Aamulenkki Pilpasuolla

Sunnuntaiaamuna oli pakkasta -3 astetta, mutta päivä valkeni aurinkoisena ja pilvettömänä. Lähdimme aamulenkille Pilpasuolle, jossa on seitsemän kilometrin pituinen luontopolku. Hirvimiehiä nähtiin passissa, mutta yhtään hirveä tai hirvikärpästä ei näkynyt. Onneksi.


Aamulenkki otti voimille.
Ja syksyn koleuden vastapainoksi Ollin oli hyvä lepäillä auringonpaisteessa päälenkittäjän uudella matolla ja uuden (second hand) keinutuolin alla.

Oma mussukka

Ollikin on huomannut, ettei päälenkittäjän hermoja kannata rassata enempäänsä. Päälenkittäjä nimittäin työnsä ohella yrittää kirjoittaa kandin tutkielmaa, eikä vinku-vonkuminen eteisessä auta keskittymistä. Keskiviikon kurittoman ulkoilun jälkeen poika on ollut tottelevaisuuden perikuva. Näin mennään laidasta laitaan.


Ja kotiväen päälenkittäjäkin on hieman kuriton, koska on antanut Ollille erikoisoikeuksia makuuhuoneen sängyn päällä makoiluun. Mutta pitäähän opiskelijallakin olla seuraa ja mäyräkoira on parasta seuraa. Ainakin nukkuva mäyräoira.

Huonosti käyttäytyvä koira

Tänään vinku-vonku alkoi jo ennen puoli kuutta. Päälenkittäjä jätti tutkielman tekemisen kesken ja lähti Ollin kanssa lenkille tyyliin "nyt ulkoillaan poika väsyksiin". Käveltiin pitkin Patelan raitteja ja merenrannan polkuja. Olli veti ja kiskoi ja poukkoili kuin pahanen pikkupoika. Välillä pidettiin koirakoulutusta: vierellä, odottaa, seuraa. Oppi pysyi muistissa kahden sekunnin ajan ja sitten meno alkoi taas olla melkoista rimpuilua. Tässäpä taas mainospuhetta kerrakseen mäyräkoirasta haaveileville. Jokainen päivä on erilainen saman koiran kanssa. Mainittakoon, että päälenkittäjä väsyi, Olli ei.

Autiolla hiekkarannalla oli kiva kävellä. Pehmeää hiekkaa herkille tassuille.

Puolukkametsässä

Olli pääsi sunnuntaina ja maanantaina päälenkittäjän ja tämän miehen kanssa puolukkametsään.

Metsästä tultiin kotiin sunnuntaina puolilta päivin ja loppupäivä pojalla meni nukkuessa, siis ihan koko päivä. Ja seuraavan yö siihen perään. Ei ollut vinku-vonkua ulos koko päivänä.

Maanantai-iltana tulimme metsästä puoli kahdeksan jälkeen ja pojalla riitti virtaa edellispäivän levosta johtuen kotonakin koko loppuillan. Vielä puoli yhdentoista aikaan illalla, kun kotiväki oli jo yöpuulla, Olli kävi sängyn vieressä katsomassa, että olisiko kenestäkään kaveriksi. Häntä heilui iloisesti, mutta sekin loppui, kun päälenkittäjä sanoi: "Oma peti. Nyt Olli nukkumaan. Hyvää yötä." Niin Olli lähti hiljaa tassutellen olohuoneeseen ja hyppäsi sohvan päälle yöunille. Kiltti poika.

Kaupunkialueella (20 km:n päässä keskustasta) joutuu metsässä olemaan kiinni.
Hyviä hajujälkiä löytyi paljon. Liian paljon.

Satamassa

Perjantain iltalenkki suuntautui merenrantaan. Näin syksyllä auringonlasku saa meren näyttämään joka ilta erilaiselta. Ja eriväriseltä.

Ensin haistellaan kaikki paikat. Satamassa käy moni muukin lenkillä.

Ollin ilme sanoo kaiken: minä en sitten mene uimaan!

Vesi on kylmää ja märkää, tässä rannalla on paljon mukavampaa.

Parempi siis tulla laiturilta pois.

Ja näin kaunis ilta oli.

Dentalsticksejä

Päälenkittäjän mies kävi ostamassa paikallisesta (lähinnä miehille suunnatusta) sekatavarakaupasta jotain autoon tai moottoripyörään tai rakentamiseen liittyvää, mutta kas kummaa, kaupassa oli ollut myös krokotiilin näköisiä hammastikkuja koirille.
Ja voi pojat, nämä olivat hyviä.


Ja tietenkin emäntä taas käski ottaa asentoa. Ja katsoa. Ja odottaa lupaa.

Olli ja sen kaverit

Olli, jääkarhu, norsu ja kissa katsovat ikkunasta ulos. Olli ei sentään niin taitava ole, että ihan itse osaisi asetella kaverit riviin. Emäntä vähän auttoi.

Rouva Kanan lyhyt elämä

Ostin Ollille uuden vinku-vonku-lelun.


Joko saa aloittaa?

Ja hetkeä myöhemmin: päätön, jalaton ja äänetön rouva Kana.

No mikäs se tuolla on?

Sunnuntai-iltana käytiin Piki- ja Korkeasaaressa kävelyllä.

Olli huomasi meressä jotain mielenkiintoista...





Sehän olikin vain kivi!

Vielä vähän aikaa

Syksy on ovella ja on viimeiset hetket istuskella pihakeinussa.

Olli on nyt vähän väsynyt

Kuvat otettu viime sunnuntaina, kun tulimme mökiltä takaisin kotiin. Olli yritti löytää nukkua, mutta ei siitä meinannut tulla mitään tilanpuutteen vuoksi. Mäyräkoirahan vie ihmistä enemmän tilaa - autossa, sohvalla, ihan missä vaan.

Onnea emännälle

Ollin Noora-emäntä pääsi opiskelemaan yliopistoon, Brisbaneen, Australiaan. Onnea Nooralle!



(kuva kolmen vuoden takaa - pitäisi varmaan ottaa muutama uudempi kuva pojasta emännän kanssa)