Mökillä

Vietimme viikonlopun kesämökillä Pyhäjärven rannalla. Kesäistä ei enää ollut, pipo ja fleece oli onneksi pakattu mukaan. Ollille ilma oli sopiva, eikä näin syksystä ollut enää itikoitakaan.

Ensin Olli kävi katsastamassa rannan. Vesi oli aika kylmää.

Olli sai olla koko viikonlopun irti, mutta varmuuden vuoksi valjaisiin kiinnitettiin noin 10 metrin pituinen (pyykki)naru, jotta hätätilanteen sattuessa koira saataisiin paremmin kiinni. Naru ei haitannut Ollin menoa, mutta toisaalta eipä onneksi ollut yhtään hätätilannetta. Ei yhtään jänistä tai hirveä, eikä Olli kovin innokas ole lähtemään uimaankaan.

Soutuveneellä käytiin hakemassa sadan metrin päässä olevalta lähteeltä juomavettä. Matka oli lyhyt ja rannansuuntainen, joten Olli sai matkustaa veneessä ilman pelastusliivejä.

Lauantaina Olli pääsi mukaan myös puolukanpoimintaan. Pojalla meinasi tulla aika pitkäksi, kun kotiväki huusi aina "Ei mene", kun Olli pääsi vähänkään hajun perään.

Mökkirannassa Olli kävi monta kertaa tarkistamassa, että soutuvene on varmasti paikallaan ja ettei kukaan olisi lähtemässä järvelle. Veneily on niin mukavaa! Verkonlaittoon ja -nostoon Olli ei kuitenkaan päässyt ja ulinat rannalla olivat sen mukaiset.

Kalanperkaus on tarkkaa puuhaa. Molemmille.

Siilin perässä...

Takapihalla on siilien iltareitti. Vaikkei siilejä olisikaan näkyvissä, hyvät hajujäljet jäävät aidan reunaan ja varmaan vähän aidan (vihreämmälle?) puolellekin. Koska päälenkittäjän mies on rakentanut ahkerasti kaikenlaisia esteitä, joiden yli ei pääse, täytyy yrittää alitse.
Mutta kaikki kiva kielletään!


Siilijahdissa saivat kyytiä myös raparperit. Päälenkittäjä ei tästä kovin ilahtunut...


Laitetaan lopuksi perinteinen kuva pojasta. Pihalla näkyy Ollin aurinkovuode, jossa ei viime aikoina ole tarvinnut makoilla...

Possulle kyytiä

Tästä kaikki alkoi: emäntä ja päälenkittäjä toivat Ollille kauppareissulta oman possun. Ensimmäiseksi otettiin tietysti pakollinen posetuskuva.

Kuvaamisen sietämätön vaikeus... possu sai todella kovaa kyytiä.

Ja sitten takahampaat käyttöön.

Ja etuhampailla. Possusta kuulunut röhkimisääni sai Ollin innostumaan.

Tuloksena saparonsa ja korvansa menettänyt possu. Röhkiminenkin on loppunut.

Mäyräkoiraviiniä

Alkosta löytyi syksyn uutuustuote: ranskalainen, täyteläinen punaviini muovipullossa. Etiketin perusteella ostin heti kolme pulloa, vielä en ole viiniä maistanut. Vaan enhän minä maun takia viiniä ostanutkaan... Hintaa viinillä oli noin 7 euroa.

Viinipullo edestä...

... ja takaa.

Viinin on oltava hyvää, koska pullon kaulassa on näin ylväännäköinen mäyräkoira!

Mäyräkoira-aiheista tavaraa

Sekä Sheriffit että mäyräkoira Nelli on ovat esitelleet kotoaan löytyviä mäyräkoira-aiheisia tavaroita ja tietenkin hyvästä ideasta riemastuneena näytämme Ollin kodin mäyräkoira-aiheista omaisuutta.

Tämä on Frank, kuopuksen omistama lyhytkarvainen mäyräkoira.
Frank on Ollia pienikokoisempi ja paljon vaatimattomampi kaveri. Siis hyvin paljon vaatimattomampi. Voidaan sanoa, että Frankin ego ei ole juurikaan kehittynyt.


Frank ei pidä itsestään suurta meteliä eikä ole koskaan vinkunut päälenkittäjän perään. Ruokahalua Frankilla ei ole ollenkaan. Tämä näkyy perheen ruokalaskussa.



Frank on ollut alusta asti täysin sisäsiisti koira, joka ei vaadi ulkoilua. Tosin pakkasella tai sateella ei myöskään Olli vaadi ulkoilua.



Frankilla on hieman alakuloinen katse, joka on täysin ymmärrettävää, koska Olli vie perheessä kaiken huomion ja voi mennä viikkoja ilman, että kukaan muistaa Frankin olemassa oloa.


Olli ja Frank eivät ole järin hyviä ystäviä. Pari kertaa Frank on yrittänyt tehdä tuttavuutta Ollin kanssa, mutta Olli on purrut Frankia päähän. Tämän vuoksi Frank asustaa kuopuksen seinähyllyllä.

Tämän samettikankaisen, mäyräkoira-aiheisen kassin ostin Ollin emännälle joskus menneellä vuosisadalla. Mäyräkoira on ollut aina haaveenamme ja kuten olemme huomanneet - haaveetkin toteutuvat.


Ja lopuksi mäyräkoiratyyny, jonka ostin viime vuonna Stockmannilta kanta-asiakashintaan. Tyynyt näyttivät samanlaisilta, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että mäyräkoirilla oli totuttuun tapaan erilaisia ilmeitä (vain mäyräkoiran omistaja voi huomata eron). Tämän tyynyn mäyräkoiralla on positiivinen ote elämään. Kuten mäyräkoirilla on.

Herra Kesäheinä

Blogissa on ollut hiljaista, koska päälenkittäjä on mennyt töihin ja ostanut kotiin uuden tietokoneen, jota ei osaa kunnolla (vielä) käyttää.

Olli ei ole joutunut olemaan vielä yksin kotona, koska molemmat tyttäret ovat kotosalla. Nuorimmaisen koulu alkoi keskiviikkona ja Ollin emäntä aloittaa ensi viikolla päiväkodissa harjoittelijana, ja niinpä ensi viikolla alkaa Ollilla yksinolo. Toivottavasti ilman kujeita.



Ollin kesäpäivien huvi on ollut pihalla päivystäminen. Siilejä. Kissoja. Lintuja. Kaikkea kahdella tai neljällä jalalla liikkuvaa. Kyttäämiseen ei koskaan näköjään kyllästy.

Vinkuvonku

Nyt Olli on todella vasta huomannut, että olimme melkein kolme viikkoa poissa ja seuraa meitä jatkuvasti, ettemme enää katoa. Varsinkin päälenkittäjän miehen perään ollaan koko ajan vinkumassa. Eilen kuuntelin vinkuvonkua kaksi tuntia; käytiin lenkillä - ei auttanut. Otin viereen sängylle köllimään - ei auttanut. Mies tuli kotiin - vinkuvonku loppui. Mies lähti käymään autotallissa - vinkuvonku alkoi välittömästi. Tämä on varmaan ohimenevää...

Kuvassa Olli torkkuu miehen sylissä. Lellihauva.

Uudet valjaat

Olli sai uudet valjaat entisten mentyä rikki. Nämä löytyivät Mustista&Mirristä, ja ovat kuulemma erityisen hyvät pitkäselkäiselle koiralle. Valjaiden valmistaja on Arja Vänttinen, Somerniemi. Pari päivää ollaan testattu ja vielä ollaan tyytyväisiä. Ollikin on tyytyväinen. Päälenkittäjä pitää erityisesti väristä ja heijastimista.