maanantai 31. joulukuuta 2012

Hyvää uutta vuotta!

Se on vanha vuosi vaihtumassa kahdeksan tunnin päästä uuteen ja Olli on elänyt elämänsä sairaimman vuoden. Eläinlääkäri on tullut entistä tutummaksi, eikä emännän tarvitse kuin esitellä itsensä puhelimessa, kun jo kysytään, että miten Olli jaksaa. Tänään soittelin viimeksi Ouluvetiin ja kyselin, että onko Ollin ruokanappulaa varastossa, ettei tehdä turhaa ajoreissua. Olihan sitä pikkupussi ja iso pussi laitettiin tilaukseen. Laittavat aina tekstarilla ilmoituksen, kun ruoka on saapunut. Samoin pyysin Fuciderm-geeliin reseptin ja se saatiin samalla, kun ostettiin ruoka. Palvelu pelaa ja on aina ystävällistä.

Lunta on satanut tänään lisää ja Olli tykkää lauhtuneesta säästä. Ulkona riittää energiaa ja askel nousee kevyesti.

Lukijat muistanevat varmaan Ollin intohimon joululahjoihin ja varsinkin niiden aukaisemiseen. Tänä vuonna joululahjat jouduttiin nostamaan lipaston päälle. Olli yritti hyppimällä ylettää koriin, mutta ei sentään huomannut, että sängyn päältä olisi päässyt lipaston päälle. Onneksi ei, sillä siinä olisi voinut selkä joutua taas koetukselle. Olisi koira tullut varmaan korin kanssa alas mukkelismakkelis. Varmuuden vuoksi makuuhuoneen ovikin pidettiin kiinni. 

Olli on päättänyt kerätä voimia, että jaksaa ottaa uuden vuoden vastaan. Ensimmäiset raketit ovat paukkuneet pari tuntia ennen sallittua paukkuaikaa eli ei tässä vielä kovin syvässä lamassa eletä, kun on varaa ampua rahaa taivaalle.

Onnellista uutta vuotta nelijalkaisille ja meille kaksijalkaisille - toistemme parhaimmille ystäville!

torstai 27. joulukuuta 2012

Liebster blog

Saimme Liebster blog -tunnustuksen M-L:lta ja Ossilta sekä Joenpenkan kennelin väeltä. Kiitos molemmille! 

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä emännälle: kunnon yöunet, hiihtoretki, auringonvalo ja -lämpö, perhe sekä myötätuuli pyöräillessä. 


Ollille hyvän mielen tuovat ruoka, tupsluurit, autoilu, veneily ja mökkeily. 




Viisi asiaa, joita emäntä tarvitsee päivittäin: lääkkeet, sanomalehti, säätiedotus, villasukat ja silmälasit. 

Olli tarvitsee ruokaa, tupsluurit, tuoretta vettä, rapsutuksia ja läheisyyttä. 


Viisi kirjaa, joita suosittelet muille: Matti Rämön hänen pyöräilymatkoistaan kertovat kirjat, pohjoismaalaiset dekkarit, Anne Tylerin romaanit, kaikenlaiset matkaoppaat sekä Adrian Nicole LeBlancin Vapauden vangit, kotipaikka Bronx.

Olli ei suosittele mitään yksittäistä kirjaa, mutta sanomalehdet ovat hyviä ripulialustoja. 

 
Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä: olen kuunnellut kaikenlaista musiikkia, mutta valitaan
tähän vaikka kotimaisista Amorphis ja Sonata Arctica, jouluajan johdosta Michael Bublé, ikiaikojen suosikki U2 sekä joululahjaksi saadun livelevyn vuoksi Coldplay. 


Olli ei halua vastata, musiikki ei ole mäyräkoiralle kovin merkityksellinen asia. 




Viisi materialistista joululahjatoivetta: joulu meni jo. 




Viisi emännän lempiruokaa ovat kreikkalainen salaatti, espanjalaiset tapakset ja paella, saksalaisella torilla nautitty bratwursti, itse tehty pizza sekä roasted chicken leivinuunissa paahtojuuresten kanssa. 


Olli nauttii nappuloista sekä varastetusta ruoasta. Myös roskiksesta löytyvät herkut maistuvat - mitä vanhempaa, sen parempaa. 


Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä: Australiassa tyttären luona, Koreassa sitten jos/kun tytär muuttaa sinne, Skotlannissa, Jäämeren rannalla ja Aidensfieldissä. 

Olli haluaa sinne, minne muutkin menevät. 


Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua: suvaitsevainen, käsityöihminen, ikääntyvä, likinäköinen sekä ötökkäkammoinen. 

Ollia kuvaavat adjektiivit ovat herkkä, isoegoinen, itsepäinen, aina nälkäinen sekä läheisyyttä rakastava. 


Viisi asiaa, joista unelmoit: kunnon yöunista, lämpimästä säästä, murtsikkaladuista, kunnon hiihtoasusta sekä siitä, että saisin nähdä tyttären yli vuoden erossaolon jälkeen.
Olli unelmoi ruoasta, saalistamisesta, ruoasta, saalistamisesta, ruoasta... no, jäi levy päälle. 



Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa: ole ystävällinen, kunnioita muita ihmisiä, suvaitse erilaisuutta, nauti elämästä sekä asioilla on aina taipumus järjestyä

Olli antaa ihmisille ohjeen: ota mallia eläimistä, sopivasti ruokaa ja lepoa, liikuntaa ja venytyksiä. 


Tämän tunnustuksen annan kaikille pikkuisille alle 200 lukijan blogia pitäville ystäville, jotka sen vain haluavat. Kiitämme ja kumarramme ja lähdemme lenkille.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulupäivä on pakkaspäivä

Meillä on ihmisväki ylensyönyt, mutta koiran ruoka-annokset ovat pysyneet kohtalaisina. Tosin Olli sai joulun kunniaksi perinteistä riistakäristystä, mutta sehän tiesi vähemmän nappularavintoa. Koiran mielestä tämä on epäreilua, koska ihmisväen istuessa ruokapöytään (liian usein), mäyräkoira näytti selvästi hapanta naamaa. 

Ylimääräisiä kaloreita ei ole päästy juuri ulos sulattelemaan. Pakkasta on taas -24 astetta, eikä jouluaikana ole ole kertaakaan päästy alle -20 asteen. Tai yli. Miten sen nyt ottaa? Tänään käytiin kuitenkin pikkulenkki juuri auringonlaskun aikaan eli kahden maissa. Hyvä, että käytiin valoisalla ulkoilemassa, koska pimeyden laskeudettua meillä on ihan pilkkopimeää. Katuvalot eivät jostain syystä olekaan syttyneet. Toisaalta ei haittaa, koska näin pihan jäälyhdyt näyttävät entistä kauniimmilta.

Mukavahan se on koiran päivystää ikkunan lämpimämmällä puolella...

lauantai 22. joulukuuta 2012

Joulutervehdys


On valkea lumi
peittänyt maan,
jo käymme 
joulua juhlimaan.

Toivomme tasapuolisesti kaikille 
kaksi- ja nelijalkaisille ystävillemme 
oikein rauhaisaa ja makoisaa joulua!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Jos mä oisin sä

Jos mä olisin sä, kyl mäki olisin mun kaa

Jos mä oisin sä
mä luottaisin muhun


en oo sä ja sä et oo mä
Mut mä voin sulle vihjata vähän
Näin ei tee kukaan muu
siis meitsin mukaan tuu 

Jos mä oisin sä
mä luottaisin muhun
Jos mä oisin sä, mä pysyisin mun vierellä

Sanat: Cheek
Kuvat: emäntä
Malli: Olli 
Kiitokset: kuopukselle torkkupeitosta

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Aika

Aika on kumma käsite. Se on kaikille sama, mutta joskus se tuntuu menevän vauhdilla ja joskus taas minuutit ja tunnit tuntuvan matelevan etananvauhtia. Riippuu siitä, mitä tekee. Myös ihmisen kyky käyttää aikansa hyväksi vaihtelee paljon. Unista ei tingitä, sanoo mäyräkoira ja sen emäntä yhdessä tuumin. Eikä ruoka-ajoista ja -annoksista. Ulkoilustakaan ei voi tinkiä. Koiran ja emännän ero onkin siinä, että emäntä joutuu käyttämään kolmanneksen vapaa-ajastaan palkallisen työn tekemiseen, jotta pystyy tarjoamaan koiralle kodin ja ruoan. Koira puolestaan joutuu tämän kolmanneksen viettämään yksin, mutta onneksi ajantajuton koira ei tiedä yksinolonsa pituutta. Tosin kepposten määrän lisääntymisellä on havaittava  yhteys yksinolon kanssa. 

Valokuvaaminen on haasteellista, koska meillä ei ole enää koskaan valoista. Päivän pituus on alle neljä tuntia ja tämäkin kuva otettiin viime sunnuntaina päivän valoisimpana hetkenä. Niin, se jää todellakin kestää...

Ollin (sekä myös kotiväen) isoksi riemuksi  kuopus tuli Englannista reilun parin viikon joululomalle. Olli onkin viettänyt ansiokkaasti aikaa kuopuksen kanssa tupsluurien merkeissä. Molempien mieluinen harrastus...

lauantai 8. joulukuuta 2012

Sininen hetki merellä

Eilen lähdettiin kahden (eli auringonlaskun) aikaan käymään merellä. Miehellä oli retkiluistimet ja minulla talvilenkkarit. Ollin piti haistella ranta ensin ja sitten tuli kiire, kun mies jo näytti menevän menojaan. 

 No, eihän me pysytty millään perässä. 


Onneksi mies luisteli takaisin (jää siis kestää) ja Ollikin pääsi tutkimaan rantaan jänisten, lintujen ja muiden tunnistamattomien otusten jälkiä. 


Talviset terveiset ja 
olkaa varovaisia jäillä!

perjantai 7. joulukuuta 2012

Ollia ei ole tehty arktisiin olosuhteisiin

Pakkanen on paukkunut jo viikon ja koiran ulkoilutus kestää maksimissaan 15 minuuttia. Ensin ihminen pukeutuu 5 minuuttia, sitten ulkoillaan 5 minuuttia ja sitten ihmisen ulkovaatteiden riisuminen kestää 5 minuuttia. Koiralle vedetään vermeet niskaan, mutta ei se paljon auta, kun tassuja palelee. Ollin lihotuskuurin kannalta tämän luulisi olevan optimaalinen tilanne, mutta jostain kumman syystä yksi desi extraruokaa ja liikunnan vähäisyys ei ole saanut koiraan montaakaan grammaa lisää painoa. Molemmilla miehillä on kyllä vähän sama ongelma tässä huushollissa (emännällä ei ole tätä ongelmaa ollenkaan).


Olin viime viikonloppuna vähän lämpöisimmissä maisemissa, Englannin Bournemouthissa tyttären luona. Aamuisin tein pitkän kävelyretken rannalla ja ihastelin hyvin käyttäytyviä englantilaisia koiria ja heidän hyvin käyttäytyviä ihmisiään. Koirat saivat tosiaan juoksennella irti rannalla ja kävelyteillä, eikä missään näkynyt yhtään ainoaa kakkaläjää. Omistajat keräsivät jätteet pois ja roskiksia olikin niin tiheään, ettei pussia tarvinnut kantaa kahta kolme kilometriä kädessä kuten joskus täällä.

Koirat eivät saa olla uimarannalla heinä-elokuun aikana, mutta tällöinenkin rannassa on käytössä koirille erotettu alue.  Koska ranta on seitsemän mailia pitkä, riittää jokaiselle käyttäjälle oma alueensa.

Miesväki oli pärjännyt kotona loistavasti, mutta Olli oli tempaissut pari kikkaretta eteisen lattialle miehen työpäivän aikana. Mielenosoituksellisesti ilmeisesti, koska jokapäiväisestä etsinnästä huolimatta ei emäntää ollut löytynyt kotoa. 

Talvista viikonloppua!

torstai 29. marraskuuta 2012

Pakkanen - siitä meidän äippä tykkää

Onko siis talvi tullut? Etelässä kuulemma pyryttää lunta, mutta meillä saadaan nauttia reippaasta pakkasesta (nyt -13°C). Hyvästi kuraiset lenkkipolut! 

Olli on päässyt tekemään jo vähän pidempää lenkkiä lähimetsässä ja jopa apteekissa asti tuolla vajaan kahden kilometrin päässä ollaan käyty kävellen.  Selkä on parantunut hyvin, mutta isompia rasituksia kuitenkin vältetään.

Olli halusi heikoille jäille, kun lähimetsän lammikko oli jäätynyt. Kyllä jää kesti 10,5 kilon painon kevyesti, mutta saapa nähdä, päästäänkö kohta meren jäälle tutkailemaan lähirantoja "vedestä" käsin. Jos pakkaset jatkuvat, eikä lunta sada, alkaa olla otolliset säät retkiluistelulle. Ainakin pienempien järvien jäille voi kohta rohkeimmat uskaltautua.

Hyvää viikonloppua ja varokaa heikkoja jäitä!

ps. toissa päivänä oli mielenosoituskakka olohuoneessa odottamassa kotiin palaavaa työväkeä. Oli tullut kait aika pitkäksi odotellessa...

lauantai 24. marraskuuta 2012

Paremmalla tolalla

Ensiksi: iso kiitos ihanista kommenteista, tsemppauksesta, myötäelämisestä. Ne ovat lohduttaneet raskaan viikon aikana. 

Toiseksi: Ollin selkä on paljon parempi kuin viikko sitten, mutta ei ole kuitenkaan vielä täysin kunnossa. Lenkkikielto päättyy huomenna, mutta tuskinpa vielä ensi viikollakaan kovin pitkiä lenkkejä tehdään. Onneksi sateisina päivinä (joita on riittänyt) ei koirallakaan ole sen kummempia menohaluja. Tärkeimmät asiat hoidetaan ja sitten kotiin. 

 Lauantaiaamutupsluurit

 Bo-Håkan ja Olli painivat eilen illalla pari kolme tuntia 
ja nyt molempia väsyttää. 

Normaali nukkuma-asento. 
Eiköhän selkä ole paranemassa, 
jos kerran koira pystyy nukkumaan kerällä?

Mukavaa viikonloppua ja toivottavasti edes joku näkee auringon. Meillä ei moista ihmettä ole näkynyt päiviin, viikkoihin, kuukausiin...

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Selkäkipuilua

Olli 11.11.2007. Viisi vuotta sitten eikä yhtään harmaata charmanttia. Tuolloin oli luntakin toisin kuin nyt - sataa vettä ja lämmintäkin on 6 astetta.

Meillä on taas ollut murhetta. Kun tulimme viime perjantaina kotiin, vastassa oli vaisu, tärisevä, ryömivä ja kipuileva mäyräkoira. Annoin viime kevään leikkauksen jälkeen säästynyttä kipulääkettä ja koira asetettiin hyppimis- ja liikkumiskieltoon. Lauantaina koira ei näyttänyt yhtään paremmalta, eikä sunnuntainakaan, joten lähdimme heti aamusta päivystykseen. Siellä Olli sai huumaavaa kipulääkettä pistoksena (kuulemma koirien subutexia) sekä reseptin kipulääkkeeseen ja lihasrelaksanttiin. Ulkonaliikkumiskielto kestää viikon, vain asiat hoidetaan ulkona.

Maanantaina poika ja miniä olivat hoitamassa koiraa, joka vieraskoreana oli iloinen ja hyväkuntoinen, mutta illalla kipuilu taas jatkoi. Eilen illalla olin jo murheenmurtama, kun koira ei näyttänyt paranemisen merkkejä. Tänään Olli on onneksi ollut parempana, vaikka pelkään sen olevan ohimenevää ja toivon sen olevan pysyvää. Ruoka maittoi hyvin ja kissan pehmittäminen on paraikaa käynnissä. 

Tein eilen kuitenkin ratkaisevan päätöksen: mikäli Olli halvaantuu tai koiralle tulee halvaantumista ennakoivia merkkejä ja meille annetaan kaksi vaihtoehtoa: leikkaus tai armahdus, valitsen armahtamisen. En halua Ollia leikkaukseen, joka ei kuitenkaan anna takeita paranemista ja jonka pitkän toipumisprosessin tiedän stressaavan Ollia. Tämä päätös oli raskas tehdä ja nyt minun on helpompi olla, kun tiedän miten toimin tilanteen tullen - jonka toivon olevan hyvin, hyvin kaukana. Kyllä minun on pitänyt itkut ja toisetkin pirauttaa, kun tämä tilanne on kestänyt monta päivää. 

Milloin elämä olisi helppoa, tylsää ja arkista? Sellaisesta unelmoin tällä hetkellä. 


torstai 15. marraskuuta 2012

Roskisdyykkari

Urbaanin sanakirjan mukaan roskisdyykkari on henkilö joka etsii roskiksista tavaraa. 

Uskoisitteko, että tämä viattomalta näyttävä mäyräkoira oli pitkän päivän ratoksi tehnyt pienen tutkimusretken keittiön roskiskaappiin... 

Kotiväki oli sanaton tämän yllätyksen kohdatessaan, kunnes koira komennettiin omalle paikalle ja emäntä jupisi itsekseen siivotessaan ja imuroidessaan. Roskia oli olohuoneessa asti, mutta onneksi koira ei ollut loukannut itseään sirpaleissa. 

 "Mää oon vaan pieni viaton mäyräkoira, jolla tuli aika pitkäksi."

Ollilla on taas takajalkojen nivuksissa ihottumaa, jota ei eilen ollut. Laitoin vähän eläinlääkäriltä saatua geelirasvaa (Fucidermiä) ja ihottuma rauhoittui välittömästi. 

Käytiin iltalenkillä pururadalla, jossa on kunnon valot. Pimeä tulee jo aikaisin. Liian aikaisin.  
Kivoja lenkkikelejä kaikille!

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kun mikään ei riitä

Nimeni on Olli, mäyräkoira Olli.  Synnyin Etelä-Pohjanmaalla ja pentuna muutin Pohjois-Pohjanmaalle. Olen siis täynnä pohjalaista sisua. Pidän ruoasta ja juon mielelläni tuoretta vettä. Ajaudun helposti kepposteluun ja pidän kovasti tyttökoirista. Olen omasta mielestäni komea ja ansaitsisin elokuvan. 

Seuraavassa kuvia tilanteista, joissa mikään ei riitä. 

Olisin tietenkin halunnut syödä koko kulhollisen lohiperunalaatikkoa, mutta tietenkin sain vain nuolla jämät. Tasan ei käy onni koirien ja ihmisen ruokamaailmassa. 

Katsokaa tuota silmänkantamattomiin ulottuvaa merenselkää. Siinä olisi tilaa mäyräkoiran juosta (hiihtää), mutta ei voi ihmispoloinen löysätä hihnaa yhtään. Ja miksikö? Kun lähden kuulemma moottorikelkkojen perään. Daaaaaa, entä sitten?

Aurinkoa ei ole koskaan liikaa. Ei koskaan ole liian lämmin. Tupsluureja ei voi ottaa koskaan liikaa. Pliis, älkää häiritkö! 

Veneily on kivaa, mutta Suomen kesässä se on aika harvinaista herkkua. Veneilen vain hyvällä säällä ja viime kesänä hyvät säät olivat katselussa, kuten ihminen ruukaa sanoa. 

Ja lopuksi: tyynyjä, peittoja ja muita tarvittavia pehmusteita ei ole koskaan liikaa. Vihdoin äippäkin tajusi tämän ja laittoi takkahuoneen tuoliin mulle kaksi omaa tyyny. Kuulitte oikein: omaa tyynyä. Kaapista äippä kaivoi vanhat marimekon tyynynpäälliset, koska joku roti se pitää olla mäyräkoiran nukkumatyynyjen suhteenkin. Ja katsokaa mun vihreitä silmiä - ei kait se viherkaihi vaan haittaa mun ulkonäköä? Hämäränäkö on heikko, pimeänäkö olematon. Onneksi on jäljellä mahtavan komea ulkonäkö!