Paluu tavisarkeen
Ollin virallinen emäntä on jälleen virallisesti etäemäntä. Noora muutti Koreaan ja hiljentyneessä talossa asuu jälleen kolme huononäköistä, kaksi ihmistä ja yksi koira. Kahden näkö korjautuu silmälaseilla, yksi luottaa kirsutuntumaan. Näistä kolmesta vain yksi voidaan luokitella hyvännäköiseksi... koira siis.
Olemme yrittäneet muokata kotia sokealle koiralle sopivaksi: huonekalut pysyvät paikoillaan, mitään ylimääräistä ei jätetä lojumaan ja pihalla pidetään kulkutiet vapaana. Kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua, joten toissapäivänä Olli törmäsi peräkärryn aisaan sillä seurauksella, että silmäkulmasta lähti karvat, mutta ei nahka. Säikähdyksellä selvittiin.
Olli on aivan huippusopeutuja nykyään. Tyttären (jomman kumman) ollessa kotona Olli menee aamuisen asiointilenkin jälkeen suoraan makuuhuoneen oven taakse odottamaan oven avaamista ja sitten sänkyyn jatkamaan unia. Tänä aamuna lenkin jälkeen Olli kipitti suoraan sohvalle kahden peiton väliin aivan kuten aina muulloinkin, kun elämme normiarkea. Toivottavasti päivä ei tunnu liian pitkältä, kun ei ole seuraneitoa rapsuttamassa.
Hyvää loppuviikkoa!
Koreaan asti, siinä varmaan käy ikävä mielessä yhdellä jos toisellakin. Onneksi Olli ei mieti liikoja, sopeutuu ja ottaa hetken kerrallaan:)
VastaaPoistaMaukkaita luita, toivottaa Vilma tuosta vierestä!
Korea on kuitenkin puolta lähempänä kuin Australia, joten toiveissa on, että tytärtä näkee nykyistä useammin. Helsingistä pääsee Seouliin suoralla lennolla.
PoistaVilman toivotusten johdosta Olli saikin iltaluun.
Ai kuinka tyytyväisen näköinen nukkuva Olli. Mä olen muuten edelleenkin vakuuttunut, että koirat ottavat muita vaistoja enempi käyttöönsä yhden huonontuessa. Kokeilepa sisällä jättää jotain Ollin kulkureitille, ei mitään vaarallista tietenkään. Mä olen vakuuttunut, että Olli haistaa sen...Terkkuja Porkkalan niemeltä, M-L ja Ossi.
VastaaPoistaMies jätti kerran puulaatikon eteiseen ja siihen koira törmäsi tietysti täydellä vauhdilla. Uskon minäkin, että koira kyllä oppii vaistoamaan esteitä entistä paremmin.
PoistaHampaat on ainakin kunnossa! Oikea pepsodent-ilme!
VastaaPoistaJoskus pitää irvistää oikein kunnolla - varsinkin, jos ihminen rapsuttaa mahan alta mukavasta paikasta.
PoistaVoi ihanainen Olli. Peräkärryn aisat on ihan syvältä. Kehtaavatkin tuolla lailla hyökätä kunnon mäykyn kimppuun!
VastaaPoistaTulee niin elävästi mieleen villakoirani (17v), joka aika hyvin liikkui sekä kotona että mökillä vaikka näkö oli mennyt. Toki oli tilanteita, jolloin koiruus jäi esim. johonkin nurkkaan jumiin, kun väsyneenä oli koordinaatit kadoksissa. Poikaparka oli ihan nolona, kun menin pelastamaan tilanteen. Kuulokin oli tosi heikko, joten piti yrittää kaikin keinoin viestiä, että 'hyvä poika, ei mitään hätää.' Häntä heilui aina villisti ja melko hyvin koiravaari pysyi menossa mukana.
Ollille suukkoja ja Párekilta kaverillinen kuonottelu.
Olipas kiva kuulla, että villakoirasi pärjäsi hyvin ilman näköä ja heikentyneellä kuulolla.
PoistaOllikin jää joskus jumiin ja kun huutaa nimeltä, sitten kaveri vasta meneekin sekaisin. Olli kulkee keittiön läpi aina pöydän- ja tuolinjalkojen alta, tuttu reitti ja tutut koordinaatit. Pojan luona yritti aina suunnistaa samoin pöydän alta olkkariin ja sielläpä olikin seinä vastassa. Koira oli ihmeissään.
Meilläkin yhdeltä koiralta hävisi näkö lähes olemattomiin vanhoilla päivillä. Törmäili varsinkin öiseen aikaan, metsän keskellä kun asuttiin eikä katuvalot valaisseet. Laitoimme useaan seinäkoskettimeen yövaloja ja se auttoi melkoisesti koiraa hahmottamaan liikkumistaan.
VastaaPoistaKoira on sikäli onnellisessa asemassa, ettei tiedä näkönsä huonontuneen, vaan sopeutuu vaistomaisesti olosuhteisiin. Tieto lisää tuskaa, ainakin ihmisillä, turhaa murehtimista ja masentumista.
Jopa lähti kauas Koreaan Ollin emäntä, on teillä kaikilla varmaan ikävä. Niin se maailma vie lapsoset pesästä. :)
Terveisin!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaYövalot meilläkin palaa, pimeimpään aikaan jätettiin päiväksi eteiseenkin valot. Onneksi päivä on taas pidentynyt ja aurinkokin näkyi toissapäivänä. Kevättä kohden mennään.
PoistaNoora suoritti barcelor-tutkinnon Australiassa ja sai stipendin Koreaan, jossa jatkaa maisteriopintoja.
Surullista, kun koirakaverilta menee näkö. Mutta onneksi Ollilla on hyvä(n)näköisiä ihmisiä, jotka auttavat ja pitävät huonekalut paikoillaan :)
VastaaPoistaOllille erityisterkut, mäyris pärjää hyvin teidän hoivissanne.
Kiitos.
PoistaIhastelen aina tuota sinun profiilikuvaa, tai siis koiran profiilikuvaa...
Heh-hee, mainio korjaus ;)) Koirat on ihan parhaita profiileissa.
PoistaKun toi kuva otettiin, samalla saatiin toinen hauska tilannekuva. Katsoin Arttuun päin, ja se nuolaisi tietty mua nenästä. Ilme on molemmilla hassu, silmät sirrissä :)) Sitä ei tänne viitsi laittaa...
Voi Olli-kulta noita vanhuuden vaivoja... Muisku sun silmäkulmaas!<3
VastaaPoistaMuiskusmuiskus takaisin ihana-Mirkulle!
PoistaKoreaan!??! WAU, aikamoista! Millon meinaatte lähteä käymään?
VastaaPoistaMeilläkin edesmenneellä Rosa-mummulla vei kaihi näön. Onneksi kaihi sokeuttaa vähän kerrallaan, niin koira ehtii paremmin sopeutumaan. Vaikka noin yleisesti Rosa pärjäsi tosi, tosi hyvin, niin kyllä meilläkin jotain pikku havereita sattui. Surkuhupaisin oli kerran lenkillä, kun kiskoin yleensäkin perässä jumittavaa Rosaa tyyliin "tule nyt jo sieltä", kun huomasin, että mummu parka oli köpetellyt suoraan ojaan. Siellä pohjalla hän sitten istui hämmentyneenä. Onneksi ei ollut kuin vähän vettä. Mentiin sitten kuitenkin kiireellä takaisin kotiin pesulle. Mummu sai myös kunnon herkundaalit ja meikäläinen oli sittemmin tarkempana lenkeillä.
Ihana tuo tassunjälkikuva! <3
Terkkuja teille kaikille ja Ollille suukkoja meitin plikoilta! <3
Kyllä meinattiin lähteä heti tänä keväänä käymään, mutta tyttärellä tuntuu olevan melko tiukka opiskeluaikataulu eikä ole järkeä lähteä, jos ei ehditä olla yhdessä. Koreassa yliopisto-opiskelu (tai ilmeisesti muukin opiskelu) on totista totta, eikä mitään vapaa-ajan viettämistä. Samoin toisella tyttärellä Englannissa on melkoinen tahti ja paineet ja arvosanavaatimukset.
PoistaTerkkuja teille!
No jokos se Koreaanlähtö nyt sitten tuli eteen? Teillä on siellä oikein maailmankansalaisia.
VastaaPoistaVoi Ollia, onneks ei kuitenkaan sattunut pahempaa. Ens kerralla kierrätte sen aisan vähän kauempaa, jookos-kookos? Ekassa kuvassa näkyy selkeästi meno-paluu ;) Ehkäpä Noorallakin on kuitenkin meno-paluu sinne Koreaan. Voi mikä pepsodent-hymy Ollilla tuossa soffakuvassa. Muisku tuohon ihanaan kuonoon :)
No nyt se sitten tuli. Onpahan lähempänä kuin ennen. Olen lueskellut korea-kirjallisuutta, lähinnä Pohjois-Koreaa koskevaa. Kuulemma niissä maisemissa koiranliha on herkkua, vaikka pohjoiskorealaiset ovat tainneet syödä senkin loppuun aikoja sitten.
PoistaPepsodenttiterkkuja ja hyvää viikonloppua!
Normiarki on kivaa, sillon ehtii tupsluuratakin tarpeeks. Meil on Mökö-mummu kyläilemässä ja jatkuva tohina päällä, meillä. Mökö ei paljon liiku, mut höpöttää koko ajan, kivaa kyl sekin.
VastaaPoistaVoi Ollikka, koirilla pitäs olla yhtä pitkät viikset ku kissoilla, niin ehkä havaittis esteet paremmin. Me ny lähetetään sulla miäsmuiskut!
Miäsmäiset terkut teille ja nauttikaan huushollin tohinasta silloin kun sitä on. Sen jälkeen rauha on autuaallinen... terkkuin Ollikka
PoistaIivari Määräkoera:
VastaaPoistaKuule Ollikka, kyllä määräkoerat pärjee! Sinnoot sisukas sissi ja seleviät sisällä ja pihalla. Ku ohan sulla superkuono! Ja näkkyy olovan melekosen hyvä purukalustohhii :)
Tuommosia hymmyilykuvia meejän äettii yrittää minusta suaha vuan ee oo onnistunna.
Sinut on selevästi yllätetty makkeesta unesta. Kevätterveesiä ja tsemppiä kamu!
Hammaskuvia on kyllä vaikea saada. Täytyy odottaa, että mäyräkoira nukkuu selällään niin sikeästi, että huulet valahtaa alas :D
Poista