Ulkoilua meren rannassa

Lähdettiin Ollin kanssa lenkille iltaviideltä, että ehdittäisiin ulkoilla valoisalla. Oulussa aurinko laski tänään klo 17.17 ja kuuden maissa hämärä alkaa laskeutua.

Ensin käytiin uimarannalla ihmettelemässä, kun meri oli kadonnut kauemmaksi.

Sen jälkeen lähdettiin kävelemään Patelan rantaa kohti Herukkaa. Rannassa menee epävirallinen ulkoilureitti vanhan sahan alueella.

Sopivan paikan tullessa jäätiin odottamaan auringonlaskua.

Ja kyllä kannatti. Taivas oli kuin tulessa. Enemmän kuvia täällä.

Matokuurin aika

On taas matokuurin aika. Olli saa matokuurin kaksi kertaa vuodessa, uuden lumen tullessa ja vanhan lumen sulaessa. Tosin meillä ei ole vielä lunta, mutta kuitenkin...
Matokuurina on tuttu Axilur, joka ei aiheuta Ollille mitään normaalista poikkeavaa. Annostus isokokoiselle mäyräkoiralle on 2,5 tablettia kolmena peräkkäisenä päivänä.

Tabletit nappuloiden päälle...

... ja sinne meni.

Peli-ilta

Pelattiin koko perheellä Meksikon pikajunaa ja juotiin glögiä. Olli katseli aikansa peli-iloitteluamme takkahuoneen lattialta ja tuli sitten vonkaamaan syliin istumaan. Ja minähän otin pojan polvelle. Siinä se Olli sitten katseli meidän pelaamista tyytyväisenä.

Ilta saapuu, koira sammuu

Pimeänä vuodenaikana näyttää mäyräkoirakin tarvitsevan paljon unta.
Ja uni saapuu usein kesken parhaimman painin. Näyttäisi siltä, että tämän matsin voitti kuitenkin Olli - tassun asennosta päätellen.

Lisää oikeuksia

Kun kotona ei ole muita kuin kuopus ja Olli, mäyräkoira saa lisää oikeuksia. Tällöin pääsee köllöttelemään kuopuksen sängylle. Muutoin kuopuksen huone on ehdottomasti kiellettyä aluetta, ja päivisin tämänkin huoneen ovi pysyy suljettuna. (Ovi on yleensä suljettuna aina, vaikka asukas olisi kotonakin.)

Olli:" Joo, voitte mennä nyt, minä jään vahtimaan taloa ja kuopusta."

Tilanne kahden sekunnin kuluttua... että tällainen vahtikoira meillä. Entä muilla?

Peruslauantai

Mies oli käynyt Ollin kanssa perusaamulenkin, kun itse olin vielä nukkumassa. Vaan eipä auttanut muu kuin lähteä kohta itsekin Ollin kanssa aamukävelylle, koska en jaksanut kuunnella enää sitä vinku-vonkua, joka jatkui ja jatkui...

Ei Ollilla ulos mitään hätäasiaa ollut, poika on ainoastaan tottunut aamulenkkiin päälenkittäjän kanssa, eikä totutuista tavoista voi poiketa.

(luntahan meillä ei ole, mutta pakkasta oli aamulla -4 astetta ja ruoho rapisi mukavasti tassujen alla)


Tämän jälkeen uni maittoikin päälenkittäjän sängyn päällä. Näin väliaikaisesta nukkumapaikasta tulee vähitellen vakituinen nukkumapaikka.

Päivisin makuuhuoneen ovi on kiinni, joten Ollin on tyytyminen sohvaan.

Ulkoillessa voi tulla vilu

Joissakin puissa on vielä lehtiä...

...mutta koirapuistossa on jo yksivärisen harmaata. Ilman heijastinliiviä koira häviä jonnekin aluskasvillisuuden joukkoon.

Mutta eipä nämä syyskoleat ilmat ole kaikkein mieluisampia ulkoilun kannalta. Kierros koirapuistossa tehty ja sitten vaan portille odottamaan lähtöä.

Kotona on hyvä kölliä viltin alla emännän vieressä.

Istu!

Sisällä Olli tottelee "Istu" -komentoa hienosti, mutta ulkona istuminen ei meinaa onnistua millään. Kun valokuvaa katsoo tarkkaan, niin syyn huomaa hyvin: pistooli ottaa maahan kiinni. Kukapa sitä haluaisi istua paljaalla, kylmällä maalla palelluttamassa miehisyyttään?

Onko muilla samaa ongelmaa istumisen kanssa?

Erään possun elämä

Päälenkittäjä halusi ilostuttaa Ollia uudella possulla erään kauppareissun päätteeksi.

Ilo oli lyhytaikainen ja sotkuinen. Että voi pienestä possusta tullakin tuollainen siivo...

(kuvien tarkkuus huono, koska Olli ei ollut sekunnin sadasosaa paikallaan ennen kuin possu oli palasina)

Vielä kerran mökkikuvia

Käytiin kalassa ja saatiin kolme kuhaa. Olli päivystää kalanperkkuupaikalla, ettei saalis karkaa.

Ja kun pitkä päivä raittiissa ulkoilmassa kääntyy iltaan, mäyräkoirankin on hyvä nukahtaa mökin sohvalle, oman peiton päälle. Kukapa sitä mökillä lattialla nukkuisi...

Rannassa on parhaimmat hajut

Katse tarkkana rannassa...

... ja sammalikossa.

Mikäs täällä on kulkenut?

Kylmää vettä. Outoja kelluvia lehtiä, joita piti yrittää pyydystää.

Ja kuten kuvista näkyy, Olli edelleenkin kulkee mökillä pyykkinaru perässä. Onneksi emme ole kertaakaan joutuneet juoksemaan koiran perässä. Tosin komennot "ei mene", "takaisin" ja "tuuppa tänne" ovat olleet käytössä joka päivä.

Veneily on parasta

Vietämme lokakuun ensimmäistä ja kesän viimeistä viikonloppua Pyhäjärven mökillä. Ostin Ollille Best Friend -huomioliivin. Liivi on kääntöliivi, toinen puoli on keltainen ja toinen punainen. Syksyllä punainen on parempi, koska maa on keltainen muutenkin. Punaliivinen koira löytyy rantaheinikosta paremmin.

Olli päivystää veneessä...

... ja lopulta lähdetään järvelle.