Päälenkittäjän mies kävi ostamassa paikallisesta (lähinnä miehille suunnatusta) sekatavarakaupasta jotain autoon tai moottoripyörään tai rakentamiseen liittyvää, mutta kas kummaa, kaupassa oli ollut myös krokotiilin näköisiä hammastikkuja koirille.
Ja voi pojat, nämä olivat hyviä.
Ja tietenkin emäntä taas käski ottaa asentoa. Ja katsoa. Ja odottaa lupaa.
Kylläpä Olli osaa hienosti odottaa! Tätä en ole vielä edes älynnyt opettaa.
VastaaPoistaMeillä on kaksi siiliä samasta aineesta. Niitä molemmat koirat ovat kierrelleet vähän peloissaan, vaikka tietääkseni eivät oikeaa siiliä ole kovin läheltä maistelleet. Nyt kuukauden kuluessa niitä on nakerreltu vain vähän, vaikka pikkukrokotiilit ja varsinaiset tikut menevät alta aikayksikön.
Ihailtavan näköinen odotus -suoritus! :) Ja hauskan näköisiä krokoja! Pitää varmaan Pipsallekin ostaa tuon mallisia, ollaan kokeiltu vaan niitä tikkuja.. Kyllä nekin tuntuvat maistuvan, mutta noissa krokoissa olisi silmänruokaa myös emännälle :D Täytyy ehkä vaan odottaa siihen asti, että Pipsalle kasvaa hampaat takaisin :))
VastaaPoistaMeilläkin on pistelty krokoja poskeen. Ja Katriinan tavoin sama juttu, että krokot menee paremmin kuin siilit, joiden syöminen on jotenkin väkinäisempää. Niin ja meidän neiti ei tykkää noista vihreänä :D
VastaaPoistaHieno odotus! Ruokansa eteen täytyy aina tehdä jotain, mitäänhän ei elämässä ilmaiseksi saa. Ei valitettavasti edes mäykky.
VastaaPoistaMeillä ei noista krokoista tykätä :( Hampaille ne tekisi hyvää, mutta syöminen on niin väkinäistä, jotta ihan turha ostaa. Jimi on vasta nyt 3,5 vuotiaana oppinut syömään luita.
Katriina: Ollin täytyy aina odottaa saadakseen ruokaa, luita tsm. Ja odottaminen tapahtuu istu-asennossa. Ja täytyy ottaa katsekontakti tarjoilijaan. Tässä katsekontaktivaiheessa yleensä kuola valuu lattialle :)
VastaaPoistaIdatoi: hampaita tässä hommassa tarvitaan!
Sunan: siilejä ei ollakaan kokeiltu. Niitä täytyy ostaa heti, kun kaupassa tulee vastaan.
Sheriffit: yleensä mäyräkoiralla on erittäin kärsivä ilme, kun täytyy odottaa. Mutta mitäpä sitä koira ei tekisi ruokansa eteen?