Kyllä me pärjätään! Samaa lääkettä käyttää useampikin koiraystävä ja paras ehdotus oli opaskoiran hankkiminen Ollille.
Valon määrä vähenee päivä päivältä. Sisältä aurinkoisena päivänä löytyy vielä aina jokin nurkkaus, johon valo ylettyy.
Mutta näihin olosuhteisiin on vielä melko kauan...
Mukavaa viikonloppua kaikille koirille ja kaksijalkaisille tasapuolisesti!
Ihanaa viikonloppua ja auringonläikkiä mäyräkoirien viluisten luiden lämmikkeeksi!:)
VastaaPoistaKiitos Mirkku, ihanaiseni <3
PoistaOnneksi Olli ei tarvitse sentään sitä opaskoiraa ainaskaan vielä. Ensi kesään on vielä matkaa, mutta tulee se kesä taas. Toivottavasti vähäsateisempana ja miun maun mukkaan se saapi olla lämpöisempikin. Terveisiä teille sinne Oulun suuntaan. Mies lähti Itävaltaan metsästelemään. Sillä ei kauaa kestä kamppeiden kasaus ja lippujen varaus, kun metsästyskutsu tulee. Viikonloppuja M-L ja Ossi
VastaaPoistaPuolen vuoden päästä pitäisi auringon paistaa hangille ja meren jäällä on parhaimmat hiihtokelit. Toivon kuitenkin nyt aikaista talvea, jotta saataisiin jään alle verkot kuten pari vuotta sitten. Silloin jo marraskuussa saattoi käydä autolla meren jäällä.
PoistaKiitos terkuista!
Toisko se mies sulle sieltä ison paistin ja uuden possun? Teillä on sitten Ossin kanssa hiljaista vai onko tytär tulossa käymään?
Viikonloput teillekin!
Komia oot Olli, oikee Auringon poika! Kyllä me kuule nää silmäjutut päihitetään niinkö tosiMIEHET, näin on! Mukavaa lokoisaa viikonloppua toivottaa Mauri-setä
VastaaPoistaKyllä me Mauri ollaan tosiMIEHIÄ eikä meitä näköasiat hidasta. Meillä on tuota ulkonäköä ihan vaikka muille jakaa!
VastaaPoistaVertaistuki täällä blogimaailmassa onkin ihanaa! Toivottavasti saamme vielä nauttia aurinkoisista päivistä, tosin täällä etelässä sataa. Hyvää viikonloppua Ollille ja perheelle.
VastaaPoistaMeillä on vaihteeksi ollut aurinkoista. Tällaista se on.
PoistaMeillä edesmennyt Rosa-westie sokeutui lopulta varmaankin aika täysin kaihin johdosta. Rosa sai elämänsä aikana valitettavan paljon kortisonia iho-ongelmiinsa ja kortisonihan tunnetusti nopeuttaa kaihin kasvamista. Kaihissa on sellainen "armollinen" piirre, että se kasvaa yleensä aika hitaasti ja sen aiheuttamaan näön huononemiseen on siten helpompi tottua. Rosa pärjäsi ihan hyvin loppuun asti muiden aistiensa ja tutun ympäristön ansiosta. Huonekaluja ei kuitenkaan loppuaikoina kannattanut siirrellä sisällä eikä ulkona, koska siitä aiheutui helposti törmäämisä ja turhaa hämmennystä.
VastaaPoistaOlen kuullut joskus tarinoita usemman koiran perheistä, joissa joku koirista ihan oikeasti ryhtyy sokeutuneen/kuuroutuneen "sisaruksensa" opaskoiraksi. No, meillä Rosan "sisar" Ines ei todellakaan niin tehnyt, vaikka sitä kovasti toivoinkin. Ines oli muutenkin vähän "hassu", ei ehkä se kadun kirkkain lamppu, mutta muuten tietysti ihana. Ehkä iloisin koskaan tuntemani koira. <3
Paljon valoisia päiviä Ollille toivottelemme ja isäntäväelle tietysti myös! <3
Valoisat päivät ovat kaikille mieluisia, mutta valitettavasti elämään mahtuu niitä pimeämpiäkin hetkiä. Ja tässä maassa asuessa ihan konkreettisestikin on opittava elämään hämärässä. Ainakin puoli vuotta.
PoistaKiitos lohduttavista sanoista ja niihän se ell sanoi, että hajuaistin avulla koira pärjää oikein hyvin. Hajuaistilla Olli ne siilitkin löytää...
<3