Tästä kaikki alkoi: emäntä ja päälenkittäjä toivat Ollille kauppareissulta oman possun. Ensimmäiseksi otettiin tietysti pakollinen posetuskuva.
Kuvaamisen sietämätön vaikeus... possu sai todella kovaa kyytiä.
Ja sitten takahampaat käyttöön.
Ja etuhampailla. Possusta kuulunut röhkimisääni sai Ollin innostumaan.
Tuloksena saparonsa ja korvansa menettänyt possu. Röhkiminenkin on loppunut.
Meillä possu kesti yllättävän kauan, Pinjan tulosta aina pari viikkoa taakse päin. Sitten se yhtäkkiä koki saman kohtalon: korva pois. Yllättäen sisältä löytyikin jotain pumpulitäytettä ja sekös olikin neidistä kivaa :D
VastaaPoistaHurjaa kyytiä! Olli olikin miehisen nopea, kyllä Vilman possut on kestäneet monta viikkoa ennen lopullista hengenlähtöä
VastaaPoistaUhups! Eikö nuokaan ole tehty kestämään?! Lelubisnes täytyy olla kannattavaa, sillä suurin osa tuhoutuu vartissa viimeistään kahdessa. Onneksi niistä on edes hetkeksi iloa.
VastaaPoistaMitä äänekkäämpi lelu, sen raivokkaammin Olli käy sen kimppuun.
VastaaPoistaVoi possuparka, onneksi ei kauaa tarvinnut kärsiä :D Meillä tuollainen possula on vieläkin hengissä, mutta lopun elkeitä on jo havaittavissa. Korva on irtoamispisteessä, samoin huomasin kainalossa aikamoisen avohaavan. Pipsa tuntuu kiduttavan possuaan kauemmin kuin Olli.
VastaaPoistaKurjasti on porsaalle käynyt :D Meillä kyseinen lelu on ollut ainoa joka on kestänyt :D
VastaaPoista