sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Hämärä sunnuntaipäivä

Englannin reissu meni oikein hyvin ja Ollilla oli hyvät hoitajat omassa kodissaan. Koiran ei siis tarvinnut lähteä mihinkään ja hyvä niin, sillä Ollin näkö on heikko ja kotona kaveri pystyy kulkemaan muistin perusteella. Tai niin ainakin luulen. 

Sunnuntaiaamu meni pitkäksi. Olli ei taida enää tietää, onko päivä vai yö, koska on aina pimeää ja näinpä koko porukka nukkui yli yhdeksään. Aamupäivälenkillä poikettiin lähistöllä olevissa joulumyyjäisissä. Mies lähti hakemaan uuni- ja saunapuita ja Olli rupesi päivystämään. Itse taidan ottaa vaaka-asennon. Mitäs tässä turhia hötkyilemään.


 Lopuksi hyvä esimerkki koiran oveluudesta. Eräänä vesisateisena iltana mies lähti käyttämään Ollia pikkulenkuralla. Ollin mielestä keli oli kaikkea muuta kuin sopiva ulkoilulle ja jonkin aikaa käveltyään koira alkoi nilkuttaa. Mies pysähtyi ja otti koiran tassun käteensä sanoen, että katotaanpas mikä sitä tassua vaivaa. Saman tien oli koira nykäissyt tassun pois ja lähtenyt kävelemään normaalisti neljällä tassulla. Ei enää mennyt temppu läpi. 

Mukavaa ja rauhallista sunnuntaipäivää! 

ps. näissä maisemissa olisi sekä emännän että koiran miellyttävä ulkoilla...


Bournemouth, UK 5.12.2013



13 kommenttia:

  1. Voi Ollikka sun näkökykyäs, mut ei huolta, Pyry-pappakin suunnisti kodissa vallan mainiosti, niin säkin tuut pärjäämään. Me miäskoirat pärjätään aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun 17-vuotiaaksi elänyt keskikokoinen villakoirauros oli pari viimevuottaan kuuro ja miltei täysin sokea. Eläinlääkäri Mikael Ilves tutki koiran ja sanoi, että papparainen elää ihan hyvää elämää tutussa ja turvallisessa ympäristössä, kun oli muuten kaikin puolin terve. Vain pari kertaa jumittui mökillä nurkkaan, kun suunnisti vähän vinoon omasta pedistään. Huomasin tilanteen heti ja ohjasin papparaisen oikeaan suuntaan.
      Párek alkaa ontua kesäisin helteillä, sitten löy täysin maihin, ellei käännytä kotia kohti heti. Kyllä nämä mäykyt ovat melkoisia veijareita! Ja tietenkin muistakin roduista löytyy vitsiniekkoja. ; )

      Poista
    2. Toi miäskoira on sitten hyvä yleisnimitys meille komeille mäyräkoirauroksille. Se kertoo kaiken.

      Kiitos tsempistä. Kyllä vähemmälläkin näkökyvyllä pärjää, kun ulkonäköä on tarpeeksi. Käh käh.

      Poista
  2. Voi tuota maisemaa.... Mä nään jo itteni tassuttelemassa tossa hiekalla. Lähetäänkö, Ollikka, kahestaan reissuun, kun meitä ei oteta ihmisten reissuille mukaan? Ja kuule, mä annan supermuiskut sun nokkelalle kuonolles! Ihan mahtava toi sun nilkutusjekku!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähden milloin vaan ihana-Mirkku sun kanssa lomalle. Ei haittaa, vaikka ruumassa matkustettais, kun kahdestaan olisi niin hauskaa!

      Poista
  3. Ooko Aikku ihan varma tuosta Ollin heikentyneestä näöstä? Nyt en muista oletko kirjoittanut, että onko sitä ELL tutkinut. Mitäs sitä pimeällä muuta kuin lepäilemään? Oikea asenne ja ne hädät voi mäyris toimittaa vähän pienemmälläkin lenkuralla. Näin ainakin meillä, jos ei satu huvittamaan. Minä olen muuten kanssa kaksi kertaa lähtenyt Ossin kanssa lenkille ja tämä on alkanut ontua heti alkumetreillä ja kun olen sanonut, että mennään sitten kotiin, niin Ossi on mennyt niin, että hippulat vinkuvat. Ikuinen mysteeri, osaisiko tuo muka näytellä ontumista? Olen kerran muuten törmännyt ratsastuskouluhevoseen joka joskus alkoi ontua ja vuorotellen eri jalkoja ja ratsastuksenopettaja epäili, että se oikeasti näyttelee. Kun ELL tutki, niin eihän siitä kaakista mitään vikaa löytynyt, eikä edes ontunut:) Terveisii ja mukavaa joulunalusviikkoa, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä ollaan varmoja tuosta Ollin näöstä. Ihan on eläinlääkäri todennut viherkaihin ja itsekin sain kurkistaa lampulla koiran silmiin. Ja kyllä koiran käyttäytymisestä huomaa, milloin näkee paremmin ja milloin huonommin. Pimeällä ei näe ilmeisesti enää juuri mitään.

      Noin se Ollikin ruukaa tehdä lenkillä: nilkutetaan kun ei huvita kävellä, mutta kotiinpäin mentäessä ei ole jalassa mitään vikaa.

      Terkkuja teille ja mukavan rauhallista joulun odottelua!

      Poista
    2. Voiko koiralle antaa niitä silmänpainetippoja? Minullahan itselläni on todettu entiseltä nimeltä viherkaihi eli se silmänpainetauti, harmaakaihihan on se joka tekee sen kalvon ja jota pystytään ihmisellä leikkaamaan. Viherkaihia ei oikeastaan leikata. Tai on siihenkin nykyään kehitetty leikkaus, jos ne silmänpaineen alennustipat eivät pidä sitä silmänpainetta tarpeeksi alhaalla. Voi Ollikkaa. Mutta, koiran kaikki muut aistit ovat niin hyvät, että se pärjää vähän huonommallakin näöllä. Tietysti saa sitten vähän varovaisempi olla:( Terveisii ja teille kanssa mukavaa joulun odotusta!

      Poista
    3. Eläinlääkärin mukaan ei ole mitään haittaa huonosta näöstä, koska muut aistit korvaavat puutteen. Täällä blogimaailmassa on ollut kohtalotovereita, jotka ovat pärjänneet huonommalla näkökyvyllä ihan mallikkaasti.

      Kunhan Ollin nivelrikko saadaan pysymään aisoissa. Helmikuussa on vuorossa taas seuraava 4 kerran hoitopiikitys.

      Poista
  4. Voi Olli <3 Sydämestä kaihestaa kun ajattelee, että Olli menettää näköään...kun sitä niin aina toivoisi kaikille koiraystäville hyviä ja terveitä vuosia. Onneksi perhe on lähellä ja voitte tehdä erityisjärjestelyjä, ettei Ollin tarvitse omasta kodistaan lähteä hoitopaikkaan.

    Pusu Ollin kuonolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olli pusuttelee takaisin ja viestittää omalla tavallaan, että mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää.

      Poista
  5. Voi, Olli, oletpa sinä melkoinen veijari! Vahinko, ettei mennyt huijaus läpi.

    Meidän äippä on tuntenut umpisokean sekarotuisen pystykorvan, joka kuljeskeli omassa maalaiskylässään vapaana parin kilometrin säteellä kodistaan. Hyvin osasi kotiin iltaruualle, mutta joskus sitä vissiin laiskotti ja se kävi jossain tutussa talossa pyytämässä kyydin kotiinsa. Se oli myös melkein kuuro. Siinä vasta oli veijarien veijari, tämä Murre. Niin, että hyvin voi viisas koira pärjätä vähän huonommallakin näöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy keksiä uusia huijaustapoja!

      Kyllä ruoan tuoksu on niin houkutteleva, että kupille aina löytyy tie. Joskus pitää Ollinkin vähän etsiä kuppia, jos kotiväki on erehtynyt siirtämään kupin paikkaa 20 senttiä.

      Poista

Luemme mielellämme kommentteja!