Viime yönä Ollilla loppui uni puoli kahdelta. Heräsin siihen, että koira joi kovaäänisesti maiskuttaen kupillisen vettä ja sitten tuli seisomaan makuuhuoneen ovelle. Komensin omalle paikalle, mutta loppujen lopuksi kaveri päätti mennä nukkumaan olohuoneen sohvalle fleecen päälle. Peitto oli myllätty ja siirretty mielenosoituksellisesti toiseen nurkkaan. Ei sentään tarvinnut yöllä lähteä käyttämään koiraa ulkona, vaikka sekin vaihtoehto kävi mielessä. Pakkasta oli sentään -6 astetta ja pienikin lenkki olisi vaatinut vähintään tuulihousuja ja toppatakkia, emännältä siis.
Tällä viikolla ilmat ovat olleet kaikkea mahdollista ja vesisateisena tiistaiaamuna mies lähti viemään Ollia aamulenkille. Ulkoilu oli ollut koiralle vastentahtoista ja mies oli joutunut kantamaan koiraa useampaan otteeseen, koska Olli oli kieltäytynyt etenemästä. Loppujen lopuksi isompi asiointi oli jäänyt hoitamatta ja meitä tietenkin jännitti, miten Olli on pärjännyt päivän kotona. Aivan hyvin, vesisateessa suolikin toimii hitaammin.
Tänä aamuna oli lumi maassa ja merikin on jäätymässä. Jospa se talvi tekee nyt tuloaan.
Rentoa viikonloppua!
********************
ps.
Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku - sitä enää kuule en.
Joskus tulee luopumisen aika, meillä kaikilla on tämä päivä edessä.
Suurinta rakkautta on ajatella kaverin parasta.