Mies oli käynyt Ollin kanssa perusaamulenkin, kun itse olin vielä nukkumassa. Vaan eipä auttanut muu kuin lähteä kohta itsekin Ollin kanssa aamukävelylle, koska en jaksanut kuunnella enää sitä vinku-vonkua, joka jatkui ja jatkui...
Ei Ollilla ulos mitään hätäasiaa ollut, poika on ainoastaan tottunut aamulenkkiin päälenkittäjän kanssa, eikä totutuista tavoista voi poiketa.
(luntahan meillä ei ole, mutta pakkasta oli aamulla -4 astetta ja ruoho rapisi mukavasti tassujen alla)
Tämän jälkeen uni maittoikin päälenkittäjän sängyn päällä. Näin väliaikaisesta nukkumapaikasta tulee vähitellen vakituinen nukkumapaikka.
Päivisin makuuhuoneen ovi on kiinni, joten Ollin on tyytyminen sohvaan.
Kyllä sänky on aina sänky, tietää Ollikin.
VastaaPoistaNiinpä niin, Katriina, kyllä Olli tietää. Ja kaiken huippuna lakananvaihtopäivän aamuna saa tulla ihan sänkyyn asti herättämään päälenkittäjää. Ei muulloin.
VastaaPoistaMeillä on sama käytäntö sängyssä makoilun kanssa. Päivisin ovi kiinni, mutta kun sarana narahtaa, on mäykky alta aikayksikön oikeissut ruotonsa sängylle :)
VastaaPoistaPäikkärit on poikaa ja vaatteet pitävät lämpimänä. Seikkaillaan!
VastaaPoista