Olli pääsi sunnuntaina ja maanantaina päälenkittäjän ja tämän miehen kanssa puolukkametsään.
Metsästä tultiin kotiin sunnuntaina puolilta päivin ja loppupäivä pojalla meni nukkuessa, siis ihan koko päivä. Ja seuraavan yö siihen perään. Ei ollut vinku-vonkua ulos koko päivänä.
Maanantai-iltana tulimme metsästä puoli kahdeksan jälkeen ja pojalla riitti virtaa edellispäivän levosta johtuen kotonakin koko loppuillan. Vielä puoli yhdentoista aikaan illalla, kun kotiväki oli jo yöpuulla, Olli kävi sängyn vieressä katsomassa, että olisiko kenestäkään kaveriksi. Häntä heilui iloisesti, mutta sekin loppui, kun päälenkittäjä sanoi: "Oma peti. Nyt Olli nukkumaan. Hyvää yötä." Niin Olli lähti hiljaa tassutellen olohuoneeseen ja hyppäsi sohvan päälle yöunille. Kiltti poika.
Kaupunkialueella (20 km:n päässä keskustasta) joutuu metsässä olemaan kiinni.Hyviä hajujälkiä löytyi paljon. Liian paljon.
Se Vinku-Vonku on ihmeellinen otus, ihan kuin vanhan lastenlaulun Känkkäränkkä, vierailee milloin missäkin... mutta ei onneksi ihan joka päivä!
VastaaPoistaTuttua tuokin, kun häntää heiluttavan koiran käskee mennä illalla petilleen, häntä lakkaa heilumasta, ja koira tosiaan hiippailee hiljakseen menemään. Kurja sammuttaa toisen into, mutta nukkumaanmenoajatkin on oltava :)
Arttu on ottanut Saimi-painia taas koko illan, ja nukkumaanmeno sujui hyvin, väsymys painaa.
Mai: hellyyttävintä on, kun mäyräkoiran komentaa nukkumaan, se vielä kääntyy ovelta katsomaan anovasti, että ihan oikeastiko tässä pitää lähteä? Kun sanoo, että uudelleen "oma peti", korvat menee luimuun ja pää painuu lattiaan ja niin mäyräkoira lähtee tassuttelemaan kohti nukkumapaikkaa. Hyvä, ettei ihan huokaise mennessään. Huoh.
VastaaPoistaTodella syyllistäviä otuksia, mutta helpottavaa kuulla, että muuallakin tuota samaa...
VastaaPoista