sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Kuulumisia:

Tervehdys emännälle Australiaan.

Olen viettänyt mukavan viikonlopun päälenkittäjän kanssa, vaikka hän on jättänyt minut pari kertaa yksin kotiin kauppareissujen ajaksi. No, olihan kotona muitakin lisäkseni, mutta ikävintä oli se, etten päässyt kertaakaan tänä viikonloppuna autoilemaan. Olin tosi iloinen, kun päälenkittäjä tuli kaupasta, mutta tällä kertaa en saanut mitään tuliaisia. Keittiön alakaapin metallilaatikossa on kuulemma sen verran iso varasto luita, että ne pitää syödä ensin. Ja onhan minulla tuossa kolme erilaista luuta keskenkin.

Eilen aamulla tapasin koirapuistossa Oskun. Oskun on 1,2-vuotias beagle ja kuten tiedät, tulen toimeen vain harvojen ja valittujen lyhytkarvaisten koirien kanssa (poikkeuksena tästä on kuitenkin naapuritien irlanninsetteri-Peksi, jonka kanssa tulen toimeen kokoerosta huolimatta) ja beaglet ovat suosikkirotuni. Joka tapauksessa - leikin beagle-Oskun kanssa puoli tuntia. Osku yritti pari kertaa sillä tavalla, mutta lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että Osku oli vasta nuori poika ja puoliksi ruotsalainen. Minua ei haitannut, livahdin ovelasti pakoon. Surkuhan siinä tuli, kun leikit piti lopettaa.

Tänään kävimme lenkillä satamassa. Meri oli vieläkin jäässä, eikä kotiväki ottanut sen takia venettä mukaan. Onko tämä nyt sitten kivaa: ei autoilua, ei veneilyä. Kysyn vaan.

Toivottavasti seuraavalla kerralla päästään jo veneilemään. Lupasivat laittaa sitten kuvia nettiin.

Tuoksut olivat ihan mukavat.

Ja osasin kulkea hyvin huonolla laiturilla. Toivottavasti korjaavat ennen veneilykautta.

Kotipihalla on tärkeää tarkistaa, ettei veneen alla ole kissaa. Kerran oli - voi pojat - kyllä se lähti vikkelästi, kun vähän ärähdin.

Kuten huomaat, pihalla on edelleen lunta. En ole vieläkään päässyt makoilemaan nurmikolle. Eipä tosin aurinkokaan ole paistanut (niin kuin siellä Australiassa).

Täältä minä karkasin pari kertaa kissan perään. Kotiväki suunnittelee aidan rakentamista myös sivulle. Sittenhän koko tontti olisi aidoitettu... onko se nyt sitten kivaa?

Tästähän menee se perinteinen siilien iltareitti. Vielä ei ole yhtään siiliä näkynyt, vaikka kotiväki oli jo lehdestä lukenut, että siilejä on jo näkynyt. Luulevat, etten tiedä, mutta metsästäjänvaistoni ovat jo heränneet. Yksi fasaanikin on jo kotitiellä nähty!

Tämä on sitten kumma paikka. Mahtavat hajut! Kotiväellä ei ole tietoakaan, mikä tuolla tuoksuu, mutta eivät tykänneet yhtään, kun aloin kaivaa tunnelia naapurin puolelle. Päälenkittäjän mies viritteli kanaverkkoa ja itse päälenkittäjä laittoi kukkalaatikon esteeksi. Se on siis hidaste - ei este!

Eipä tänne muuta. Olen tänään leikkinyt jääkarhun kanssa. Valitsen nykyään aina päivän lelun, jonka kanssa vietän aikaa. On tärkeää, että muut lelut saavat levätä välillä. Pysyvät näin paremmin ehjinä ja ehtivät kuivua, kun olen innoissani kuolannut ne ihan märiksi.

Kuulin, että olet lähdössä Darwiniin. Ota kuvia kenguruista.

Terveisin Olli

6 kommenttia:

  1. Tuo juttu oli kyllä naurunystyröitä hivelevä varsinkin kohtaaminen sen puoliruottalaisen kanssa=DD

    VastaaPoista
  2. Kivasti piristi pitkän työpäivän jälkeen, oli niin hauskasti kirjoitettu! :)

    VastaaPoista
  3. Oo, ihana Olli! <3 Pidä varasi niitten ruotsalaisten kanssa, vaarallista porukkaa! :D

    VastaaPoista
  4. Olli kiittää kehuista ja toivottaa hyviä ulkoilukelejä kaikille ystäville.

    VastaaPoista
  5. Nenu täytyy laittaa joka paikkaan :) Ihana poju!

    VastaaPoista
  6. Ruotsalaiset ovat petollisia, ja ehkä kannattaa varoa yhtä kontioniemeläistäkin... Kevät on tuonut niin ihanaisia tuoksuja ja löytöjä, ettei lenkeistä tahdo tulla mitään. Toivottavasti teidänkin lumet tajuavat kohta sulaa pois.

    VastaaPoista

Luemme mielellämme kommentteja!