Nyt on sitten kaveri sokea ja kyllä on vaikea sopeutua tilanteeseen - sekä Ollilla että kotiväellä.
Olli on alkanut kärsiä eroahdistuksesta työpäivien aikana. Ennen päivät menivät nukkuessa ja ikkunassa päivystäessä. Nyt Olli on lopettanut päivystämisen kokonaan ja odottaa meitä surkeana tuulikaapissa ulko-oven edessä.
Ensi viikolla tulee 8 vuotta täyteen. Vähän liian nuorena meni maailma pimeäksi. Mieli on matala.
Toivotamme kuitenkin kaikille aurinkoista kevättä!
No voi..., nyyh... Kovasti nyt jaksamisia sinne! Toivottavasti Olli pystyy nauttimaan lämmöstä ja auringosta.
VastaaPoistaLämpö hellii meitä kaikkia.
PoistaMukavia lenkki-ilmoja toivotaan jatkossakin.
Jaksamista haastavaan tilanteeseen! Onneksi Olli pystyy silti nauttimaan aurinkokylvyistä. Toivottavasti eroahdistus menee ohi, kun Olli on sopeutunut sokeutumiseensa.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaSisällä kaveri törmäilee jatkuvasti, miten lie käy kesäelämän pihalla?
uskon että sopeutuu ajan kanssa, kaverin koira sokeutui ja kävi vielä vaivan vuoksi niin että silmät piti lopulta poistaa(PRA), kun aikaa kului, ei olisi ikinä uskonut että koira ei näe! mennä viipotti ja viipottaa edelleen muiden mukana, metsässä oppi kuulolle, emäntä varoitti kuopista tai muista vaaroista, ihan uskomatonta. Haukkuminen lisääntyi epävarmuuden vuoksi kun ei nähnyt. Auttaisiko kotona jos ollin tilan rajaisi ainakin alkuun päiväksi pienemmäksi? oppisi missä on ja mihin asti pääsee kulkemaan eikä ehkä niin panikoisi ja tuntisi oloaan turvattomaksi??Marika
VastaaPoistaKiitos Marika rohkaisevasta kommentistasi.
PoistaOllin tila on aina ollut rajattu, kun kaveri on yksin kotona. Hänellä on käytössään keittiö-olohuone-eteinen-takkahuone, muut huoneet ovat kiinni eli käytännössä makuuhuoneet. Pienemmäksi tilaa ei enää saa, kun ei ole ovia, mitä sulkea.
aika isolta kuullostaa ollin tila tällä hetkellä, yksi tai kaksi huonetta voisi olla alkuun hyvä, saisiko niitä esim. porteilla/lehtikompostori aidoilla rajattua??
PoistaMeillä on keittiö, olohuone ja takkahuone isoa yhteistä tilaa, ainoastaan makuuhuoneet ovat ovellisia erillishuoneita. Rajaaminen ei kyllä ole mahdollista ja toisaalta Olli on ikänsä ollut juuri näissä tiloissa, joten rajaaminen voisi stressata ennestään.
PoistaOllaan ihan varmoja, että ajan kanssa hommaa lutviutuu. Niinhän kävi meijän Pyry-papallekin. Hajuaisti aktivoituu ja sitä kautta suunnistustaito. Nyt vaan nenälle paljon hommia ja nakinpaloja ja muuta hajukasta etsimään. Ollikka, tsemppiä!
VastaaPoistaPyry-pappa oli selviytyjä ja toivottavasti Ollikastakin sellainen tulee. Nappulapiilotusta ollaankin jo leikitty.
PoistaVoi Olli rakas, mä niin muiskautan sun surullisia silmiäs!<3
VastaaPoistaLohdutuksena mä voin sanoo sulle, et meijän naapurissa asu aikasemmin yks koira, joka oli sokeutunu parivuotiaana. Se oli ollu jo monta vuotta sokee, ku mä muutin sen naapuriks. Se pärjäs ihan yhtä hyvin ku kuka tahansa muukin. Se kävi lenkillä ja kulki kerrostalon rappuset ja kaikkee. Ja mikä tärkeintä: se oli onnellinen!:)
Ihana-Mirkku saa tuplamuiskutukset takaisin <3
PoistaVoi Ollia. Kevät tuo kuitenkin ihania tuoksuja tullessaan, ehkäpä ne reipastavat taas?
VastaaPoistaToivotaan mukavan lämpimiä kevätkelejä - saa sitä toivoa, kun pohjoisesta alkaa vinkka käydä ja ensi viikoksi ollaan luvattu -10 asteen yöpakkasia. Ihmiset ostavat lehtitietojen mukaan jo multaa ja grillejä :)
PoistaMinäkin uskon, että Olli tottuu tilanteeseen. Surullista tällä hetkellä, mutta ajan kanssa kaikki muuttuu, kun elämä muuten jatkuu samoilla rutiineilla kuin ennenkin.
VastaaPoistaLämmintä auringonpaistetta Ollin kylkiin toivomme <3
Täytyy vaan yrittää olla kärsivällinen - sekä meidän että koiran. On se vaan kuitenkin kauhean onnetonta, että rakas harrastus, päivystäminen, on jäänyt pois. Melkein kaipaan sitä, että jouduin pesemään olkkarin ikkunan harva se päivä.
PoistaOllille ja koko porukalle tsemppiä kevääseen!
VastaaPoistaKiitos ja paljon aurinkoa teidän kevääseen.
PoistaOlli, me toivotaan sulle kaikkea hyvää ja pikaista tottumista tilanteeseen. Varmasti aluksi tuntuu epävarmalta, varsinkin yksin kotona ollessa, mutta kunhan alat luottaa siihen, että kyllä ne aina takaisin kotiin tulee kuten ennenkin, olosi helpottuu. Säännölliset rutiinit luovat turvallisuutta.
VastaaPoistaVoimia!
Meillä kotiväki on harvinaisen säännöllistä ja rutinoitunutta :) Eipä paljon arkielämässä ole vaihtelua, samat aikataulut kesät talvet.
PoistaVoi Ollikka, kyllä sinä varmaan opit pimeydessäkin elämään, kun sinulla on tuttu ja turvallinen ympäristö ja uskolliset orjat. Kevät tuo tullessaan kaikki ihanat hajut ja lämpöläikät lattialla.
VastaaPoistaEroahdistukseen saattaisi auttaa elintilan rajoittaminen yksinoloaikoina, siihen lempihuoneeseen. Ja jotain turvallista ja riittoisaa kaluttavaa ihan kuin pennulle. Tsemppiä, jätkä! Orjille myös!
Orjat ovat mukavia, mutta olisiko oma palveluskoira vielä mukavampi?
PoistaKoiraorja kuulostaa ihan huipulta. Sehän voisi ruveta sinulle opaskoiraksi.
PoistaEmme keksi oikeita sanoja, mutta toivomme Ollin ja teidän sopeutuvan uuteen tilanteeseen. Onneksi Olli voi nauttia lämmöstä kuten aina, jospa sitä kautta tulisi herraan uutta eloa ja virtaa.
VastaaPoistaSopeutumista tässä odotellaan. Ollaan vaan kärsimättömiä ja olisi kiva, kun asiat järjestyisivät heti eikä joskus sitten.
PoistaVoimia sinne kaikille!<3
VastaaPoistaKiitos Hanna!
PoistaVoe Ollikka, lähetettään sulle ja kotjookoelles monta lohuttavata ja lämmintä lipasua! Kyllä sinä tulet pärjeemään kuhan totut. Aarinko paestaa ja lämmittää, ja niinku Sheriffit sano ni uutta elloo ja virtoo suat siitä. Tsemppiä, kamu!
VastaaPoistaKyllä sää kamu taas hienot sanat löysit. Kiitos tuhannesti.
PoistaHirmuiset muisku sateet täältäkin Ollille. Kyllä sie sopeudut mäyräkoiran reippaudella jaksamisia myös kotiväelle.
VastaaPoistaIhanaa positiivisuutta - tätä kaivataan, kiitos!
PoistaVoi Ollikkaa. Eiköhän se mieli kirkastu kevään myötä. Lumet sulavat ja tulee pintaan hyviä haisuja. Sun pitää Aikku keksiä Ollille joku aktivointilelu päivän ajaksi ja laittaa sille joku kiva phmeä peti maahan, jottei se sitten päivystä siellä tuulikaapissa. Ossillakin on vähän apea mieli, kun se joutui eilen yhden vanhan uroslabbiksen hampaisiin. Terveisii M-L ja Ossi.
VastaaPoistaVoi Ossia! Toivottavasti ei käynyt pahasti.
Poista"Onneksi" miehellä alkaa kohta lomautus, ei ole niin pitkiä aikoja yksin kotona. Koira siis. Mies kuitenkin puuhastelee jotain pientä muualla kuin kotona. Tai sitten yrittää ottaa koiran mukaan.
Isot terkut täältä!
Voi kuinka olenkaan pahoillani Ollin puolesta - toivotaan että ajan kanssa tilanne paranee (luin noita kommentteja ja tosi kannustavia olivatkin). Lämpimiä ajatuksia teille täältä etelästä.
VastaaPoistaKiitos ja oikein lämpimiä kevätkelejä sinne etelään.
PoistaSurullista :( Mutta niin ne sanoo,että koira sopeutuu ja Ollilla varmaan menee oma aikansa sopeutua tähän tilanteeseen. Elmeriki usein tunnisti pihalle tulleen tyypin auton äänestä, mutta jos jonkun vieraan auto kuulosti samalta niin häntää heilutti niin, ku isäntä ois tullu. Kovasti haistelemalla eteni vaikka vauhti oli pientä. Osasi vieraassa paikassa ettiä paikat mihi ei törmää haistelemalla. Ollille rapsuja meiltä kaikilta täältä!
VastaaPoistaOlli on jotenkin sellainen hätähousu, että säntäilee pihalla eestakaisin ja kolistelee päänsä seiniin, autoon ja peräkärryyn. Kotona kulkee hyvin, jos ei oo kiire. Kun joku tulee niin sitten menee suuntavaisto heti sekaisin ja matkalle eteiseen ehtii kolhimaan itsensä sen viis kertaa.
PoistaTurhan nuorena todella tuo näkökyky meni. Hyvin vanhalla koiralla se on "itsestäänselvyys" ja vanha koira tottuu tilanteeseen helpommin, kaikki aistithan heikentyvät ja kiinnostus ympäristöön vähenee usein iän karttuessa.
VastaaPoistaToivon, että Olli piankin sopeutuu olotilaansa. ♥
Toivotaan, toivotaan... vielä olisi energiaa kaverilla vaikka mihin, joten päätä kolluutetaan vähän väliä.
PoistaTulipas surkea mieli tästä. Uskon silti muiden tavoin, että Ollikka (ja tekin) sopeutuu ajan myötä. Muut aistit terävöityy ja alkuhämmennys hellittää. On kyllä totta, että ihan turhan nuorena Ollille pimeys koitti. :(((
VastaaPoistaMe lähetetään tyttöjen kanssa teille kaikille iso annos parempaa mieltä ja keijupölyä. Ollikalle tytöt lähettää vielä erityispaljon erityissuukkoja. <3
Niin on annamari surkea mieli tässä itse kullakin. Sopeutuminen näyttää olevan kyllä vaikeaa. Yksi päiväkin kun olin lähdössä, Olli suorastaan itki (ulisi) ja pyrki syliin, mitä ei ole tehnyt ikinä. Sydäntä kyllä särkee, mutta töissäkin pitää käydä.
PoistaKiitos suukoista, sanoo Olli.
Tsemppiä teille muuttuneen arjen opetteluun! Onneksi muiden tukevat kommentit osoittavat, että pimeyteenkin koira sopeutuu :) Paljon rapsutuksia ja pusuja Ollille, ihanaa (ja tämän päivän pohjalta erittäin aurinkoista) kevättä kotiväelle :)
VastaaPoistaTsemppaukset ovat paikoillaan ja kannustavat kommentit ihania. Toisaalta olisi kiva kuulla realistisia kertomuksia myös siitä, kun koira ei olekaan sopeutunut.
PoistaIhana, että aurinko paistaa. Vahinko, ettei merelle pääse hiihtämään. Jää kyllä kestää, mutta kun ei ole lunta. Miehet olivat eilen mönkijällä merellä kokemassa verkkoja ja jäätä on vielä paljon, joku oli autollakin liikkeellä.
Ollaan seurattu Ollin blogia siitä asti kun Nuppu astui taloon kolme vuotta sitten. Niin samanlaisia mäyryyksiä blogissa kuin Nupun elävässä elämässä. Kyyneleet silmissä luin eilen Ollista. Vaan onneksi on mäyräkoiraa siunattu suunnattomalla sitkeydellä ja umpiluupäällä. Lämpimiä auringonpaisteita odotellessa Nuppu-Höppö ja Veikka-Poika lähettävät valtaisan kasan märkiä pusuja ja jaksamisia Ollille ja palvelusväelle. Lämpimästi myös suosittelemme tilan rajausta edelleen.
VastaaPoistaKiitos ihanasta viestistä ja Nuppu-Höpölle ja Veikka-Pojalle aurinkoista kevättä!
PoistaSellainen umpiluupää kaveri tosiaan on, että poing-poing kuuluu välillä ja sitten vaan suuntaa vaihtamalla vauhtia vähentämättä kohti uusia kolautuksia.
Tsemppiä Ollille, ja kotiväelle myös! Olli, oletko alkanut puhumaan opaskoiran hankinnasta itsellesi - semmonen nätti, näpsäkkä tyttöopas varmana piristäisi mieltä! :-) Paljon positiivista karmaa ja lämpimiä ajatuksia teille lähettävät Mauri-setä ja Laura.
VastaaPoistaKyllä kotiväki välillä miettikin (ainakin puolitosissaan) opaskoiran hankkimista. Ajatuksesta luovuttiin kuitenkin suhtkoht äkkiä kaikenlaisten (teko)syiden nojalla.
PoistaHei, kurja on tilanne, mutta ehkäpä Olli tottuu uuteen tilanteeseensa, ja te myös. Voimia ja tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos. Kurjaa on, edelleen.
PoistaTutkipahan Aikku netistä, kun koirille voidaan tehdä kanssa kaihileikkaus. Hinta on siinä 1500 luokkaa. Terveisii M-L ja Ossi.
VastaaPoistaOlli täyttää tänään 8 vuotta. Kaihileikkaus ei liene Ollin kohdalla vaihtoehto, ehkä jos olisi nuorempi eikä olisi muita vaivoja. Tarkoitan lähinnä nivelrikkoa. Lonkka kipeytyi toissapäivänä niin että Olli vaan tärisi ja makasi kipeänä omassa korissaan, vaikka annoin kipulääkettä. Nivelkipu pysyi piikeillä kuukauden poissa, joten ei tämä kokonaisuutena hirveän hyvältä näytä.
PoistaKyllä minä jo jollakin tasolla olen alkanut tehdä luopumistyötä.
Olipa ikävä kuulla sun sokeutumisesta ja lonkkakivuista Olli. Me äipän kanssa tsempataan ja ollaan hengessä mukana. Kyllä se on itkun paikka, vaikka ymmärretään elämän realiteetit, me kaikki vanhetaan ja sitä myötä sairastumisen riski suurenee. Voimapusuja Ollille lähettää Pipukka.
VastaaPoistaKuule Pipukka, oot niin oikeassa. Voidaan elää vaan reaalimaailmassa, ei missään unelmamaassa, jossa ei ole kipuja ja särkyjä. Elämä on vaan tällaista.
PoistaTsemppejä Ollille ja perheelle ♥♥♥
VastaaPoistaKiitos Myrsky ja Minna!
PoistaKyllä niin surettaa Ollin vaivat.
VastaaPoistaOlen seurannut täältä keskisestä Suomesta blogianne jo reilut kolme vuotta ja
todennut sen todella hyväksi.
Ikävää, kun ikä tuo vaivat tullessaan.
Toivon todella, että te kaikki sopeudutte tilanteeseen.
Kiva, että olet jaksanut seurata Ollin kuulumisia näin kauan ja valitan tietenkin pientä blogitaukoa. Aika ei vaan riitä ihan kaikkeen.
PoistaOlli voi pimeydestä huolimatta vähän paremmin.
Kivaa ja aurinkoista kevättä sinne Keski-Suomeen!