossa. Tutuilla reiteillä voin oikeastaan vain kävellä koiran perässä, koira tuntee reitit ja risteykset. Oudolla reitillä ja uusissa maisemissa koira epäröi joka risteyksessä. Ja tuntuu, että on menossa aina väärään suuntaan. 

Loppumatkasta kuljettiin urheilukeskuksen vierestä. Tyhjää oli. Ei ihme, että Suomen yleisurheilun taso on huono, kun urheilupyhätöt huutavat tyhjyyttään.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Uusi reitti

Kotikaupungista löytyy (läheltäkin) kivoja ulkoilureittejä, jos vanhat ympyrät alkavat kyllästyttää. Yleensä kyllästyminen koskee vain kahdella jalalla ulkoilevia, mutta onhan uudella reitillä uudet hajut koirallekin. Sunnuntaiaamuna lähdettiin siis Hietasaaren luontoreiteille.

Ulkoilureitti kulkee merenrannan läheisyydessä ja eräässä kohtaa poikettiin pikkupolulle päästäksemme rantaan. Turha toivo. Mukana olisi pitänyt olla vähintään raivaussaha. Kaislikosta löysimme kuitenkin jonkun rantojen miehen "kesäasumuksen", asukas oli jo muuttanut toisaalle. 

Pari siltaakin oli matkan varrella ja vedessä uiskenteli sorsapaisteja. 

Saatiin kävellä rauhassa. Eipä juuri näkynyt muita kulkijoita, pari lapsiperhettä ja muutama pyöräilijä. 

 Olli lähti pyydystämään vedessä uivaa sorsaa, mutta mahan kastuessa päätti kuitenkin palata takaisin rantaa. Paisti ei ollut kastumisen arvoista. 

Reissu janotti, mutta onneksi juoma-automaatti oli toiminnassa.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Lauantailenkki

Hei, mitä ihmettä? Tänään ei sadakaan vettä. 
Lähimetsän kautta lenkille...


 Tänä vuonna ei kuulemma tule kovin kummoista ruskaa. Meille kelpaa tämäkin - kunhan kkk (=kuivan-kelin-kausi) jatkuisi useamman päivän.

 Aika harmaata. Syksy on. 

Pellollakin käytiin haistelemassa tuoksuja (vain koira haisteli), emäntä tyytyi liikkumaan pystyasennossa.

torstai 22. syyskuuta 2011

Sateisen viikon kuulumisia

Voisiko syyskuu enempää tuntua syksyltä kuin tällä viikolla on tuntunut? Ei voi. Ei ainakaan, jos kysytään mäyräkoiralta. Ulkoilu märässä säässä ei ole mukavaa ja yleensä kurakelin jälkeen joutuu vielä suihkuttamaan koiran puhtaaksi. 

Olli haisi sunnuntain marjareissun jälkeen niin suolle, että ei oikein tehnyt mieli köllötellä koiran vieressä. Maanantaina käydessäni eläinlääkäriasemalta ostamassa Ollille ruokaa, kyselin, josko heiltä löytyisi sellaista pesuainetta, että mäyräkoirasta saisi suonhajut pois. Löytyihän sitä. Eläinlääkärin mukaan shampoolla saa myös lehmänlannan hajun pois, mutta toivottavasti meidän ei tarvitse shampoota tuohon tarkoitukseen käyttää (ellei Olli satu pyöriskelemään lantaläjissä). Kiva kuitenkin tietää.

Märkä keli ei kuitenkaan sovi Ollin tassuille ja nyt onkin anturat menneet paikoin rikki. Ensihoitona yritämme entistä tarkempaa kuivausta ja tassuvahan vakituista käyttöä. 

Olli vinkuu ulos. Koira siis uskoo säätilan parantuneen. Lähdemme pikkulenkille ja toivotamme muillekin säästä huolimatta mukavia ulkoilureissuja! 

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Luontosunnuntai

Menimmepä me melkein minne tahansa ja teimmepä melkein mitä tahansa, mäyräkoira on aina mukana. Tänään lähdettiin puolukkametsään ja karpalosuolle. 

Kangasmetsässä mäyräkoiran on helppo kulkea ja uskalsimme päästää Ollin vapaaksi (tosin metsähihna roikkui perässä). 


Suolla ei ole mitään vaaraa, että koira karkaisi. Sen verran hidasta liikkuminen pehmeissä ja kosteissa mättäissä on.

 "Meniskö tuonne?"

"Vai tuonne?" 

Loppujen lopuksi Ollille löytyi mukava kuiva mätäs, jossa saattoi päivystää ja taisipa poika ottaa pienet päivänokosetkin. Mikäs siinä, kun aurinkokin alkoi lämmittää selkää.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Päiväunet auringossa

Lauantaiaamu oli syksyn kylmin, vaikka lämpömittari näyttikin vielä plussaa. Olli ei viihtynyt emännän kanssa pihahommissa, vaan vinkui niin kauan oven takana, että pääsi sisälle. Ja olohuoneessa piti etsiä päiväunille se kaikkein aurinkoisin paikka.

 Taustalla Ollin uusi kaveri, hirvi. Tuliainen Ikeasta. 


torstai 15. syyskuuta 2011

Kova luu

Ostin Ollille pari viikkoa sitten ison solmuluun, mutta joko maku ei ole ollut kohdallaan tai sitten luu on ollut muuten vain vääränoloinen, koska Olli ei ole saanut siitä mitään irti. Joskus on kuljettanut luun eteiseen ja jättänyt sen sinne. 

Tänään ajattelin poistaa toisen solmun, jos se vaikka uudistaisi luun. Ensin yritin ruuvimeisselillä. Ei onnistunut. Sitten vein luun (kirves)miehelle ja tämä joutui useamman kerran lyömään luuta kirveellä, että saatiin solmu irti luusta. Tämän jälkeen tukin luun väleihin oltermannia ja nyt alkoi luu maistua. Sen parissa on sitten ilta vierähtänyt niin, että iltalenkkikin on jäänyt väliin. Tosin iltapäivän pikapyrähdys venyi tuntiin, kun miesväki käveli kaupungista kotiin pyöräilevää emäntää vastaan. 

Opetus: siihen mihin ei kirves pysty, koiran hammas pystyy.


Kesäinen kuva arkistosta. 
Ei meillä enää ihan noin kesäistä ole, vaikka aurinko onkin tänään paistanut ja ruohokin kasvaa edelleen.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Nytkö se alkoi?


Rapakeli nimittäin. Vettä on satanut pari päivää melkein taukoamatta ja sehän tietää lenkkeilevälle mäyräkoiralle melkoista rapamahaa. Ensin kastutaan ulkona ja sitten vielä suihkussa. Kaksinkertainen märkyys on kaksinkertainen mielipaha. Suihkun jälkeen ravataan ympäri huushollia ja lopuksi kuivatellaan turkki hinkkaamalla sitä eteiseen mattoon. Siis koira, ei ihminen.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Varastohommia

 "On siinä valtava määrä tavaraa, mutta ei mitään syötävää."


"Hmm, tuosta kulmasta karkasin kerran naapurin puolelle... ovat pahus rakentaneet seinän."

Varasto valmistuu hitaasti ja varmasti. Olli on innoissaan mukana sisähommissa, ilmeisesti olettaa meidän jossain vaiheessa purkavan seinää sen verran, että kulku naapuriin olisi taas vapaa. Tai ainakin näköala toiselle tontille, sinne, missä siilit lymyävät.

torstai 8. syyskuuta 2011

Syksy alkanut lämpimänä

Syksy tuo yleensä mukanaan tuulet ja sateet, mutta olemme saaneet nauttia ihanista lämpimistä syyspäivistä. Oikein mäyräkoiran unelmaulkoilukelit: ei kuumaa, ei kylmää, ei sadetta. 

Mukavia ulkoilukelejä kaikille ja hyvää viikonloppua!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Kysytään ja vastataan

Myrskyn blogista napattiin kysely: 

1. Lempiväri: musta punaisin merkein
2. Suosikkieläin: Mauno Mesikämmen, Kettu Repolainen ja Kissa (mielellään suolistettuna)
3. Suosikkinumero: ääretön, koska se kuvaa parhaiten mäyräkoiran ruokahalua
4. Suosikki alkoholiton juoma: raikas vesi (vaihdettava pari kolme kertaa päivässä)
5. Facebook vai Twitter: ei (vielä)
6. Intohimosi: veneily ja kalastus
7. Saada vai antaa: Olli saa paljon ihmisrakkautta ja antaa puolestaan ihmisille pyyteettömän rakkautensa
8. Suosikkikuvio: ympyrä, koska Olli juoksee aina rinkiä, kun kotiväki tulee kotiin
9. Suosikkiviikonpäivä: kotiväen vapaa- ja lomapäivät
10. Suosikkikukka: ihan pelkkä vihreä ruoho kelpaa

Mitä muut vastaavat?

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Verkonvartija

Tuotiin mökiltä pari omaa verkkoa takaisin kaupunkiin (jos vaikka marraskuussa pystyttäisiin taas laittamaan verkot jään alle) ja tietenkin verkoissa oli tuoreen kalan haju tallella. Niinpä Olli päivysti kuivumassa olevia verkkoja pari tuntia. Välillä väsytti ja koira makasi kyljellään  betonin päällä. Tiellä kulkeviakin piti käydä välillä haukkumassa, etteivät vaan tule meidän verkkojen lähelle.



"Saispa tuosta vähän lipasta..."

lauantai 3. syyskuuta 2011

Maastonakki mökkeilee

Jo perjantai-iltana Olli alkoi olla levoton. Kotiväki pakkaili makuupusseja ja tuulihousuja. Siinä vaiheessa kun kylmälaukku kannettiin keittiöön, Olli aavisti, että nyt on jotain tapahtumassa. Vaan vielä piti yksi yö nukkua ja lauantaiaamuna kuudelta kello herätti kotiväen ja koiran mökkireissuun. 

Saunan alla asustaa elävää ravintoa. Valitettavasti Olli ei ole saanut vielä näkö- eikä makuhavaintoa hiiristä... 


Tuolla ne asuvat...

torstai 1. syyskuuta 2011

Ulos ja lenkille!

Mies lähti kalaan eikä ottanut Ollia mukaan. Tämän vuoksi Olli pukkii emäntää koko ajan. Ulos ja lenkille! Ei auta, että ollaan tunti sitten tultu pitkältä lenkiltä. Taas on lähdettävä.

Väri kuonossa ei ole herrasmiehen charmanttia harmaata vaan maalarin käyttämää Tikkurilan Vinhaa. 
 (Maalia löytyi kuonon lisäksi tassuista.)