Sateen tauotessa ollaan käyty lenkillä, mutta parasta on ollut kotipihalla siilin jälkien nuuskuttaminen. Yhden kerran mies joutui kantamaan Ollin pois takapihalta sisälle, kun siili tuli liian lähelle ja pelkäsimme siilin hengen olevan vaarassa piikkejä pelkäämättömän saalistajan vainutessa saaliin. Siili luikki pakoon naapurin pusikkoon ja koira pääsi takaisin nuuskimaan takapihan hajuja.
Hauskaa, että Olli harrastaa noin monipuolisesti:) Meidänkin Ossi teki minun kanssani tänään peurastroganoffia ja kyllä Ossin kannattikin odotella.Leikkasin kulmapaistista isot palat pieniksi Ossia varten:) Tuli siitä ihan ihmisellekin ruokaa kun antoi pari tuntia hautua.
VastaaPoistaOi minusta olisi siis niin ihanaa kun täällä meilläpäin olisi siilejä mutta siili on vähän enemmän sellainen puoliksi maalainen, puoliksi kaupunkilainen. Näin metsän keskellä siili ei viihdy. Terveiset M-L ja Ossi
Kotiaskareissa on aina mukava olla läsnä. Nenä on meilläkin monessa hommassa, joskus vähän turhankin tiellä ;)
VastaaPoistaOllilla näyttää olleen mukava päivä.
VastaaPoistaKulkevatkohan muutkin koirat aina nenä maassa, vai onko se vain mäyräkoirille niin helppoa?
M-L ja Ossi, ruoanlaiton ja leivonnan aikaan Olli ei juurikaan poistu keittiöstä.
VastaaPoistaSheriffit, jos ei ole läsnä, voi menettää jotakin.
Katriina, jos koira kulkee lenkillä nenä pystyssä niin sitähän alkaa ihmetellä, että mikä sille nyt tuli.
Me ei olla kertaakaan nähty siilejä...missä lienevät piilossa kun tässä on ihan lähellä ollut siilien tienylityspaikkakin johon joku oli autoilijoita varoittaakseen väsännyt siililiikennemerkin, joka musta oli äärimmäisen liikuttava - ja tuiki tarpeellinen, etteivät pienet piikkikasat vain jää autojen alle. Eivät olleet siilit hoksanneet suojatietä käyttää.
VastaaPoistaMaria, meidän perältä saisi hakea muutaman siiliyhdyskunnan muihin maisemiin. Alkaa jo kyllästyttää siilien henkivartijana toiminen ja sitä paitsi pihalta saa kerätä joka aamu siilinkakkaa. Paskovat aina oven eteen tai kulkuväylälle.
VastaaPoista