Aina pitää odottaa!

"Lähdetäänkö me ulos jo? Ketä tässä pitää aina odottaa?"


"Saako jo ottaa?"

Ollin pitää aina odottaa lupaa ruokailun aloittamiseen. Katsekontakti on tiukka!

Kuulumisia:

Tervehdys emännälle Australiaan.

Olen viettänyt mukavan viikonlopun päälenkittäjän kanssa, vaikka hän on jättänyt minut pari kertaa yksin kotiin kauppareissujen ajaksi. No, olihan kotona muitakin lisäkseni, mutta ikävintä oli se, etten päässyt kertaakaan tänä viikonloppuna autoilemaan. Olin tosi iloinen, kun päälenkittäjä tuli kaupasta, mutta tällä kertaa en saanut mitään tuliaisia. Keittiön alakaapin metallilaatikossa on kuulemma sen verran iso varasto luita, että ne pitää syödä ensin. Ja onhan minulla tuossa kolme erilaista luuta keskenkin.

Eilen aamulla tapasin koirapuistossa Oskun. Oskun on 1,2-vuotias beagle ja kuten tiedät, tulen toimeen vain harvojen ja valittujen lyhytkarvaisten koirien kanssa (poikkeuksena tästä on kuitenkin naapuritien irlanninsetteri-Peksi, jonka kanssa tulen toimeen kokoerosta huolimatta) ja beaglet ovat suosikkirotuni. Joka tapauksessa - leikin beagle-Oskun kanssa puoli tuntia. Osku yritti pari kertaa sillä tavalla, mutta lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että Osku oli vasta nuori poika ja puoliksi ruotsalainen. Minua ei haitannut, livahdin ovelasti pakoon. Surkuhan siinä tuli, kun leikit piti lopettaa.

Tänään kävimme lenkillä satamassa. Meri oli vieläkin jäässä, eikä kotiväki ottanut sen takia venettä mukaan. Onko tämä nyt sitten kivaa: ei autoilua, ei veneilyä. Kysyn vaan.

Toivottavasti seuraavalla kerralla päästään jo veneilemään. Lupasivat laittaa sitten kuvia nettiin.

Tuoksut olivat ihan mukavat.

Ja osasin kulkea hyvin huonolla laiturilla. Toivottavasti korjaavat ennen veneilykautta.

Kotipihalla on tärkeää tarkistaa, ettei veneen alla ole kissaa. Kerran oli - voi pojat - kyllä se lähti vikkelästi, kun vähän ärähdin.

Kuten huomaat, pihalla on edelleen lunta. En ole vieläkään päässyt makoilemaan nurmikolle. Eipä tosin aurinkokaan ole paistanut (niin kuin siellä Australiassa).

Täältä minä karkasin pari kertaa kissan perään. Kotiväki suunnittelee aidan rakentamista myös sivulle. Sittenhän koko tontti olisi aidoitettu... onko se nyt sitten kivaa?

Tästähän menee se perinteinen siilien iltareitti. Vielä ei ole yhtään siiliä näkynyt, vaikka kotiväki oli jo lehdestä lukenut, että siilejä on jo näkynyt. Luulevat, etten tiedä, mutta metsästäjänvaistoni ovat jo heränneet. Yksi fasaanikin on jo kotitiellä nähty!

Tämä on sitten kumma paikka. Mahtavat hajut! Kotiväellä ei ole tietoakaan, mikä tuolla tuoksuu, mutta eivät tykänneet yhtään, kun aloin kaivaa tunnelia naapurin puolelle. Päälenkittäjän mies viritteli kanaverkkoa ja itse päälenkittäjä laittoi kukkalaatikon esteeksi. Se on siis hidaste - ei este!

Eipä tänne muuta. Olen tänään leikkinyt jääkarhun kanssa. Valitsen nykyään aina päivän lelun, jonka kanssa vietän aikaa. On tärkeää, että muut lelut saavat levätä välillä. Pysyvät näin paremmin ehjinä ja ehtivät kuivua, kun olen innoissani kuolannut ne ihan märiksi.

Kuulin, että olet lähdössä Darwiniin. Ota kuvia kenguruista.

Terveisin Olli

Päivän paras kaveri

Päälenkittäjän ja kuopuksen lisäksi Olli on viihtynyt koko päivän norsun kanssa. Jopa nukkunut norsu kainalossa... hellyyttävää.

Kuten huomaatte, Olli viihtyy oikein hyvin nahkasohvalla! Mäyräkoiran paikka ei todellakaan ole lattialla, tuumii Olli.

Satanut vettä jo niin kauan, ettemme edes muista, minkälaista on ulkoilla aurinkoisessa säässä. Aurinkoa on luvattu vasta sunnuntaiksi.

Mukavaa ja reipasta viikonloppua kaikille tasapuolisesti!

Kevätväsymystä?

Olli on ollut väsynyt viime päivinä. Ollaan käyty aamu- ja iltalenkeillä, muuten poika on nauttinut köllöttelystä.
Aurinkoa ei ole näkynyt päiväkausiin, tiet ovat sulavasta lumesta märkinä ja tiellä olevat kivet pistelevät jalkoja. Kukapa tuolla huvikseen kävelisi?

Oli hanget korkeat...

Vielä keskiviikkona pihan lumikasat olivat ennätyskorkeat ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Tänään perjantaina vettä sataa ja taivas on tasaisen harmaa. Arvatkaapa, kumpi sää on Ollille mieluisampi?

Kevään alkajaisiksi Olli on saanut kolmen päivän matokuurin. Tabletit laitetaan nappuloiden päälle ja siitä Olli syö ne hyvällä ruokahalulla. Ei tarvitse kikkailla.

Eilen Olli katosi pihalla. Huutelimme tovin ja otin sitten viimeisen keinon käyttöön eli huusin "RUOKAA", joka yleensä saa koiran kotiovelle kahdessa sekunnissa. Nyt ei mitään merkkiä Ollista. Mies tarkisti takapihaa (ettei Olli olisi taas kiivennyt lumikasojen kautta naapuriin) ja minä jo lähdin tielle katsomaan, ettei poika olisi päässyt etupihan lumikasojen kautta aidan yli. Ei ääntääkään, ei vilaustakaan. Ja sitten mies näki kuonon pilkahtavan venetrailerin alta. Olli oli mennyt veneen alle kissojen jälkiä tutkimaan ja koska sinne oli johtanut vain yksi reitti, ei enää osannut samaa reittiä takaisin. Mies joutui lapioimaan Ollille ulospääsytien. Olli ei haukkunut, ei vinkunut, oli vain surkean näköinen. Ja taas kaikki kolme olivat iloisia jälleennäkemisestä!

Muutama päivä kuopuksen kanssa

Päälenkittäjä lähti miehensä kanssa Ylläkselle hiihtämään ja Olli sai jäädä kuopukselle kotivahdiksi. Voi sitä riemua, kun eilen kotiväki kurvasi autolla pihaan. Ollilla oli mennyt mainiosti, ruokaa oli riittävästi ja lenkilläkin oli käyty ihan niin kuin aina ennenkin. Mutta jotain extrakivaakin oli ollut: kuopuksen kaverit olivat käyneet ja yhden illan aikana oli rapsutuksia tullut kuukauden annos ja toinen kiva juttu, että Olli oli saanut nukkua kuopuksen sängyn jalkopäässä.

Kotiväen paluun jälkeen uni on maittanut jälleen omalla paikalla.

Päivän uutiset

Ollille on tärkeää, että pääsee aamulla syliin lukemaan päivän lehden uutiset tuoreeltaan. Mies juo aina ensin kupin kahvia ja syö leivät - tämän ajan Olli odottaa omalla paikalla. Mutta saman tien, kun mies nousee pöydästä hakemaan toisen kupin kahvia, Olli pomppaa paikaltaan ja tulee pöydän viereen odottamaan nostamista syliin. Ensin on aamujuuston, sitten uutisten vuoro.

Eilen meillä elettiin taas kerran jännittäviä hetkiä, kun Olli pääsi karkaamaan kahdesti pihalta. Takapihalla on niin paljon lunta, että Olli pääsi lumikasojen kautta aidan yli naapurin puolelle haistelemaan kissanjälkiä. Enää ei siis Ollia voi päästää edes omalla aidatulla pihalla silmistään... tulisi jo kevät ja sulaisi nämä lumet!