Puolukkametsään ei koiralla ollut mitään kiinnostusta ja niinpä kieltäytyi kävelemästä heti, kun metsäautotie päättyi. Kannoin Ollin mättäälle ja siinä koira makoili emännän poimiessa puolukoita. Kotiin päin askel oli kyllä kepeä.
"Uimassakin" Olli kävi kerran, kun humpsahti veteen laiturin ja veneen välistä. Onneksi mies oli lähellä ja nosti koiran vedestä. Se on melko vakio nykyään, että Olli tipahtaa kerran jokaisella reissulla veteen. Kaihi on edennyt ja näkö on melko huono varsinkin, jos on vähänkään hämärää. Pimeässä Olli tarvitsisi jo opaskoiran.
Vielä yksi kesäinen viikonloppu ja sitten onkin jo virallisesti syksy. Nautitaan vielä aurinkoisista päivistä, kun niitä näyttää olevan tiedossa!
Voi Ollia, molskahtelee veteen ylenaikaa. Me toivotaan kovasti, että Ollin kunto vakiintuu hyväksi ja koirapoika voi liikuskella mielensä mukaan kivuitta. Mitä marjastamiseen tulee, mieluummin sitä mättäällä köllöttelee kuin pyllistelee pienten marjojen perässä ; )
VastaaPoistaSitä vaan ihmettelen, että omalta aidatulta pihalta pitää yrittää päästä keinolla kuin keinolla aidan vihreämmälle puolelle, mutta sitten kun metsässä saisi ja saa olla vapaana, kulkeminen ei kiinnosta ollenkaan.
PoistaMökkipihassa meno vapaana kaverina maittaa hyvin ja pari päivää mökkireissun jälkeen kotona onkin väsynyt kaveri seurana. Myyräjahti on energiasyöppöä hommaa.
Kamalaa nuo veten humpsahtamiset. Toivottavasti sää Olli osaat uida?
VastaaPoistaEn osaa, en haluakaan. Ehkä muutaman metrin hätätapauksessa, mutta paniikkihan se iskee, kun veteen tipahtaa.
Poistat. Olli
Ollikka, täällä sulle kaks reipasta opaskoiraa tarjolla. Soitto vaan ja me tullaan!
VastaaPoistaSe olis hianoo - kaksi opaskoiraa, toinen menis edeltä ja toinen tulisi takana. Oltais niin kuin köyhän talon porsaat peräkkäin.
PoistaIhania aurinkosia loppukesän päiviä Ollille!
VastaaPoistaIso kiitos ja kyllä se aurinko onkin paistanut.
PoistaIhQua, että piikeistä on ollut noin hyvin apua - go Olli!! :)))
VastaaPoistaMeidän Rosa-mummulla oli myös kaihi ja kyllähän se varsinkin viimeisinä vuosina haittasi näköä. Eikä Rosan "sisko" Ines yhtään tajunnut toimia opaskoirana, vaikka niin sitä toivoin. Kerran lenkillä kävi niin, että kiskoin vähän jo harmissani Rosan fleksiä tyyliin "tule jo sieltä". Kun sitten tajusin, että raukkaparka oli huomaamattaan tipahtanut ojaan, kääk! Arvaa vaan vahdinko sen jälkeen mummua lenkeillä ihan haukkana, ettei vastaavaa pääsis tapahtumaan. ;)
Terkkuja sinne ja Ollikalle suukkoja meitin neideiltä! <3
Kyllä meilläkin ihmisen täytyy jo toimia oppaana ja ohjata kuoppien ja ojien kohdalla koiraa.
PoistaTerkkuja takaisin - mietin, että koska sitä taas nähtäis... ei oo nyt hesan reissuakaan tiedossa.
Juu, olis kyllä kivaa taas nähdä! :))) No, ainakin heti sitten, jos sulle tulee joku Hesan reissu jolle ei oo muuta iltaohjelmaa, niin ilmottele! Olis myös mukavaa joskus, jos pystyttäis tapaamaan vaikka isommallakin porukalla. Esim. Marja-Leenan, Main, yms. kanssa. Ehkäpä vielä joskus onnnistuu sellainenkin. :)
PoistaSe olis kyllä mukavaa!
PoistaVoi Ollia kun alkaa tulla kaikkia harmeja. Nuorelle koiralle. Pöh, mutta kyllä ne siitä. Terveisii M-L ja Ossi.
VastaaPoistaNuori keski-ikäinen koiraherra etsii kaunista opaskoiraa - pitäisikö panna ilmoitus lehteen? Kyllä se siitä, olet oikeassa. Terkut!
PoistaHihhihhihhih, ilman muuta laitat ko. ilmoituksen lehteen!! Ja muista laittaa loppuun takavuosien legendaarinen PS. *foto olis kiva yllätys* :D:D
PoistaElokuun jälkeen tulee intiaanikesäkuu, ettekö muista?;)
VastaaPoistaMahtavaa, että Olli pystyy liikkumaan metsässäkin. Pieni metsäily tekee hyvää sielulle. Muiskut myyräkoiralle!<3
Kiitos ihana-Mirkku, että muistutit intiaanikesästä. Sitä odottelen - varsinkin kun tänä aamuna oli kaatosade.
PoistaMyyräjahti! Jos Nelli kuulisi niin olisi tosi kade. Täällä metsästä löytyy kuolleita hiiriä, ei ne oo niin kivoja.
VastaaPoistaKotiväki ei halua ajatella, mitä kiinni saaduille myyrille tai hiirille tapahtuu. Sekin oli liikaa, kun viime kesänä rannasta löytyi puoliksi syöty myyrä.
PoistaOnpa hieno kuulla, että Ollin vointi on kohentunut pistoksista noin hyvin! Maurilla on myös kaihia silmissä, ja olen huomannut, että varsinkin iltojen alkaessa hämärtyä siitä tulee aika säikky ulkona - kaikkea liikkuvaa seurataan todella tarkkaan, ja vahditaan tietty myös. Mukavia syyspäiviä Ollille ja kotiväelleen! t. Laura ja Mauri-setä
VastaaPoistaMeillä on kyllä aina joku vaiva päällä - nyt on korvatulehdus. Alkaa jo emäntää nyppiä tämä jatkuva sairastaminen...
PoistaKiitos, mukavia syyspäiviä teillekin!