Helpottaako aika?

Surun hetkellä lohdutetaan ja lohduttaudutaan ajatuksella, että kyllä se ajan kanssa helpottaa. Aika on vain niin suhteellinen käsite - niin kuin on surukin. 

Ei mene päivää, etteikö muisteltaisi Ollia. Kun lusikka kohaltaa jogurttipurkin pohjaan, kun nostetaan kauppakassi eteiseen, kun mennään pötköttämään sohvalle... 

Nyt kun Ollin etäemäntä on kotona, olemme ihan urakalla muistelleet. Olli oli hieno koira, jonka kanssa elämä ei ollut tylsää. 

Joka päivä on mielessä myös uusi koira. Eilen viimeksi. Mies sanoi, ettei se kuitenkaan ole Olli. Ei ole. Ikävä on vielä iso. 

Ollitonta elämää

Kaksi ja puoli kuukautta ilman Ollia.

Ensimmäiset kaksi viikkoa itkin joka päivä. Laittaessani Ollin hautaa itkin ihan vollottamalla. Näiden viikkojen aikana on tullut niin monta hetkeä, jolloin kaipaan nelijalkaista kaveriamme.

Sitä, kun Olli oli ikkunassa odottamassa palatessamme töistä. Tai kun jogurttipurkkin pitäisi nuolla puhtaaksi. Kun pitäisi lähteä aamu- tai iltalenkille.... en ole käynyt kävelyllä kuin yhden kerran ilman Ollin kuoleman jälkeen.

Katsomme miehen kanssa valokuvia Ollista ja muistelemme yhteistä elämäämme. Ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana, mitä tässä olemme asuneet, pihallamme viihtyy västäräkki. Se kävi keikuttamassa pyrstöönsä pian Ollin kuoleman jälkeen ja viimeksi tänään se hyppi pihalla tuoden Ollin terveiset tuonpuoleisesta, näin uskon.

Siilikin on uskaltautunut pihalle. Nyt seuraamme kaupunkilaitamalla viihtyvien luonnoneläinten puuhia ja odotamme ensimmäistä lapsenlastamme syntyväksi.

Elämä jatkuu.

Kiitos teille kaikille yhdessä ja erikseen lukuisista ihanista ja lohduttavista viesteistämme ja kommenteistanne! Ne ovat olleet isona lohtuna surussamme.

Olli 20.3.2006 - 9.5.2014

  Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku - sitä enää kuule en.

 

 
Olli-boi 20.3.2006-9.5.2014 my soul mate, best friend, and love of my life. olli showed me love and took care of me when i couldn't do it and i'm always grateful for that. ♡ my baby ♡ -Noora-

Ollin rakkaimmat (nuoret) naiset

On kaverilla monta ystävää, mutta nämä naiset ovat parhaimmasta päästä: oma emäntä, kuopus ja miniä. Ja mikä parasta, aina on ihmisen syli avoin koiran tulla viereen nukkumaan ja jokainen paikka on sallittu koiralle, tuolle ihmisen parhaimmalle ja vilpittömimmälle ystävälle.

Nautitaan toisistamme!

Tavallista arkea

Eipäs meille mitään erikoista kuulu. Ollin elämä on vähän helpottanut, kun mies lomautettiin ja viettää vähän enemmän aikaa kotosalla normityöpäivään verrattuna. Kuopuskin oli pari viikkoa kotona käymässä. 

Olli ei opi kulkemaan törmäämättä huonekaluihin, seiniin, aitoihin jne. Ei millään. Vähän on kuitenkin hidastanut tahtia ja pihapäivystäminen tapahtuu kuuntelemalla. Ohikulkevat saavat möreän WUH-tervehdyksen, mutta haukkuminen on jäänyt melkein kokonaan pois, vaikka ei se koskaan ongelma ole ollutkaan. Joskus kaukaa kuuluvalle haukkumiselle Olli antaa vastauksen, mutta muuten yleensä tyytyy vaan kuuntelijan rooliin.

Yksinoleminen on vaikeaa. Siis vaikeaa. En jaksa tästä sen enempää. Saatiin Maurin matelta hyviä vinkkejä (kiitos vielä - deletoin vahingossa kaikki sähköpostit, joten osoitekin meni sen siliän tien), mutta eipä ole mistään löytynyt helpotusta Ollin olotilaan. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin. 

Hyvin venyy kroppa! Matto on Ollin lempivenyttely- ja mahanhieromispaikka. Johtuu varmaan siitä, että on tällä hetkellä ainoa matto koko huushollissa, kun eteinenkin on remontissa.

Hyvää vappua ja rauhallista juhlintaa!  

Täällä ollaan!

Kun ihmisellä on käytössään 24 tuntia, se ei ihan kaikkeen riitä. Koiran elämä on paljon yksinkertaisempaa: 24 tunnista suurimman osan voi käyttää oleskeluun ja nukkumiseen. 

Onhan sitä kuitenkin jotain puuhasteltukin. 

Koska ei sitten monestakaan eri syystä lähdetty kotia kauemmaksi tänä keväänä, mies päätti viedä vaimon ja koiran retkelle merelle. Käytiin pilkkimässä ja paistamassa makkaraa rantanuotiolla. Olli matkusti muovipaljussa ja nautti täysin siemauksin vauhdin hurmasta korvat tuulessa lepattaen.

Ennen pilkkireissua käytiin kokemassa verkot. Olli sai olla jäällä vapaana, ei lähtenyt mihinkään kauemmaksi tai jos lähti, palasi "takaisin" -komennon myötä takaisin. Paitsi kerran. Mies hyppäsi silloin mönkijän päälle ja haki koiran takaisin.

Muutaman kerran Olli on päivystänytkin, vaikka tämä kyllä on aika koomista. Varmaan outoa päivystää, kun ei mitään näe. Asento on kuitenkin tuttu ja varmaan Olli tietää, että kun tässä asennossa on tarpeeksi kauan, isäntä tulee ennemmin tai myöhemmin kotiin. 

Aurinko on paistanut kauniisti siniseltä taivaalta, eikä vesisateesta ole ollut tietoakaan. Öisin on tosin pakkasta kymmenisen astetta ja kylmä tuuli saa ilman tuntumaan kylmältä. Tästä huolimatta Olli on jo päässyt ulkoruokintaan. 

Aurinkoista kevättä kaikille!

Mitä silmät ei nää...

...sen sydän ymmärtää.

Meillä sataa lunta. Ei mitään pientä lumihiutaleiden leijailua vaan ihan oikeaa lumisadetta. Lumiauratkin ovat taas liikkeellä. On siis hyvä parannella emännän flunssaa kotisohvalla ja koiran nauttia seurasta. 

Hyvää viikonloppua - pysykää terveenä!