Sohvaperuna viihtyy välillä sängyssäkin. Kastraation myötä Ollista on tullut entistä mukavuudenhaluisempi ja vähän laiskempikin. Tosin sateiset säätkin voivat vaikuttaa asiaan, kun koiraherra haluaisi ulkoilla vain kauniilla säällä.
Eilen aamulla mies päästi Ollin ulos edeltä, kun olivat lähdössä lenkille. Onneksi aamuisin koira on hidas lähtemään, sillä pihalla nurkan takana piileksi siili. Olli hihnaan ja lenkille ja itse jäin odottelemaan, että siiliherra tai -rouva lähtisi kipittämään henkestä edestä. Ei mitään. Niinpä nostin lumilapiolla (eipä sitä tänä kesänä ole kannattanutkaan viedä varastoon, kun ilmat ovat mitä ovat) siilin ämpäriin ja kuljetin metsään. Loppupäivän koira sitten jäljesti siilin jälkiä ja yritti taas kerran kaivautua raparperipenkin kautta naapurin siilipolulle.
Sunnuntaiaamun lenkki (ilman kameraa) tehtiin Ainolan puistossa. Olli katsoi lammessa uivia sorsia, mutta ei kastele tassujaan edes paistin toivossa. Pulut sentään saivat pelottelua osakseen. Kesäkuu meni ja kesää odotellaan tulevaksi edelleen.