sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Kuvakertomus


"Eihän tästä mitään tule. Kaunis, aurinkoinen päivä ja kyttäysasemat alkavat heiketä päivä päivältä lumikasojen kasvaessa. Ulos täältä on päästävä."



"Kotona sekä etu- että takapihalla on korkea lumikasa, jonka päältä näkee tielle ja naapuriin. Viime talvena näiden lumikasojen päältä pääsi karkaamaan naapurin puolelle, mutta tänä talvena mies on tehnyt kasat kauemmaksi aidasta. "


"Nyt riittää kotipihan maisemat. "


"Tätä kutsutaan oikopoluksi. Tästä päästään suoraan kävely- ja pyörätielle."


"Ja tässä ollaan puiston toisella puolella. Kylmällä ilmalla (tänään -16 C) tai muuten vain, jos olen pikkulenkkiä vailla, tehdään lenkki puiston ympäri. Tämä on tosi suosittu reitti ja matkan varrella on monia hyviä hajuja. Meilä koirilla on myös tapana jättää viestimme samaan kohtaan, joten pyörätien varrella on monia keltaisia postilaatikoita."


 "Kotipihalla vielä pikkukierros ja sitten sisään."



"Hienoa, että aurinko paistaa!"

lauantai 29. tammikuuta 2011

Rennosti ja vähemmän rennosti

Nämä kuvat eivät kerro koko totuutta tästä lauantaipäivästä.
Ensinnäkin Olli herätti miehen klo 6.50, mutta nykyinen pääemäntä jatkoi uniaan puoli yhdeksään. Ollille riittää, että edes joku herää seurustelemaan hänen kanssaan. 

Toiseksi Olli on juossut pihalla turkki märkänä piittaamatta lautasen kokoisista räntähiutaleista ja painellut pitkin umpihankea, mitä ei siis normaalisti tapahdu.

Pari päivää meitä koeteltiin yli -20 asteen pakkasilla, mutta nyt on sitten nautittu nollakelistä. Meillä onkin sitten paljon lämpimämpää kuin Nooralla, joka viettää pariviikkoista lomaansa Koreassa ennen Australian lämpöisiä kelejä.



torstai 27. tammikuuta 2011

Erään ankan tarina


Olipa kerran ankka, joka asusti perheen kylpyhuoneessa pesukoneen päällä. Kukaan ei leikkinyt ankan kanssa, mutta silti ankka pelkällä läsnäolollaan piristi suihkussa ja saunassa kävijää. Pyykkäriäkin ankka aina kunnioitti läsnäolollaan.
Eräänä päivänä pyykkäri pudotti ankan lattialle. Aina valpas mäyräkoira nappasi ankan ja juoksi iloisesti häntää heiluttaen olohuoneeseen. 


(It was not me, it was another guy)

Sen pituinen se.

tiistai 25. tammikuuta 2011

...häntä ootan yhä vaan

 "Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan"
 
 
Ollin emäntä lähti tänä aamuna maapallon toiselle puolelle.
Virallisesta emännästä tuli etäemäntä ja päälenkittäjästä tuli lähiemäntä.

Kotiväki toivoo Nooralle turvallisia seikkailuja!

lauantai 22. tammikuuta 2011

Ensin ulkoillaan, sitten nukutaan

Perheen miesväki harrastaa samoja asioita.

Ensin käydään ulkoilemassa. On ollut oudon pilvinen ja sumuinen päivä, keskellä päivääkin tuntui siltä, ettei olla päästy aamua pidemmälle. Ja sitten kohta tuleekin ilta.

Ollia ei harmaus haittaa. Kävimme uudella asutusalueella ja siellä Olli sai tutustua päälenkittäjän miehen sukulaisten Taika-koiraan, collie-merkkiseen. Olli on todella parantanut otettaan toisten koirien kanssa, mutta eipä tässä silti lähdetä vielä kehua retostelemaan.



Ulkoilun jälkeen molempia poikia alkoi väsyttää.
Mikäs sen mukavampaa kuin nukkua kahdestaan. Ja kuorsaus kuuluu kauas. Taitaa Olli kuitenkin kuorsata kaikkein äänekkäimmin.



keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Leikkiä kerrakseen

Lähdimme iltalenkille ja poikkesimme koirapuistoon. 
Siellä oli Pena, espanjalainen kulkukoira, joka oli muuttanut Espanjasta Ouluun noin vuosi sitten. Hieno asia, että Pena on saanut rakastavan kodin! Minulle tuli niin hyvä mieli, kun tässä maailmassa on todella hyviä ihmisiä. 

Pojilla oli heti kemiat kohdallaan ja leikki sujui mallikkaasti.Olli on saanut rohkeutta tutustua uusiin kavereihin, eikä ala enää ensimmäiseksi räyhätä. Paitsi, jos kyseessä sattuu olemaan karvapallo. Niitä ei Olli siedä ollenkaan.


Ilmojen lauhduttua Ollikin on alkanut kotipihalla tutkia paikkoja. Lumikinokset haittaavat liikkumista ja edelleenkin piha on aidattu. Pakopaikkoja ei ole vielä löytynyt. Mutta ainahan kannattaa yrittää. 



Sisällä Olli on pehmittänyt Mustista&Mirristä saamaansa uutta possua tai joululahjaksi saamaansa kettua, joka on menettänyt kuononsa.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Lauantai

Olli kertoo elämästään lauantaina, 15. tammikuuta 2010:

Jouduin odottamaan aamulla puoli yhdeksään asti ennen kuin ensimmäinen ihminen heräsi. Siis todella pitkään. Yleensä arkisin joudun nousemaan ennen puoli kuutta, joten toivoisin kotiväeltä jotain kohtuutta: ei liian aikaisin, eikä liian myöhään. Siinä seitsemän maissa olisi oikein sopiva aika herätä.

Päälenkittäjä ymmärsi kuitenkin heti lähteä ulos kanssani. Arvostan kovasti sitä, ettei päälenkittäjä pidä aamupalaansa minua tärkeämpänä. Ensin siis ulos. Lähdinkin mielelläni aamuasioille, mutta noin kymmenen metrin päässä kotiovesta huomasin, että ulkona olikin -26 astetta pakkasta. Siinä ei paljon fleecepaita auta, kun tassuja rupeaa palelemaan. Onneksi päälenkittäjäkään ei astmansa takia pysty juuri näillä pakkasilla ulkoilemaan, joten teimme 200 metrin pituisin aamulenkin. Sama lenkki tehtiin päivällä ja illalla. Olen siis ulkoillut tänään yhteensä 600 metriä.

Olen ollut tänään hiljainen koira. En ole vinkunut yhtään. Jos alkaisin vinkua, kotiväki voisi luulla minulla olevan asiaa ulos, jonne en missään nimessä halua lähteä. En siis näillä pakkasilla.


Näytän siltä kuin minulla olisi jalka irti poikki. Kotiväki ihmettelee, miten pystyn kääntämään tassuni kaksinkerroin. Aivan helppoa, eikä tunnu miltään.  

 
Olen koko päivän päivystänyt sohvan reunalla ja katsellut ulkona liikkuvia ihmisiä ja koiria. Kovin on ollut hiljaista. Onko pakkanen pelästyttänyt muutkin ulkoilijat?


Lopuksi valokuvaaja halusi tulla oikein lähelle, ärsyttävän lähelle. Huomautin tästä pukkaamalla kuonollani kameraa. Kotiväki on huomannut, että minulle on tullut harmaita partakarvoja. Olen siis ikääntymässä. Parin kuukauden päästä tulee viisi vuotta täyteen.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Vähään tyytyväinen mäyräkoira


Olen mäyräkoira ja minua on helppo miellyttää. Tarvitsen ruokaa ja ulkoilua, rapsutusta ja silitystä, autoilua ja veneilyä, uusia puruluita ja leluja (mielellään äänekkäitä), pehmeitä nukkumapaikkoja ja hyviä kyttäysasemia, aurinkoa ja lämpöä...


... voi kun moni muukin tyytyisi näin vähään.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Matkustaminen avartaa?

Emäntä lähtee parin viikon päästä Korean kautta Australiaan, mutta sitä ennen hänen täytyy vielä käydä Lapissa lautailemassa. 

Olli puolestaan on kotiseutu-uskollinen. Pari kertaa poika on päässyt käymään Etelä-Pohjanmaalla (syntymäkotiseuduilla), mutta muuten on matkustelu tapahtunut oman maakunnan sisällä. Onko ruoho vihreämpää muualla?

Ovatko muut mäyräkoiraystävät matkustelleet enemmän?


perjantai 7. tammikuuta 2011

Lintuja bongaamassa


Oli kesä tai talvi, Olli päivystää pihapuun juurella. Talitintit eivät välitä puun alla päivystävästä koirasta - päinvastoin ovat varmaan hyvin tyytyväisiä, koska naapurin kissalla on tapana tulla väijymään pihallemme pikkulintuja. Olli antaa melko äkäiset lähdöt kissalle. Ja myös harakoille, jotka tulevat kuokkimaan lintulaudalle. 

Ollikin yrittää kiivetä puuhun. Tähän mennessä ei ole vielä onnistunut.

torstai 6. tammikuuta 2011

Kettu Repolainen


Joulupaketista löytyi uusi kaveri retuutettavaksi. Kettu Repolainen. Kotoisin Linnanmaan Prismasta. Mieluinen kaveri, tosin näin tammikuun alussa jo nenätön. 

tiistai 4. tammikuuta 2011

Hohtava hanki


"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu - - - "

Hyvä on mäyräkoirankin ulkoilla, kun on hyvin poljettu hanki alla. Ei upota ja polun varressa on valmiit pissapaikat eli koirilla näyttää olevan vakipaikat, johon jokainen haluaa jättää merkkinsä. Tai viestinsä seuraavalle kulkijalle.

Mutta mitä ihmettä?
Päälenkittäjä haluaakin joskus kulkea omia polkuja. Siis tästähän mennään aina kesällä. Ei talvella. Tai ei ainakaan olla ensimmäisiä, jotka tästä menevät!


Olli yrittää ja yrittää. Päälenkittäjä kannustaa ja kannustaa. 
Ei auta. Mäyräkoira kääntyy takaisin.


Sitten syyllistävä katse. 
Eikö päälenkittäjä todellakaan ymmärrä, ettei tässä ole valmista polkua?


Lopputulos: siitä mentiin, mistä aiottiin. 
Päälenkittäjä käveli edeltä ja teki mäyräkoiralle polun valmiiksi.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Vuoden ensimmäinen päivä

Vuoden ensimmäiselle päivälenkille lähdettiin merelle.
Taivas oli pilvinen ja harmaa. Tuntui siltä, ettei päivä koskaan olisi valjennutkaan.
Pieni piste oikeassa yläkulmassa on mäyräkoira.







 Muutaman sadan metrin päässä rannassa on vanhoja aluksia, jotka toimivat aallonmurtajina. Laivojen ympäriltä löytyi hyviä hajuja. 







Rannan läheltä löytyi hiiren tai muun pienen kulkijan jälkiä ja koloja. Niitä piti tutkia tarkkaan, kuoputtaa ja tuoksuttaa.