maanantai 29. marraskuuta 2010

Vapaapäivä vinku-vonkun kanssa

Vapaapäivän suunnitelma: tutkielman viimeistelyä, pyykkäystä ja rentoa otetta elämään.

Suunnitelman toteutus: Olli antoi nukkua päälenkittäjän puoli yhdeksään, mikä on luksusta meidän perheessä. Ennen aamupalaa lähdin tekemään pojan kanssa pikkulenkin. Pakkasta oli -21 C, joten parikymmentä minuuttia riitti meille molemmille.

Sitten alkoi vinku-vonku.

Vinku-vonku vessan ovella. Korvakin on kääntynyt nurinpäin.

Vinku-vonku makuuhuoneessa - tee tässä sitten kirjallisia askareita.

Vinku-vonku eteisessä odottamassa uloslähtöä.

Vinku-vonkun ilme sanoo: lähetään jo.

Vinku-vonku kylpyhuoneessa laittamassa pyykkiä kuivumaan.

Ja eihän se muu ole auttanut, kun jo kolmesti ollaan tämän päivän valoisaan aikaan lähdetty ulos. Onpahan sitten saatu luonnonvaloa koko viikon tarpeisiin.

Eikä mene kauaa, kun Olli huomaa, että edelleen on kylmä.
Käytiin kuitenkin koirapuistossa, siis tänään kolmannen kerran sielläkin. Onpahan veroeuroilla rakennettu aitaus käytössä koko rahan edestä.


Pahoittelemme sisäkuvien huonoa laatua ja äänen puuttumista.

Ja tulkaapa nyt ehdottelemaan toisen koiran hankkimista...

10 kommenttia:

  1. Sama puku kun Artulla, samat valjaat, ja näköjään samoja vinku-vonkujakin (ei juuri nyt pakkasilla, mutta odotan kauhulla taas lämpimiä kelejä...).
    Joko syy on puvussa, valjaissa tai koirarodussa.
    Tai meissä emännissä...
    Varmuudella ei voi sanoa, mutta lainakoiran perusteella uskalla veikata, että toisen koiran kanssa aika kuluu paremmin sisälläkin kuin yksin.
    Kunpa joku vaan kouluttaisi ja opettais kuivaks sen "toisen"...

    VastaaPoista
  2. Mai: Jos ei nyt sitten syytettäisi pukua tai valjaita, emännistä nyt puhumattakaan. Pitkään jatkuneilla pakkasilmoilla voi olla oma vaikutuksensa, kun pitkään aikaan ei ole voitu tehdä yli 20 minuutin lenkkiä.

    Olli hiljeni heti, kun kotiin alkoi tulla muutakin porukkaa eli onko syy sittenkin seurassa?

    VastaaPoista
  3. Ihana Olli!!!

    Lumitilanne näyttää siellä pohjoisessa ihan samalta kuin täällä eteläisessä Haminassakin. Meillä on ollut nyt pari päivää -15 astetta ja sekin on liikaa Epulle. Pihalla pitää käydä pikapikaa, vaikka villapaita on päällä.

    Turhautuneena meillä ei vonguta, vaan mutustetaan maton hapsuja, prkl....

    VastaaPoista
  4. Suvi ja Eppu: toivottavasti pakkanen lauhtuu ennen kuin teillä loppuvat mattojen hapsut.

    Ei niin ihana Olli jatkui vinku-vonkumista myös tänään. Heti kun pakkanen laskee alle -10 asteen, lähdemme pitkälle lenkille ja toivon vinku-vonkun jäävän sille tielle.

    VastaaPoista
  5. Sama havainto; kun on enemmän porukkaa, aika kuluu paremmin, vaikka kukaan ei sen kummemmin koko ajan seurustelis koiran kanssa! Olemme siis ainakin tylsiä koiran mielestä... tai manipuloitavia, ärsyyntyviä, ylipuhuttavia...

    VastaaPoista
  6. Jotenkin voin kuvitella sen äänen, olen ehkä jopa hieman iloissani siitä ettei sitä ollut. Ilme kertoi kyllä vinku-vogun olemassa olon.

    Samainen ilmiö on meillä huomattavissa lenkille lähtiessä. Olen yrittänyt taltuttaa sen korvia huumaavan metelin nyt kun lenkkeilijöitä on vielä kaksi. Olisi hienoa, jos kolmas ei sitä oppisikaan. Lisäksi ulos se vinkuminen kuulostaa varmasti siltä, että me sahattaisiin koiran päätä irti. Ei siis ole hirmuisen imartelevaa tulla sitten ulos, jos joku sattuu olemaan samaan aikaan ovella :o)

    VastaaPoista
  7. Voin kuvitella miltä tuollainen anova katse tuntuu, saatikka sitten höystettynä vinku-vonku -efektillä. Meillä ei vielä vinkumista harrasteta, paitsi autossa kun pitäisi päästä ulos. Autosta ulostautuminen tapahtuu Pipsan mielestä aina liian hitaasti, paitsi silloin jos tyttö on sattunut nukahtamaan... Silloin ei juurikaan kylmä ulkoilma inspiroisi :)

    Olli on onneksi poikakoira, minkähänlaisia vinku-vonku konsertteja se esittäisi esimerkiksi valeraskauden aikaan.. ;)Kaikesta saa kaivettua positiivisen puolenkin kun oikein yrittää ;)

    VastaaPoista
  8. Mai: Pääsin tänään töihin lepäämään ja jouduin aamulla kuuntelemaan vinku-vonkua vain varttitunnin. Sitten lähdettiin aamulenkille, jonka jälkeen lähdin töihin.

    Sheriffit: vinku-vonkua näyttää esiintyvän ajoittain. En ole vielä saanut selville, miksi on näin?

    Idatoi: Näin poikakoiran tapauksessa syy vinkumiseen voi löytyä läheltä: naapurustossa asuvalla Heta-rotweilerilla on juoksuaika. Tarkkailemme tilannetta.

    VastaaPoista
  9. Meillä narttu on vinku-vonku kun on seuraa ja hellyyttä vailla. Sitten pitää oikein kovasti silitellä ja halailla ja helliä, vain siten meidän vinku-vonku helpottaa. Voipi myös olla että naapurinneidin juoksulla on osuutensa asiaan. Ainakin meidän naapurin colliet kuulemmat esittävät vinku-vonkua kun meidän Veeralla on juoksu. Terveiset ihanalle Ollille etelästä. Saamme viikonloppuna uuden mäykyn perheeseen kun siskoni ottaa pk mäykyn hoiviinsa <3 T: Anne,Veera ja Eero

    VastaaPoista
  10. Vai on teidän perheissä vinku-vonkuja. No täytyy sanoa, että kyllä Ossikin joskus mouruaa mutta luulen, että ikä tekee tehtäviään ja koira alkaa rauhoittua. Ossi on ollutkin sellainen energiapakkaus, että oksat pois. Parikymmentä pakkasastetta kummasti rauhoittaa mäyräkoiraakin:) Meillä lenkki on aika lyhyt kun on niin kova pakkanen..Onneksi kovin pakkanen on toistaiseksi tainnut olla -18. Terveiset Ossi ja emäntä.

    VastaaPoista

Luemme mielellämme kommentteja!