Vielä keskiviikkona pihan lumikasat olivat ennätyskorkeat ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Tänään perjantaina vettä sataa ja taivas on tasaisen harmaa. Arvatkaapa, kumpi sää on Ollille mieluisampi?
Kevään alkajaisiksi Olli on saanut kolmen päivän matokuurin. Tabletit laitetaan nappuloiden päälle ja siitä Olli syö ne hyvällä ruokahalulla. Ei tarvitse kikkailla.
Eilen Olli katosi pihalla. Huutelimme tovin ja otin sitten viimeisen keinon käyttöön eli huusin "RUOKAA", joka yleensä saa koiran kotiovelle kahdessa sekunnissa. Nyt ei mitään merkkiä Ollista. Mies tarkisti takapihaa (ettei Olli olisi taas kiivennyt lumikasojen kautta naapuriin) ja minä jo lähdin tielle katsomaan, ettei poika olisi päässyt etupihan lumikasojen kautta aidan yli. Ei ääntääkään, ei vilaustakaan. Ja sitten mies näki kuonon pilkahtavan venetrailerin alta. Olli oli mennyt veneen alle kissojen jälkiä tutkimaan ja koska sinne oli johtanut vain yksi reitti, ei enää osannut samaa reittiä takaisin. Mies joutui lapioimaan Ollille ulospääsytien. Olli ei haukkunut, ei vinkunut, oli vain surkean näköinen. Ja taas kaikki kolme olivat iloisia jälleennäkemisestä!
Onneksi Olli löytyi!
VastaaPoistaJoskus on oma koira karannut pihalta, se on ihan kamalaa alkaa ettimään. Jääköhän se auton alle, osaako kotiin... Tähän mennessä kaikki on päättynyt hyvin.
Mukavaa Pääsiäisen jatkoa!
Hyvä kun muistutit tuosta matokuurista :) Meidän neiti on onneksi sen verran ahne että se mussuttaa lääkkeetkin suoraan kädestäni kun luulee saavansa jotain herkkua. Näin hölmöä höynäytetään :)
VastaaPoistaMeidän ahmatit uskovat vakaasti että kaikki mtä mamma kädestään pudottaa on herkkua niinpä matonappulat menee kun karkit=DD
VastaaPoistaOnneksi Olli löytyi kunnossa!
VastaaPoistaKiitti madotusvinkistä, toivottavasti löytyykin vielä varastostamme.
Olipa Olli kiipelisssä, poikaparka!
VastaaPoistaJoka ikiselle kukkulalle on kiivettävä, onneksi lumi kantaa vielä pieniä koiria.
Ihan samalla tavalla Vilmakin syö Flubenolit pääsiäisenä. Luna sen sijaa osasi erottaa neljännekset kanapaloistaan ja pullauttaa ne pois. Siis ne kaikki kaksi, joita Vilma ei ehtinyt syödä sen nenän edestä.
Kommenttien perusteella mäyräkoirilla ei ole lääkkeenotto-ongelmia.
VastaaPoistaKotonani oli aikoinaan saksanpaimenkoira, joka ei juuri piitannut matolääkkeistä. Äitini piilotti kerran tabletin nakkipalasen sisään, koira söi nakin ja sylkäisi tabletin pois :)