Lauantai

Olli kertoo elämästään lauantaina, 15. tammikuuta 2010:

Jouduin odottamaan aamulla puoli yhdeksään asti ennen kuin ensimmäinen ihminen heräsi. Siis todella pitkään. Yleensä arkisin joudun nousemaan ennen puoli kuutta, joten toivoisin kotiväeltä jotain kohtuutta: ei liian aikaisin, eikä liian myöhään. Siinä seitsemän maissa olisi oikein sopiva aika herätä.

Päälenkittäjä ymmärsi kuitenkin heti lähteä ulos kanssani. Arvostan kovasti sitä, ettei päälenkittäjä pidä aamupalaansa minua tärkeämpänä. Ensin siis ulos. Lähdinkin mielelläni aamuasioille, mutta noin kymmenen metrin päässä kotiovesta huomasin, että ulkona olikin -26 astetta pakkasta. Siinä ei paljon fleecepaita auta, kun tassuja rupeaa palelemaan. Onneksi päälenkittäjäkään ei astmansa takia pysty juuri näillä pakkasilla ulkoilemaan, joten teimme 200 metrin pituisin aamulenkin. Sama lenkki tehtiin päivällä ja illalla. Olen siis ulkoillut tänään yhteensä 600 metriä.

Olen ollut tänään hiljainen koira. En ole vinkunut yhtään. Jos alkaisin vinkua, kotiväki voisi luulla minulla olevan asiaa ulos, jonne en missään nimessä halua lähteä. En siis näillä pakkasilla.

 

Näytän siltä kuin minulla olisi jalka irti poikki. Kotiväki ihmettelee, miten pystyn kääntämään tassuni kaksinkerroin. Aivan helppoa, eikä tunnu miltään.  

 

Olen koko päivän päivystänyt sohvan reunalla ja katsellut ulkona liikkuvia ihmisiä ja koiria. Kovin on ollut hiljaista. Onko pakkanen pelästyttänyt muutkin ulkoilijat?

Lopuksi valokuvaaja halusi tulla oikein lähelle, ärsyttävän lähelle. Huomautin tästä pukkaamalla kuonollani kameraa. Kotiväki on huomannut, että minulle on tullut harmaita partakarvoja. Olen siis ikääntymässä. Parin kuukauden päästä tulee viisi vuotta täyteen.

Vähään tyytyväinen mäyräkoira

Olen mäyräkoira ja minua on helppo miellyttää. Tarvitsen ruokaa ja ulkoilua, rapsutusta ja silitystä, autoilua ja veneilyä, uusia puruluita ja leluja (mielellään äänekkäitä), pehmeitä nukkumapaikkoja ja hyviä kyttäysasemia, aurinkoa ja lämpöä...

... voi kun moni muukin tyytyisi näin vähään.

Matkustaminen avartaa?

Emäntä lähtee parin viikon päästä Korean kautta Australiaan, mutta sitä ennen hänen täytyy vielä käydä Lapissa lautailemassa. 

Olli puolestaan on kotiseutu-uskollinen. Pari kertaa poika on päässyt käymään Etelä-Pohjanmaalla (syntymäkotiseuduilla), mutta muuten on matkustelu tapahtunut oman maakunnan sisällä. Onko ruoho vihreämpää muualla?

Ovatko muut mäyräkoiraystävät matkustelleet enemmän?

Lintuja bongaamassa

Oli kesä tai talvi, Olli päivystää pihapuun juurella. Talitintit eivät välitä puun alla päivystävästä koirasta - päinvastoin ovat varmaan hyvin tyytyväisiä, koska naapurin kissalla on tapana tulla väijymään pihallemme pikkulintuja. Olli antaa melko äkäiset lähdöt kissalle. Ja myös harakoille, jotka tulevat kuokkimaan lintulaudalle. 

Ollikin yrittää kiivetä puuhun. Tähän mennessä ei ole vielä onnistunut.

Kettu Repolainen

Joulupaketista löytyi uusi kaveri retuutettavaksi. Kettu Repolainen. Kotoisin Linnanmaan Prismasta. Mieluinen kaveri, tosin näin tammikuun alussa jo nenätön. 

Hohtava hanki

"Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu - - - "

Hyvä on mäyräkoirankin ulkoilla, kun on hyvin poljettu hanki alla. Ei upota ja polun varressa on valmiit pissapaikat eli koirilla näyttää olevan vakipaikat, johon jokainen haluaa jättää merkkinsä. Tai viestinsä seuraavalle kulkijalle.

Mutta mitä ihmettä?
Päälenkittäjä haluaakin joskus kulkea omia polkuja. Siis tästähän mennään aina kesällä. Ei talvella. Tai ei ainakaan olla ensimmäisiä, jotka tästä menevät!

Olli yrittää ja yrittää. Päälenkittäjä kannustaa ja kannustaa. 

Ei auta. Mäyräkoira kääntyy takaisin.

Sitten syyllistävä katse. 

Eikö päälenkittäjä todellakaan ymmärrä, ettei tässä ole valmista polkua?

Lopputulos: siitä mentiin, mistä aiottiin. 
Päälenkittäjä käveli edeltä ja teki mäyräkoiralle polun valmiiksi.

Vuoden ensimmäinen päivä

Vuoden ensimmäiselle päivälenkille lähdettiin merelle.
Taivas oli pilvinen ja harmaa. Tuntui siltä, ettei päivä koskaan olisi valjennutkaan.

Pieni piste oikeassa yläkulmassa on mäyräkoira.

 

 Muutaman sadan metrin päässä rannassa on vanhoja aluksia, jotka toimivat aallonmurtajina. Laivojen ympäriltä löytyi hyviä hajuja. 

Rannan läheltä löytyi hiiren tai muun pienen kulkijan jälkiä ja koloja. Niitä piti tutkia tarkkaan, kuoputtaa ja tuoksuttaa.