Täällä ollaan!

Kun ihmisellä on käytössään 24 tuntia, se ei ihan kaikkeen riitä. Koiran elämä on paljon yksinkertaisempaa: 24 tunnista suurimman osan voi käyttää oleskeluun ja nukkumiseen. 

Onhan sitä kuitenkin jotain puuhasteltukin. 

Koska ei sitten monestakaan eri syystä lähdetty kotia kauemmaksi tänä keväänä, mies päätti viedä vaimon ja koiran retkelle merelle. Käytiin pilkkimässä ja paistamassa makkaraa rantanuotiolla. Olli matkusti muovipaljussa ja nautti täysin siemauksin vauhdin hurmasta korvat tuulessa lepattaen.

Ennen pilkkireissua käytiin kokemassa verkot. Olli sai olla jäällä vapaana, ei lähtenyt mihinkään kauemmaksi tai jos lähti, palasi "takaisin" -komennon myötä takaisin. Paitsi kerran. Mies hyppäsi silloin mönkijän päälle ja haki koiran takaisin.

Muutaman kerran Olli on päivystänytkin, vaikka tämä kyllä on aika koomista. Varmaan outoa päivystää, kun ei mitään näe. Asento on kuitenkin tuttu ja varmaan Olli tietää, että kun tässä asennossa on tarpeeksi kauan, isäntä tulee ennemmin tai myöhemmin kotiin. 

Aurinko on paistanut kauniisti siniseltä taivaalta, eikä vesisateesta ole ollut tietoakaan. Öisin on tosin pakkasta kymmenisen astetta ja kylmä tuuli saa ilman tuntumaan kylmältä. Tästä huolimatta Olli on jo päässyt ulkoruokintaan. 

Aurinkoista kevättä kaikille!

Mitä silmät ei nää...

...sen sydän ymmärtää.

Meillä sataa lunta. Ei mitään pientä lumihiutaleiden leijailua vaan ihan oikeaa lumisadetta. Lumiauratkin ovat taas liikkeellä. On siis hyvä parannella emännän flunssaa kotisohvalla ja koiran nauttia seurasta. 

Hyvää viikonloppua - pysykää terveenä! 

8-vuotias koiraherra

Olli täyttää tänään 8 vuotta! 

Sopeutuminen sokeuteen on hidasta, ei ole edennyt ollenkaan. 

Kiitos kaikille kommentoijille tsemppauksesta ja vinkkivitosista. 

Kaiken lisäksi Ollin lonkka kipeytyi toissapäivänä niin, että kaveri vaan tärisi omassa korissaan, vaikka kipulääkitys oli päällä. Lähes vuorokauden makaamisen jälkeen lonkka "parantui" ja Olli pystyi nauttimaan normaaliarjestaan.  Cartrophen auttoi tällä kertaa vain kuukauden verran. Tietenkin oli pakko käydä asioimassa ja kesken ulkoilun Olli kävi makaamaan jäiselle nurmikolle. Mietin jo, että joudunko kantamaan koiran kotiin. Pienen levon jälkeen Olli nousi jaloilleen ja tassutteli kotiin ja suoraan koriin makaamaan. 

Pakkanen paukkuu ja katupöly lentää, mutta sentään aurinko paistaa!

Valon vastakohta on pimeys

Olli on valon lapsi, vaikka pimeydessä vaeltaa. 
Nyt on sitten kaveri sokea ja kyllä on vaikea sopeutua tilanteeseen - sekä Ollilla että kotiväellä. 
Olli on alkanut kärsiä eroahdistuksesta työpäivien aikana. Ennen päivät menivät nukkuessa ja ikkunassa päivystäessä. Nyt Olli on lopettanut päivystämisen kokonaan ja odottaa meitä surkeana tuulikaapissa ulko-oven edessä. 

Ensi viikolla tulee 8 vuotta täyteen. Vähän liian nuorena meni maailma pimeäksi. Mieli on matala. 

Toivotamme kuitenkin kaikille aurinkoista kevättä!

Paluu tavisarkeen

Ollin virallinen emäntä on jälleen virallisesti etäemäntä. Noora muutti Koreaan ja hiljentyneessä talossa asuu jälleen kolme huononäköistä, kaksi ihmistä ja yksi koira. Kahden näkö korjautuu silmälaseilla, yksi luottaa kirsutuntumaan. Näistä kolmesta vain yksi voidaan luokitella hyvännäköiseksi... koira siis. 

Olemme yrittäneet muokata kotia sokealle koiralle sopivaksi: huonekalut pysyvät paikoillaan, mitään ylimääräistä ei jätetä lojumaan ja pihalla pidetään kulkutiet vapaana. Kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua, joten toissapäivänä Olli törmäsi peräkärryn aisaan sillä seurauksella, että silmäkulmasta lähti karvat, mutta ei nahka. Säikähdyksellä selvittiin. 

Olli on aivan huippusopeutuja nykyään. Tyttären (jomman kumman) ollessa kotona Olli menee aamuisen asiointilenkin jälkeen suoraan makuuhuoneen oven taakse odottamaan oven avaamista ja sitten sänkyyn jatkamaan unia. Tänä aamuna lenkin jälkeen Olli kipitti suoraan sohvalle kahden peiton väliin aivan kuten aina muulloinkin, kun elämme normiarkea. Toivottavasti päivä ei tunnu liian pitkältä, kun ei ole seuraneitoa rapsuttamassa. 

Hyvää loppuviikkoa!

Eläinlääkärissä

"Tässä mää joudun odottamaan, vaikka odotushuone on täynnä ihania tuoksuja..."

Olli on syksyn jälkeen ollut niin terve kuin on voinut olla ja tästä ollaan tietenkin oltu aikaisempien aikojen vastoinkäymisten vuoksi enemmän kuin iloisia. Eiliselle vastaanottoajalle olimme keränneet listan ongelmista ja kaikkiin saatiin vastaus. 

Nivelrikko: aloitettiin Cartrophen-infektiosarja ja lääkkeellä ollut Ollille erittäin hyvä vaste. Takapään lihakset ovat kovat ja kireät, tähän saatiin hierontaohjeita. 

Vatsanaluksen ihottuma: ihoteippinäyteissä "coccityyppistä bakteeria". Paikallishoitoon Fuciderm-voidetta ja kutinaan Cortavancea. Pesu Malasebilla (ja niinpä Olli pääsi illalla heti suihkuun). 

Rasvapatti päässä: antaa olla. 

Silmät: toisen silmän näkö on finito, toisella silmällä Olli näkee ehkä vielä valon ja pimeän ja hyvässä lykyssä hahmoja. 

Näillä mennään. 

Helmikuu alkaa eläinlääkärikäynneillä

Tervehdys kaikille ja näinpä ollaan selvitty tammikuun pakkasista helmikuun lumisateisiin. 

Olli on ottanut etäemännän paluusta kaiken ilon irti ja nukkunut emännän kyljessä aina, kun se vaan on ollut mahdollista. 

Tänään aloitetaan taas neljän viikon Cartrophen-piikitykset nivelrikon hoitoon. Eipä meille mitään sen kummempia.