Iltakuuden, seitsemän maissa Olli alkaa olla levoton. Poika istuu päälenkittäjän vieressä ja tapittaa silmiin. Tai seuraa koko ajan. On siis aika lähteä iltalenkille.
Tästä kaikki aina alkaa.
Portilla pysähdytään miettimään suuntaa. Nyt lähdettiin puistoon.
Lyhtypylvään luona piti jättää tekstiviesti muille koirille.
Tästä mennään koirapuistoon. Kyllä Olli tietää.
Puistossa. Olli ei tykkää, kun pitää poseerata vähän väliä. Pitäisi vaan mennä.
Koirapuiston kummatkin aitaukset olivat tyhjiä, mutta mentiin pienelle puolelle, jonne kävi pieni tuuli karkoittaen hyttyset.
Pissan päälle pitää kuopsuttaa puruja.
Mahtavia tuoksuja...
Nyt riittää. Kun Olli on saanut tarpeekseen, ei muuta kuin ovelle seisomaan ja odottamaan lähtöä.
Heh, niin paljon samaa Ollissa ja Artussa :)
VastaaPoistaMutta jospa joskus Arttukin alkaisi vaatia illalla 6-7 aikaan ulos... Nyt se vaatii heti töistä tultua, kello voi olla mitä vaan (pissaa EI VOI tehdä pihalle, ei pihatielle, ei meidän omalle kadulle, eikä ihan heti kun on käännytty pyörätielle...).
Niin, ja tietysti hyvän ja väsyttävän lenkin jälkeen sopii ottaa ruuan päälle tunnin unet, ja aloittaa alusta ulos pyytämisen...
Samoin vaaditaan meille viimeistään 18.30 lenkille, jos sitä touhotusta ei tajua ottaa vakavasti saakin sitten kärsi lenkillä. Sitten on aivan oikeutettua vetää ja höslätä aivottomina alkumatka... Koirapuistossa pitäisikin lähteä käymään niin saisivat nuokin vähän uusia hajuja nenäänsä.
VastaaPoistaMai: Joskus todellakin ihmetyttää, että ensin vingutaan ulos (iso-hätä-vinkumista), mutta sitten pitää kävellä ainakin kilometri ennen kuin voi alkaa itse asialle.
VastaaPoistaSheriffit: Nyt sama homma on alkanut aamuisin. Herään kuudelta ja poika haluaa lähteä saman tien aamulenkille. Näin työaamuina se on ihan ok, mutta ensi viikolla alkaa loma ja nukkuisin mielelläni vaikka puoli seitsemään ;)