tiistai 4. helmikuuta 2014

Eläinlääkärissä

"Tässä mää joudun odottamaan, vaikka odotushuone on täynnä ihania tuoksuja..."

Olli on syksyn jälkeen ollut niin terve kuin on voinut olla ja tästä ollaan tietenkin oltu aikaisempien aikojen vastoinkäymisten vuoksi enemmän kuin iloisia. Eiliselle vastaanottoajalle olimme keränneet listan ongelmista ja kaikkiin saatiin vastaus. 

Nivelrikko: aloitettiin Cartrophen-infektiosarja ja lääkkeellä ollut Ollille erittäin hyvä vaste. Takapään lihakset ovat kovat ja kireät, tähän saatiin hierontaohjeita. 

Vatsanaluksen ihottuma: ihoteippinäyteissä "coccityyppistä bakteeria". Paikallishoitoon Fuciderm-voidetta ja kutinaan Cortavancea. Pesu Malasebilla (ja niinpä Olli pääsi illalla heti suihkuun). 

Rasvapatti päässä: antaa olla. 

Silmät: toisen silmän näkö on finito, toisella silmällä Olli näkee ehkä vielä valon ja pimeän ja hyvässä lykyssä hahmoja. 

Näillä mennään. 

35 kommenttia:

  1. Onneksi Olille ovat kotikulmat tulleet tutuiksi. Joten näön menetys ei varmaan ole niin suuri haitta. "Mehän on nähty jo kaikki!"

    Mutta muuten mukavaa kevään odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on. Kun on nähnyt kaikki, on nähnyt tarpeeksi. Siilien metsästämisessä hajuaisti on paljon tärkeämpää kuin näkö.

      Poista
  2. Voi Ollikka, vaikka maailma hämärtyy tuoksut ovat vielä olemassa. Siilit tulevat olemaan ongelmissa ; ) Kyllä sinä pärjäät, fiksu kun olet. Häntä pystyssä kohti kevättä!
    Rapsutuksia ja haleja Ollille Palvelijattarelta ja Párekilta kannustava kuonon tökkäys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta!

      Ruokakuppi löytyy tuoksun perusteella, eikä ruokahalu ole kadonnut mihinkään. Se on pääasia - sanoo mäyräkoira, 12 kiloa.

      Poista
  3. Oi Ollia, rapsuja ja rutistuksia täältä! <3 Onneksi vielä hajuaisti pelaa ja sehän se tärkeintä on eläinten hajuja haistellessa. Oletteko huomannut muutoksia koiran käytöksessä, kun näkö menny nuin huonoksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollin käyttäytymisessä on todellakin pieniä muutoksia näön heikennettyä: kotiväenkin pitää heti kotiin saapuessa sanoa jotain, jotta koira tunnistaa tulijan äänestä tutuksi.
      Lenkillä tapahtuu poukkoilua, koska tien reuna on nyt lumien tultua vähän kadoksissa. Kesällä ja syksyllä Olli kulki ruohon ja asfaltin reunaa - aina kun tassu osui ruohikkoon, tiesi ottaa sivuaskeleen takaisin asfaltille.

      Muuten Olli on sama sohvaperuna kuin ennenkin.

      Poista
    2. Olli pien <3 Toivottavasti nyt hoitojen kautta vointi paranee.

      Poista
    3. Kiitos. Tiedät varsin hyvin, mihin tämä kuitenkin johtaa... elämä on vaan tällaista.

      Poista
    4. Niin tiedän, sillä siihen ei ole sanoja kertomaan miltä se tuntuu. Ainoa mitä toivoa voi niin se,että vaivat eivät haittaa arkipäivää niin,että niistä kipua tulisi. Sitä toivon Ollille,että elämä on loppuun asti mahdollisemman mukava. Mieheni myös mielellään lukee Ollin kuulumisia, koska tuntuu jotenki läheiseltä vaikkei tavattu ole :) Ollille kauheen paljo rapsutuksia ja omistajille myötätunto rutistus!

      Poista
    5. Iso kiitos.
      Vaikkei ikinä tavattu Elmeriä, minä vieläkin kaipaan juttuja ja kuvia kaverista. Kun luen Raisan kuulumista, muistelen aina samalla Elmeriä.

      Olli tipahti eilen sohvalta, kun unisena lähti liian äkkiä liikkeelle. Näön nopea heikkeneminen ei ole vielä hidastanut tahtia...

      Poista
    6. Elmeristä on vielä tallessa kuvia ja videoita, joten jossain vaiheessa tulee vielä postaus pojasta :) Ja kyllä se vain on sellainen asia, joka käy itselläänki joka päivä mielessä. Elmeri oli niin symppistyyppi,että toista saa hakea. Luulen,että Olli kyllä ajan kanssa tottuu liikkumaan ilman näkö ja toivotaan ettei tipahtamisia tulisi kovin paljoa. Vaikka ikääkin on niin Ollilla kuulostaa virtaa olevan :)

      Poista
    7. Tytär just eilen valitti lenkin jälkeen, että koira on ihan holtiton ja saanut eläinlääkärillä jotain energiapiikkiä C-piikin sijaan. Eilen kotonakin piti leikkiä kaverin kanssa koko ajan. Ajattelin, että ilmeisesti lonkka on kuitenkin vaivannut ja tämän vuoksi lenkkeily on ollut rauhallista ja lyhytkestoista. Nyt kun lääke taas vaikuttaa, alkaa virtaa olla enemmän.

      Poista
  4. Onneksi koirakin sopeutuu terveyden/sairauden asettamiin rajoituksiin ihan kuin ihminenkin. Ehkä vieläkin luontevammin, koska ei tiedä sairastavansa mitään, muutokset vain tapahtuvat. Tuo on hieno juttu, että Cartrophen-hoito puree, ja muutenkin kuulostaa, että Olli on hyvissä käsissä ell:nsä luona.
    Keväisin terveisin, vaikka talvi vielä onkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollin eläinlääkäri Raimo Kekkonen on ihan huippu! En voi muuta kuin suositella, jos näillä kulmilla tarvitsee apua. Lisäksi iso plussa siitä, että hänelläkin on mäyräkoira.

      Poista
  5. Ollikka, onneks me koirat kuljetaan vaikka puolilla valoilla, kun meil on tarkka vainu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tarkka vainu on tärkeintä, sillä sen avulla löytää ruokakupille.

      Poista
  6. Niillä eväillähän sitä on mentävä, jotka on annettu. Pitää kai osata sopeutua olosuhteisiin ja todennäkösesti se on meille koirille helpompaa ku ihmisille.
    Mä muiskautan sua ihan tuhannesti, Ollikka!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on sama juttu ihmisellä ja koiralla: turha taistella väistämätöntä vastaan, sopeutuminen on ainoa vaihtoehto.

      Poista
  7. No mä justiinsa mieteinkin tuota Ollin niveljuttua, että missäs mallissa se on. Hieno kuulla, että hoito puree. Mekin täällä ruudun toisella puolella toivomme, että mahdollisimman pitkään.

    Jostain aiemmasta kuvasta katselin, että Ollin silmä on aika samea. Näkökyvyn menetykselle nyt ei voi mitään, mutta onneks tosiaan on noita muita aisteja, mm. haju- ja kuuloaistit.

    Voi Olli, älä nyt enää putoile sieltä soffalta, muistissa on vieläkin se sun paha selän venähdykses. Säikäytti aika pahasti meitä muitakin, saatikka kotiväkeäsi.

    Tsemppejä sulle ja kotiväelles hoitoihin! Muiskuja Elliltä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos teille ja kyllähän näkökyvyn menetys on ollut pelkkä ajan kysymys. Ensimmäiset oireet huomattiin jo kolmisen vuotta sitten, kun pimeässä koira saattoi kävellä päin pylvästä. Syksyllä Olli näki vielä hyvin valoisassa, mutta nyt parin kolmen viimeisen kuukauden aikana tapahtui dramaattinen käänne ja näkö heikentyi todella nopeasti. Onneksi koira on sopeutuvainen ja hajuaisti on terävänä. Huomasin myös, että Ollin kuuloaisti on korvannut näköä, sillä kaveri kuuntelee tarkasti askeleita tms. Äänistä tunnistaa helposti, että on tuttu tulija tai jos on vieraat askeleet ovella.

      Poista
  8. Oi joiiii... Voi Ollia! Kuulostaa pahalta, mutta onneksi muut aistit pelaa, vaikka näkö menee. Ja onneksi ulkonäkö säilyy <3 Olkaa tarkkana sen Malasebin kanssa. Meillä aiheutti enemmän ongelmia. Keratolux vai Keralux toimi paremmin. En halua masentaa, mutta ne korvatipatkaan ei auttaneet. Kaikkein paras oli pyyhkiä iho Aseptilla. Se mikä toimii toisella ei tietty välttis toimi toisella, mutta paljon tsemppiä. Onneksi Olli on kodissa jossa hänestä välitetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai oisko se lääke ollut Ketolux...? Tiettävästi en sairasta oliko se demen...

      Poista
    2. Olli ei ole menettänyt charmiaan näkökyvyn menettämisen johdosta, mutta ei myöskään halua edelleenkään tehdä mitään ihmistä miellyyttääkseen. Sama änkyrä lenkkipolulla - joskus on vaan helpompi kääntyä sinne suuntaan, minne koira haluaa.

      Poista
    3. Olisko se tämä: VIRBAC KERATOLUX SHAMPOO?

      Poista
  9. Ollille rapsutuksia!

    VastaaPoista
  10. Ollille rapsutuksia ja muiskuja:)
    Minulla oli Noona-mäykky joka sokeutui täysin ja eli ja pärjäsi ihan hyvin monta vuotta. Muutettiin uuten kotiin, niin siellä ei uskaltunut enää hypätä tuoliin eikä sohvalle, mutta ulkonakin pärjäsi hyvin. Koirahoitolassa eivät meinanneet uskoa, että on sokea, niin hyvin osasi liikkua sielläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisevasta esimerkistä. Yritetään pitää huonekalut samoilla paikoilla ja pihalla aita rajaa tonttia, joka sekään ei iso ole, joten eiköhän se elämä suju suhtkoht normaalisti.

      Poista
  11. Rapsutuksia Ollille täältä Tampereeltakin! Mikäs se sun silmiin on tullut? :( Kun ethän sä kai nyt vielä niin kauheen vanhakaan ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollin silmät ovat samentuneet, kaihi vai mikä lie? Tarkoitus on tässä jossain vaiheessa käydä koirien silmälääkärillä, koska täällä Oulussa mäyräkoirayhdistys maksaa 8-10-vuotiaiden mäyräkoirien silmätarkastukset.

      Poista
  12. Koira täydentää puuttuvaa aistia toisella, niinkuin tuolla kirjoititkin. Luultavasti Ollia ei lainkaan haittaa näön hämärtyminen. Kun se tapahtuu hitaasti, niin se ei edes oikeastaan tajua sitä (luulen ma) Jos se näkö menisi humps, jossain onnettomuudessa, niin sopeutuminen olisi vaikeampaa. Terveisii teille täältä etelästä, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin ollaan itsekin tuumittu, sinä osasit pukea ajatuksemme juuri oikeiksi sanoiksi.

      Poista
  13. Ollikalle tsemppiä ja hyvvee ystävänpäevee!!
    lähettää yhenlaenen lajitoveri Iivari Määräkoera

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iivari ja kivaa kevättä sulle!

      Poista

Luemme mielellämme kommentteja!