Oli kesä tai talvi, Olli päivystää pihapuun juurella. Talitintit eivät välitä puun alla päivystävästä koirasta - päinvastoin ovat varmaan hyvin tyytyväisiä, koska naapurin kissalla on tapana tulla väijymään pihallemme pikkulintuja. Olli antaa melko äkäiset lähdöt kissalle. Ja myös harakoille, jotka tulevat kuokkimaan lintulaudalle.
Tuossapa mainio puuha koiralle, tekemistä alkaa taas riittää, kun lauha sää tuo lintuja. Ehkä Olli kovalla harjoittelulla pääsee ensi kesänä jo oksalle asti:)
VastaaPoistaMinäkin arvelen, että Vilma oppii kohta puhumaan, kun mies puhuu sen kanssa koko ajan. Ihan uutena on tullut meillä syliin kiipeäminen, tai ainakin yritys.
Onpa hieno kuva Ollista yrittämässä puuhun! :)
VastaaPoistaNiistä on moneksi noista mäyriksistä; meilläkin on yritetty sinnikkäästi oravan perässä puuhun eräänkin kerran. Omien rajoitusten tunteminen ei kuulu mäyräkoirien luonteenpiirteisiin ;)
Katriina: Meilläkin minä-en-sitten-hoida-koiraa-mies juttelee koiralle kaiket päivät. On kuulemma aina hyvällä tuulella...koira siis.
VastaaPoistaMaria: Mäyräkoira ei lannistu eikä lakkaa yrittämästä.
Niin hyvältä näyttää tuo lintulaudan tirkistely etten yhtään ihmettelisi, jos Olli jonain päivänä nököttäisi puunoksalla.
VastaaPoista