Monenlaisia polkuja

Koska emännällä on tänään opintovapaapäivä kotosalla, lähdimme pitkälle aamulenkille. (Sivuhuomautuksena sanottakoon, ettei Olli voi ymmärtää, että toisena aamuna lähdetään pitkälle aamulenkille kello 9 ja toisena aamuna pikkulenkille klo 6.)

Jostain luin kerran, että koiran pitäisi kerran päivässä saada päättää, minne mennään lenkille. Mäyräkoiran kanssa tätä voitaisiin noudattaa noin kerran viikossa, joten tänään annoin Ollin päättää, lähdetäänkö etelään vai pohjoiseen. Mentiin pohjoiseen. 

Pyörätiet ovat jo sulaneet mukavasti aurinkoisista kohdista. Kuvassa koira kulkee oikeaoppisesti reunassa, mutta kuvahan ei koskaan kerro koko totuutta.

Pyörätie vaihtui mukavaksi pikkupoluksi pienen metsikön läpi. Täällä nähdään usein oravia ja jäniksen jälkiä. Oikeita pupuja ei ole näkynyt. 

Ja sitten mennään yksityistietä pitkin. Nämä pikkutiet ovat mukavia, vähän liikennettä ja hevosenjälkiä (siis hyvät hajut!). 

Ja jotta matka ei pitkästyttäisi, mentiin pusikkoiselle joutomaalle syntynyttä moottorikelkka-kävely-pyöräily-oikopolkua. Ketään ei näkynyt tälläkään pätkällä. Ihan rauhassa saatiin tehdä reilun tunnin pituinen lenkki.

Lenkin jälkeen valokuvaaja ehti ikuistaa sohvalla luuta syövän mäyräkoiran ennen kuin koiralle tuli lähtö sohvalta. Komennon jälkeen emäntä kävi viemässä kameran pois ja koira oli palannut rikospaikalle. Tällä kertaa toisen komennon jälkeen koira luovutti, vei luun pois ja makoili tympääntyneen näköisenä ilman luuta.