Hyvä paikka
Tässä eräänä päivänä olin taas kerran lähdössä yliopiston kirjastoon opiskelemaan ja aamulenkin jälkeen Olli päätti mennä jatkamaan keskeytyneitä uniaan sohvalle tyynyjen ja vällyjen keskelle. Kolmesti komensin koiran pois ja aina, kun pääsin eteisen puolelle, kuulin koiran hyppäävän takaisin sohvalle ja tietenkin tyynyjen päälle. No, tyynyt pois ja tilalle hain makuuhuoneesta koiralle soveltuvan torkkupeiton, jonka päällä nukkua. Ei ole kiva torkkua sohvalla oma pää samaisella tyynyllä, jolla päällä koiran takaosa on päivän lepäillyt.
Tänään pidetään lepopäivä, käydään päivälenkillä lähikirjastossa hakemassa lukemista ja nautitaan pötköttelystä. Pakkastakin on vain -12 astetta, joka eiliseen -20 asteeseen verrattuna ei tunnu enää miltään. Tai ehkä viima siltikin vähän nipistelee poskia.
Höh, hölmö ihminen; totta kai koiran on mukava loikoilla tyynyillä... Ilme on närkästyneen näköinen, kun lepoa tullaan törkeästi häiritsemään...
VastaaPoistaLumo,
VastaaPoistakoiran ilme kertoo myös sen närkästyneen valokuvaamisesta.
Sanotaanko niin, että koiran peppu sen tyynyn alla ylittää minunkin sietokykyni. Olenkin suosiolla nostellut sohvatyynyt niin, että Ossilla ei ole niille käyttöä. Kyllähän se mäyris kaikki temput tekee, jotka eivät ole estettyjä. Huom ei kiellettyjä vaan estettyjä. Se on alunalkaenkin paljon helpompaa kuin koettaa kieltää mäyrista. Kieltosanat kun yleensä ovat aika tuntematon käsite mäyräkoiralle:) Terveisin M-L ja Ossi.
VastaaPoistaTorkkupeittoja pitää meillä olla sohvan suojana ainakin kaksi kerrosta, koska päällimmäisen alle on paikko kaivautua, joskus muidenkin.
VastaaPoistaTosin sohvakielto jatkuu joulun myötä edelleen ;)) Siihen tarvitaankin jo kasa tyynyjä ja jalkajakkara esteeksi, sohvaa ei siis käytä kukaan!
Olli on niin... Olli :)
Tuo Ollin ilme on kyllä mainio! ;DD
VastaaPoistaTuo Main mainitsema kaivautuminen on tuttua täälläkin. Ja noita suojia pitää valkoisen sohvan päällä olla muuten mustia karvoja saa olla siivoamassa jatkuvasti. (Oliskohan sohvanvaihto paikallaan...)
VastaaPoistaOllin ilme on ihana :)
M-L ja Ossi,
VastaaPoistaestäminen on todellakin hyvä keino mäyräkoiraa vastaan, mutta eräänä päivänä mäyräkoira on keksinyt keinon... ja taas ihminen yrittää estää. Tämähän on kuin oravanpyörässä olisi. Ja meidän jokakesäinen ilmiö: koira yrittää etsiä tietä aidan toiselle puolelle ja ihminen estää aina uuden reitin.
Mai,
kun sohva on todellakin päällystetty koiran peitoilla, kukaan ei iltasin jaksa alkaa siirtelemään niitä (kun ne pitäisi ehkä käydä ulkona ravistelemassakin). Näinpä arkisin sohva on koiralla ja viikonloppuna ihminen yrittää siistiä vähän paikkoja.
annamari,
koira on mestari ilmeilemään. Ja ilveilemään.
Kaunis Nelli,
valkoinen sohva olisi unelmani, mutta saavuttamaton unelma. Se olisi ensinnäkin päällystetty useilla eri peitoilla, jolloin pohjaväriä ei olisi näkyvissä. Toisekseen joku kaksijalkainen menisi varmaan likaisilla vaatteilla tai ruoka kädessä sohvalle... tai jotain. Ei siis meille.
Ihana Olli! Meillä on koirilla omat tyynyt. Olen ihmetellyt että miksi pehmeällä sohvalla pitää olla vielä tyyny alla että siinä voi maata? Kyllä mäyräkoira osaa nauttia ja tietää mikä on hyvästä :) T:Anne
VastaaPoistaAnne,
VastaaPoistailmeisesti mikään alusta ei ole liian pehmeä sellaisenaan vaan aina tarvitsee olla lisävällyä.
Ollilla on kyllä kissanpäivät! :)
VastaaPoistaMeillä Pinjalla ei ole enää mitään niin ylellistä kuin sohvatyynyt, joilla maata. Pienempi on tiputellut ne lattialle ja sen jälkeen pissaillut niihin (käsittämättömän epäsiisti neiti! ;) ) Uusia ei osteta, joten Pinja-raukka joutuu tyytymään "kovaan" sohvaan :D
Sunan,
VastaaPoistaloppui ne kissanpäivät Ollillakin... laitoin nämä tyynynpäälliset pyykkiin ja puhtaat pinotaan tuolin päälle yöksi ja päiväksi, jos Olli jää yksin kotiin. Onneksi on torkkupeitto, jonka päällä kölliä toisin kuin Pinja-poloisella, joka makoilee pelkällä sohvalla. Onkohan tuo enää edes koiranelämää :)