Vapaapäivä vinku-vonkun kanssa

Vapaapäivän suunnitelma: tutkielman viimeistelyä, pyykkäystä ja rentoa otetta elämään.

Suunnitelman toteutus: Olli antoi nukkua päälenkittäjän puoli yhdeksään, mikä on luksusta meidän perheessä. Ennen aamupalaa lähdin tekemään pojan kanssa pikkulenkin. Pakkasta oli -21 C, joten parikymmentä minuuttia riitti meille molemmille.

Sitten alkoi vinku-vonku.

Vinku-vonku vessan ovella. Korvakin on kääntynyt nurinpäin.

Vinku-vonku makuuhuoneessa - tee tässä sitten kirjallisia askareita.

Vinku-vonku eteisessä odottamassa uloslähtöä.

Vinku-vonkun ilme sanoo: lähetään jo.

Vinku-vonku kylpyhuoneessa laittamassa pyykkiä kuivumaan.

Ja eihän se muu ole auttanut, kun jo kolmesti ollaan tämän päivän valoisaan aikaan lähdetty ulos. Onpahan sitten saatu luonnonvaloa koko viikon tarpeisiin.

Eikä mene kauaa, kun Olli huomaa, että edelleen on kylmä.
Käytiin kuitenkin koirapuistossa, siis tänään kolmannen kerran sielläkin. Onpahan veroeuroilla rakennettu aitaus käytössä koko rahan edestä.


Pahoittelemme sisäkuvien huonoa laatua ja äänen puuttumista.

Ja tulkaapa nyt ehdottelemaan toisen koiran hankkimista...

Lenkillä keskellä päivää

Koska päivän pituus Oulussa on enää alle 5 tuntia, lenkille on lähdettävä keskellä päivää, jos haluaa nähdä pilkahduksen auringosta.

Pimeällä lenkkeily metsässä onnistuu tehokkaan led-taskulampun avulla, mutta eihän mikään voita luonnonvaloa.



Kävellään kohti tuota outoa valoilmiötä, joka juuri ja juuri jaksaa nousta horisontin yläpuolelle.

Turvallista matkaa!

Olli matkustaa autossa takapenkillä, joka on suojattu vanhalla pussilakanalla. Kuosi ja väri muuttuu siis aina säännöllisin väliajoin. Muodikkuudesta ei nyt välitetä, vaan mennään käytännöllisyyden ehdoilla.

Valjaat on kiinnitetty koirien turvavyöllä autossa olevaan vastakappaleeseen eli koiran turvavyö on tavallaan välikappale auton ja koiran välillä. Pussilakanaan tehtiin keskelle reikä turvavyötä varten.


Yllä näkyy turvavyön autoon kiinnittyvä osa ja alla kiinnitys koiran valjaisiin.


Ja tässä on tyytyväinen matkustaja. Turvavyö antaa jonkin verran liikkumavaraa, mutta ei liiaksi. Säätövaraakin löytyy. Tämä malli löytyi Mustista&Mirristä ja maksoi viitisen euroa.

Mäyräkoiraviiniä

Jälleen kerran viiniä ostettiin pelkästään etiketin perusteella.
Kyseessä kuiva, italialainen valkoviini. Pakko olla hyvää.

Lyhyellä aamulenkillä

Ollilla meni koko perjantaipäivä nukutuksesta toipumiseen herätyspiikistä huolimatta. Pari kertaa käytettiin poikaa asioilla lähimetsässä, muuten makoili joko omassa korissa tai emännän sängyssä, josta on tullutkin Ollin uusi lempipaikka. Ostin emännälle untuvatäkin, joten sen päällä on koirankin pehmeä makoilla.

Lauantaiaamuna oltiinkin sitten niin reipasta poikaa heti ennen seitsemää. Kesti kyllä aikansa, että kotiväki älysi nousta sängystä seurustelemaan melkein vuorokauden yhteen kyytiin nukkuneen koiran kanssa. Virtaa siis oli enemmän kuin olisi tarvinnutkaan. Lenkki ei kuitenkaan ollut kuin lyhyt pyrähdys lähimetsässä.

Päivä on sen verran valostunut, että sain valokuvan Ollista uusi viitta harteillaan. Fleecevuorinen ja tuulipukukankainen päällystakki on Best Friendin mallistoa ja maksoi säästökaupassa kympin verran. Takaosan kuminauhat leikattiin heti pois, mutta muuten takki istuu hyvin Ollille ja valjaat menevät mukavasti takin päälle. Heijastimet plussaa! Ollin takin koko on M.

Ja tällaiselta näyttää meidän lähimetsä, kun lumi on tullut maahan.
Vaikka asutaan kaupungissa, sadan metrin päästä kotoa löytyy ihan oikea metsä.

Tuloksia eläinlääkäristä

Viikon hermoilun jälkeen vihdoin pääsimme eläinlääkäriin. Kliinisesti tutkien Ollin selkä, lonkat ja eturauhanen olivat ok, joten selkäkivun syyn selvittämiseksi otettiin röntgenkuvat sekä selkärangasta että lonkista. Tätä varten Olli nukutettiin ja menin pojan kanssa röngenhuoneeseen odottamaan sammumista. 15 minuutin kulutta luovutin höyhensaarilla uinuvan koiran hoitohenkilökunnan huostaan ja puolen tunnin päästä pääsin kuulemaan tuloksia, jotka olivat huojentavia.

Ollin selkäranka on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa. Ei nikamavälilevyn pullistumia eikä nikamavälien kaventumista. Yhdessä välilevyssä oli havaittavissa aivan pikkaisen kalkkiutumista. Lonkat olivat myös kunnossa.

Selkäkipu on voinut olla lihasperäistä tai sitten Olli on loukannut selkänsä esimerkiksi peräkärryn alla kissan jälkiä seuratessaan.

Nyt vielä eletään viitisen päivää pelkillä pissa-kakkalenkeillä ja yritetään välttää Ollia hyppimästä. Tähänkin keksin jo hyvän keinon: Olli pelkää trolley-matkalaukkuja niitä vedettäessä syntyvän äänen vuoksi ja paras keino estää Ollia päivisin yksin ollessaan hyppimästä sohvalla on laittaa pari trolleyta sohvalle.

Lainaus heräämisohjeesta: "Usein vasta-aineilla herätetty lemmikki käy uudelleen uneliaaksi rauhalliseen paikkaan päästyään."



"Pidä lemmikkisi lämpimänä, sillä ruumiinlämpötila on alhainen, ja sillä saattaa olla vilunpuistatuksia."

Tämän vuoksi kannoin Ollin omaan koriin ja peittelin nukkumaan.

Lopuksi Olli ja kotiväki kiittävät blogiystäviään tuesta kuluneen viikon aikana. Hau!

Kiitos kommenteista

Kiitos kaikille kommentoijille.

Päälenkittäjä on kandin seminaarissa Rovaniemellä, mutta soittelin juuri kotiin ja Olli on entinen itsensä. Onnellinen Olli.

Tiedämme toki, että jos on välilevytyrä kyseessä, täydellinen vuodelepo olisi paras tässä tilanteessa. Olli joutuu kuitenkin olemaan päivät yksin kotona, eikä kukaan ole vahtimassa täyslepoa. Ilman vahtimista täyslepo ei kyllä onnistu...

Jatkuu...

Kipuilua

Huomasin viime perjantaina, että Ollilla on selkä kipeä. Poika ei suostunut hyppäämään sängylle vaan käpertyi jalkoihini nukkumaan ja tärisi samalla. Tässä vaiheessa ei hälytyskellot vielä soineet. Puolilta päivin lähdettiin hakemaan kuopusta koulusta, eikä Olli taaskaan suostunut hyppäämään auton takapenkille. Kun nostin Ollia, poika parkaisi kivusta. Soittelin heti läpi muutamat eläinlääkärit, mutta sain ajan vasta tämän viikon perjantaille.
Tietenkin epäilen pahinta, mutta toivon parasta.

Viikonloppuna teimme vain pakolliset pikkulenkit kodin lähistöllä, emmekä antaneet Ollin reuhata tai hyppiä kunnes....

Ollia ei vaan yksinkertaisesti saanut pidetyksi pois sohvan käsinojalta. Pihalla on lintuja ruokailemassa lintulaudalla ja tiellä kulkee aina silloin tällöin joku ulkoilija. Pakko päivystää, miettii Olli.


Nyt Olli on ollut taas kuin ennenkin, mutta parempi mennä näyttämään selkää eläinlääkärille. Tämän viikon perjantaina tiedämme jo paljon enemmän.

Harmaata on...

Eipä ole aurinkoa näkynyt tällä viikolla. Jos oikein muistan. Aamulenkki tehdään kuuden, seitsemän aikaan jolloin on tietenkin pimeää, mutta lumi tekee maiseman valoisamman ja ollaan Ollin kanssa käyty "pimeässä" metsässäkin aamulenkillä, vaikka Ollin hämäränäkö ei näytä kovin hyvä olevankaan.

Iltalenkille lähdetään viiden, kuuden maissa ja silloin on taas pimeää. Tätä se nyt on jonkun aikaa.


Tänään on satanut taas lisää lunta. Olli tykkää ja kotiväki tykkää: lenkin jälkeen ei tarvitse mennä suihkuun. Ollin siis.

Alkutalven hajuja

Naapurit ovat peittäneet uima-altaan muovikannella ja pressuilla, mutta uima-altaan reunaan on jäänyt suojainen paikka, jossa naapurin kissa päivystää. Ja ehkä pyydystääkin jotakin.
Olli pyydystäisi mielellään kissan... vaan ei mahdu raosta.

Eipä ole sopivan kokoista rakoa, josta puikahtaa, mutta hajut on mielenkiintoiset.

Ja sitten sunnuntaina heräsimme talveen.

Heti lähdimme lenkille merenrantaan, metsään ja pusikkoon. Kaikkialle, josta voisi löytyä hyviä jälkiä ja hajuja. Lumi toi mukanaan ihanan valoisuuden. Ja Olli nautti menosta pikkupakkasessa. Eikä joutunut suihkuun lenkin jälkeen.

Ulkoilua aurinkoisessa säässä

Perjantai 5.11.2010, pakkasta -1 aste ja aurinko paistaa. Päivän pituus Oulussa 7 h 24 min, joten ei muuta kuin päälenkittäjälle ulkovaatteet päälle (ja Olli ilman ulkovaatteita) ja kirsu kohti koirapuistoa.

Tästä lähdettiin. Poseeraus kotipihalla.

Ja sitten kohti puistoa. Aivan kotimme vieressä on metsäinen puistoalue, jonka toisella laidalla on koirapuisto.

Tuollahan se koirapuisto jo onkin. Maassa ei enää juuri vihreää väriä ole, mutta auringonpaisteessa harmaammatkin värit näyttävät kauniit sävynsä.

Ollin varjosta näkyy, ettei aurinko paista enää kovin korkealta.

Takaisin kotiin tultiin metsän poikki. Matkalla pysähdyttiin haistelemaan ja kuullostelemaan metsän elämää.

Kuulumisia ilman kuvia

Ollin kanssa ulkoilut ovat jääneet vähiin. Päälenkittäjä on ollut kiireinen, liian kiireinen. Päivät töissä, illat yliopistolla tai tutkielmaa kirjoittamassa. Kuviakaan ei ole ehditty ottaa. Toisaalta ulkokuvista ei näkyisi muuta kuin mustaa.

Aamuisin olen yrittänyt tehdä aina puolen tunnin lenkin, mutta nyt on satanut vettä liian monta päivää peräkkäin. Eikö tämä koskaan lopu? Olli ei yksinkertaisesti suostu ulkoilemaan vesisateella ja varsinkin, jos sateeseen liittyy kylmänkolea ilma ja tuima tuuli, on turha yrittää saada poikaa puolta kilometria kauemmas kotoa. Yleensä aamulenkit ovat olleet pituudeltaan 200 metriä, mutta aika olemme saaneet tähän kulumaan 10-20 minuuttia. Nelijalkajarrutus on aika tehokas keino hidastaa matkantekoa...

Iltaisinkin lenkitykset ovat olleet aika lyhytkestoisia eli jos ilmat jatkuvat yhtä kosteina niin seuraavaksi täytyy alkaa vähentää nappuloiden määrää, ettei pojalle pääse muodostumaan jenkkakahvoja.

Mutta on meillä ollut iltaisin mukava jälleenkohtaaminen. Sekä päälenkittäjällä että Ollilla on ollut ikävä toisiaan. Siinä sitten juostaan rinkiä ja leikitään pehmoleluilla. Kummalla onkaan hauskempaa?