lauantai 28. syyskuuta 2013

Citynakki

Joskus metsä vaihtuu asfalttiviidakkoon ja mäyräkoira pääsee ihmisten ilmoille. Hajut ovat tietenkin keskustassa aivan toisenlaiset, ihmisiä on enemmän ja kapea polku vaihtuu leveäksi jalkakäytäväksi. Tästä tai jostain käsittämättömästä muusta syystä johtuen koiran poukkoilee keskustassa aivan holtittomasti. Hihnalla koiran saa pysymään vieressä, mutta ei minkäänlaisella käskyllä. 


Oulun tori, mäyräkoira ja ydinvoim... eikun teatteri. Muutama syksyä uhmaava perunakauppias on vielä myymässä tuotteitaan tuolla perällä, ihan pyörätien vieressä. Ihmettelemme tietenkin suuresti, miksi he ovat tuolla kaukana eivätkä keskellä toria, kun tilaa näyttää olevan. 

Mäyräkoira, mies ja paikallinen hotelli, jonka alakerran discosta löysin koiraa ulkoiluttavan miehen 16 vuotta sitten. Ei nämä syksyiset kuvat kovin värikylläisiä ole, mutta sellaista se on.


18 kommenttia:

  1. Siis toi meidän teatteri on oikeasti kyllä sellainen suunnittelun kukkanen, ettei mitään väliä. Aina pistää kuin tikku kun ohi menee.

    Muistaks ku Radisson oli vielä Vaakuna? Ja Nelifemma oli muutakin kuin teinimesta. Yliopiston maikat ja opiskelijat siellä bilettivät sulassa sovussa ja yhdessä - sitten seuraavana päivänä tenttiin ja kaikilla saattoi olla vähän tukka kipeänä ;) Oi aikoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaakunan yökerhoon sitä suunnattiin aina lopuksi, mutta eipä ole enää samanlaista mestaa tässä kaupungissa. Nuorena aikuisena käytiin rattorilupilla, reikussa tai myllytullissa.

      Teatteri on kauheimmillaan aina näin syksyisin, kun on muutenkin harmaata. Saapa nähdä, miltä ranta näyttää, kun kallioparkin suuaukko on valmis. Varmaan siitä tulee sellainen harmaavalaan kita :D

      Poista
  2. No kieltämättä tuo rakennus näyttää vähän ankealta, mutta ei tämä meidänkään, siis Helsingin Kaupunginteatteri, nyt ulkoasultaan niin kovin ihmeellinen ole.

    On aikoja, jolloin on kannattanut käydä bilettämässä:) Viikonloppuja M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikansa kutakin - onneksi on tullut biletettyä aikoinaan, että voi nyt kaikessa rauhassa löhöillä sohvalla mäyräkoiran kanssa.

      Poista
  3. Sekaisin menee pikkukoira kaikista hyvistä hajuista torilla. Me ei olla muuten koskaan käyty kaupungilla koiran kanssa, tuntuu että sehän jäisi jalkoihin poukkoillessaan ympäriinsä. Pitäisi kokeilla joskus.

    Oijoi Rattorilupia, se oli paikka vailla vertaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kyllä ruuhka-aikaan huvita lähteä Ollin kanssa kaupungille poukkoilemaan. Huomenna on vuorossa taas kaupunkilenkki, kun lähdetään kastelemaan häämatkalaisten kukka ja tsekkaamaan postit. Toisaalta hollihaassa/heinäpäässä on mukavia ja rauhallisia puistoalueita. Ja onneksi on sunnuntai.

      Poista
  4. Olli on oikein tyylikäs citynakki. Pistäähän se vipinää tappijalkoihin, kun on aivan uusia tuoksuja ja polku muuttunut lentokentän kokoiseksi baanaksi. Tempoilevaa ja vauhdikastahan se on kaupunkilaisten kulku kaikkialla, joten Olli hallitsi tyylin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyylinsä kullakin ja jokaisessa tilanteessa. Kotiväki toivoisi hieman maltillisempaa käyttäytymistä.

      Poista
  5. Kovin harmaalta näyttää sielläkin tuo kaupunkimaisema. Mäyräkoira piristää maisemaa kummasti! Ja ooh, miten romanttisia kävelyretkiä teettekään, oikein muistojen maailmoihin!;)
    Mirkku kommentoi Ollille: Mäkin villiinnyn monesti kaupungilla. Siellä on ihan eri hajut kuin kotimaisemissa niin ettei aina pysty hillitsemään itteensä. Saapahan kaupunkilaisetkin jotain kattomista, kun mäyräkoira ottaa pienet hepulit!:D Muiskut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiväkeä lohduttaa suunnattomasti tieto, että muutkin mäyräkoirat sekoavat uusista hajuista ja paikoista :)

      Poista
  6. Siis me asutaan alle kilometri noista maisemista. Elviskin on silti joka kerta ihan säpinöissä, kun pääsee kaupunkiin, ne kaupungin tuoksut. Intiö ja Kasarmi on siis ihan landee...

    Mutta muistan, kun Rattorilupi oli siinä keskustaasa ja Kauko Röyhkä oli vakiovieras. Onneksi elettiin nuoruutta nuorina. Nyt voi rauhassa lenkittää koiraa ja muistella menneitä.

    - Elviksen emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdin käydä kerran Asemakadun rattorilupilla ja tietenkin just silloin näin Kauko Röyhkän, jota muuten olen fanittanut koko aikuisikäni. Mottoni onkin Kaukoa lainaten "mieluummin vanha kuin aikuinen".

      Poista
  7. Olen huomannut, että tien poskessa lenkkeihin tottunut koira joko sekoaa aukealla paikalla, tai sitten se pyrkii sinne tutuille reunamille - aivan kuin perunakauppiaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olli tykkää kävellä polkua, koska tassun osuessa pehmeään ruohoon se tietää joutuneensa polulta pois. Aukeilla paikoilla ei ole tätä turvaa.

      Poista
  8. Sitinakki! Kyä olis hulppeeta päästä asvaltille paarustaan. Me vaan kahlataan pollenpullissa, meinaan alko taas se aika ku maajussit ajaa raktoreillaan pollenparasta pelloilleen. Huoks. Ja niitä pullia ei saa edes syädä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää kävin eilenkin sitissä, mutta laiska-äippä ei oo saanut kuvia ulos puhelimesta. Mun etäemännän veli on häämatkalla ja mää joudun aina käymään äipän kanssa kastelemassa kukkaa. Silloin pääsen ajelemaan hissillä ylös-alas.

      Poista
  9. Mekin tykätään Jirin kanssa cityreissuista, kun siellä on NIIN mahtavat hajusinfoniat. Remmit on kireellä, ja äipän hermot. Kaupungissahan on niin paljon ääniäkiän, ettei siellä mitään käskyjä voi kuulla. Me on saatu kokeilla montaakin kaupunkia: Mikkelin lisäksi Helsinkiä, Turkua, Jyväskylää ja minä myös Joensuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säähän oot melkoinen matkailija. Mää en oo päässyt kotikaupungin lisäksi mihinkään muihin kuin maalaistaajamiin. Tai siis onhan meidän mökkipitäjä virallisesti kaupunki, mutta meidän mielestä melko rupukylä.

      Poista

Luemme mielellämme kommentteja!