Frontside Olli(e)

Front side Olli

Back yard Olli

Inside Olli

Outside Olli

Water side Olli

Monday morning -24 C

Tänä aamuna pakkasta oli -24 astetta ja mäyräkoiran normaali ns. "kahden-kakan-aamulenkki" piti tehdä kahdessa erässä. Olli ei yksinkertaisesti vaan tarjennut ulkoilla kuin 5 minuuttia kerrallaan. Ensimmäisen osalenkin jälkeen koira lämmitteli tunnin sisällä ja sitten lähti toiselle aamulenkin puoliskolleen. Näin tärkeimmät asiat tuli hoidetuksi. Ei ole koira muutenkaan kovin innokas ulkoilemaan. Koiraa saa huudella eteisessä melko tovin, että yleensä suostuu tulemaan puettavaksi. Portin pielen lumikasat ovat keltaisiksi merkattuja, kun koira tekee asiat kotipihan lähelle ja kääntyy takaisin kotiin.

Mukavaa pakkasviikkoa kaikille!

Sunnuntaina paistoi aurinko ja se lämmitti mieltä (muuta se ei sitten lämmittänytkään).

Rapsakka pakkaskeli

Kuva parin päivän takaa, jolloin tarkeni yhdellä puserolla.

Sunnuntaiaamuna mittari näytti -23 astetta ja koiralle puettiin fleece, viitta ja töppöset. Tassuja ollaan suojattu rasvaamalla anturat tassuvahalla, koska pari vuotta sitten anturaan tuli halkeama pakkaskelillä. Ilmatieteenlaitoksen mukaan saamme nauttia yli -20 asteen pakkasista ensi viikonkin. 

Nautitaan aurinkoisesta pakkassäästä joka tapauksessa - vaikka vaan sisätiloista käsin. 

Hyvä paikka

Tässä eräänä päivänä olin taas kerran lähdössä yliopiston kirjastoon opiskelemaan ja aamulenkin jälkeen Olli päätti mennä jatkamaan keskeytyneitä uniaan sohvalle tyynyjen ja vällyjen keskelle. Kolmesti komensin koiran pois ja aina, kun pääsin eteisen puolelle, kuulin koiran hyppäävän takaisin sohvalle ja tietenkin tyynyjen päälle. No, tyynyt pois ja tilalle hain makuuhuoneesta koiralle soveltuvan torkkupeiton, jonka päällä nukkua. Ei ole kiva torkkua sohvalla oma pää samaisella tyynyllä, jolla päällä koiran takaosa on päivän lepäillyt. 

Tänään pidetään lepopäivä, käydään päivälenkillä lähikirjastossa hakemassa lukemista ja nautitaan pötköttelystä. Pakkastakin on vain -12 astetta, joka eiliseen -20 asteeseen verrattuna ei tunnu enää miltään. Tai ehkä viima siltikin vähän nipistelee poskia. 

Aamulenkillä

Maanantaiaamu, kello 8.45, -14 C

Ensimmäisen sadan metrin matkalla isot ja pienet asioinnit. Olli kääntyy kotiin. Ei vielä, emäntä sanoo.

Jatketaan matkaa sata metriä, Olli jää nuuskuttamaan ja merkkaamaan lumipenkkaa. Kääntyy kotiin. Ei auta, jatketaan matkaa.

Olli alkaa nilkuttaa. Ei armoa, matka jatkuu ja nilkutuskin loppuu.

Ollaan puiston toisella puolella, Olli kääntyy oikoreitille. Emäntä ei.

Jatketaan matkaa. Tulee vastaan taas oikotie metsän reunassa. Olli katsoo emäntää surkean näköisenä.

Mennään vaan kotiin, emäntä sanoo.

Olli juoksee iloisesti metsän poikki, mennään sisälle ja koira käpertyy takkahuoneen tuolille ja laittaa päänsä tyynylle. Koira on onnellinen.

Kuvia lenkin varrelta

Australian emäntä saa nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä kesäsäästä, joten ihan vaan huvin vuoksi tässä meidän terveiset kuvallisessa muodossa. Aurinkoa ei ole tainnut viikkoon näkyä ja luntakin sataa vaan lisää koko ajan. Maailma on valko-musta-ruskea-harmaa.

"Mistäs se meidän oikopolku menikään?"

Ihmettelyä

Hoh-hoi, sanoisi Olli, jos osaisi puhua. 

Tulimme aamulenkiltä puiston kautta kotia kohti ja pari rouvaa oli menossa lapsineen mäenlaskuun. 

- Onko se koira täysikasvuinen?

- Joo on, kuusivuotias, mutta ei ole vaan kasvanut tämän isommaksi. 

- Sillä on aika lyhyet jalat. 

En viitsinyt enää vastata.