Hyvää uutta vuotta 2012!

Vanha vuosi väistyy, mutta paljon 

mukavia muistoja on taas syntynyt.

On ollut iloja ja vähän murheitakin, 
mutta niinpä vaan mennä porskutellaan 
kirsu kohti uusia seikkailuja.

Joulumuistelmia

Olli kertoo itse: 

Ihmisten jouluaaton perinteisiin kuuluu joulusauna ja tästä riemastuneena emännät päättivät, että myös koiran on aika peseytyä. Sen lisäksi, että suihkussa kastuu, turkkiin hierottiin puhdistavaa shampoota. Koiralle tyypillinen ominaishajuni poistui ja kotiväki nuuhki koko illan "puhdasta koiranhajua". 

Selvyyden vuoksi mainittakoon, että kuvassa ei ole jouluseimen Joosef eikä itämaan tietäjä. Kyseessä on isoegoisen koiran nöyryyttäminen suihkun jälkeen.

Olin ollut kiltti ja sen huomasi. Sain luun, vinkulelun ja uuden pehmeän kaverin, tiikerin. Vinkulelu kesti 5 minuuttia ja 19 sekunttia, emäntä otti aikaa. Kauempaa ei olisi kuulemma kotiväen korvat kestäneetkään. Tiikerilta poistin ensimmäisenä iltana toisen korvan, mutta muuten olemme eläneet sopuisasti pienen painin merkeissä. Luita sain enemmän kuin tarpeeksi ja senkin huomasi sekaisin menneestä mahasta. Maha ei tykännyt ilmeisesti myöskään lukuisista ylimääräisistä herkuista, kuten lohesta tai kinkusta, joiden makua en joutanut kuitenkaan sen kummemmin miettimään vaan hotkaisin herkut aina sellaisenaan perille asti. Joku olisi voinut kutsua syömistäni hotkimiseksi, mutta eipä ehtinyt kukaan muu samalle ruokakupille.

Ja sitten me miehet luettiin vähän moottoripyörälehteäkin, mutta meitä rupesi aivan kauheasti väsyttämään. Joulunahan saa syödä ja nukkua ihan mielin määrin, Kotiväki rajoittaa  syömistäni, mutta nukkua meillä saa niin paljon kuin huvittaa. En ole muuten noin laihassa kunnossa kuin mitä kuvasta voisi päätellä. Me molemmat miehet olemme pelkkää luuta, nahkaa ja lihasta. Ja huomaatte varmaan, että naisihminen on joutunut väistymään meidän miesten vallatessa makuuhuoneen. 

Jouluna käytiin lenkilläkin, mutta sehän on ihan normaalia. Muita koiria ei joululenkeillä juuri näkynyt, mutta onneksi meillä ei pyhäkään sotke normaalia aikataulua. 

Ja nyt sitten vaan kirsu kohti uutta vuotta! 

Myrskyää

Australian emäntä vietiin aamulla varhain lentokentälle ja kolmen päivän päästä tytär on viettämässä kesälomaa (toivottavasti) leppoisassa säässä. Meillä sen sijaan arki alkoi myrskyisästi ja huonosta kelistä huolimatta yritimme käydä aamupäivälenkillä. Eihän siitä mitään tullut, rapsakka tuuli ja vaakasuorassa satava lumi pisteli sekä ihmisten poskia että kävi koiran korviin ja silmiin. Ilmeisesti tänään ei tarvitse juuri ulkoilla, nytkin Olli on käpertynyt kuopuksen kainaloon katsomaan elokuvaa.

 Kaiken lisäksi näytti siltä, että ilman hihnaa tuuli olisi vienyt koiran mennessään. 

Myrskyssä ihminen tuntee itsensä melko pieneksi - miltähän pienestä koirasta tuntuu?

Hiljaisten hankien sinistä taikaa...

Mistä löydät pienen tontun?

Polulta taapertamasta

tieltä tepastelemasta

hämärissä huiskimasta

lasten korvaan kuiskimasta.

Sieltä löydät pienen tontun...

...ja pienen koiran. 

Iloista joulunaikaa kaikille lukijoille!

Alkutalvi pihalla

Piha ei ole vielä lunta tulvillaan, mutta Ollilla on selvästi riemu ylimmillään talvisessä säässä! 

Puussa on ruokaa (linnuille)

Lintujen ruokinta on alkanut ja samalla Ollilla on alkanut lintujen vahtiminen. Talitintit eivät enää välitä koirasta, ovat ilmeisesti huomanneet koiran huonot lento- ja kiipeilytaidot. Onneksi koiralla on jotain vahtimista - sekä pihalla että sisällä ikkunan kautta. Ei tarvitse päivystää ihan turhaan.

Mielensäpahoittaja vai joululahjaterroristi?

Emännät lähtivät eilen kirjastoon, eikä mäyräkoira päässyt mukaan (tästähän se koira tietenkin loukkaantui). Komensin Ollin omalle paikalle (ja tästä se koira tietenkin loukkaantui lisää) ja viimeinen asia, mitä muistan niin koira istuu nätisti omalla paikalla ja katselee meidän perään. Samaan aikaan mies lähti piipahtamaan ulkona (tämä oli se viimeinen niitti) ja koska kuopus oli omassa huoneessa oven takana, Olli käytti tilaisuuttaan hyväkseen ja oli raahannut painavan joululahjasäkin makuuhuoneesta eteiseen.

Joululahjapussin olen itse ommellut ja se on vankkaa tekoa, vaan ei liian vankkaa mäyräkoiralle. Koska pussi oli suljettu kunnon nyörillä, Olli oli repinyt pussin kylkeen ammottavan reiän. Reiästä oli sitten löytynyt ensimmäinen paketti aukaistavaksi.

Kaikki tämä oli tapahtunut kahdessa kolmessa minuutissa ja onneksi lahjojen avaaminen jäi ensimmäiseen pakettiin miehen tultua takaisin sisälle. Teippasin paketin kiinni, eihän siitä nätti tullut, mutta varmaan saadaan jouluna vielä makeat naurut, kun lahjan saaja saa käteensä paketin ja kuulee tarinan.

Joku oli tämän jälkeen melko nöyrää koiraa!

Painikavereita

Ja taas sataa lunta! Voi tätä onnen ja riemun tunnetta! 

Ulkoilu on pelkkää juhlaa lumisissa maastoissa, hajut ovat väkeviä ja koiralla kertynyt menohaluja koko pitkän ja pimeän syksyn ajalta.

Ja sitten kuvakavalkadi enemmän tai vähemmän kaltoinkohdelluista kavereista...

Oikeassa ylänurkassa näkyvä ruskea puulaatikko on Ollin lelulaatikko. Ilmeisesti mieluisin kaveri on ollut alimmaisena, joten sitä etsiessä muut on nakeltu pois tieltä. Kaverilla on siis väliä. Kuvassa norsu, kissa ja hirvi, taustalla toinen kissa. Sisällä on hyvä tehdä kissaharjoituksia, jotta osaa ajaa naapurin kissan pois omalta pihalta.

 Norsu ja kissa. Ikean taattua laatua. Käytössä kestävät!

Kissa. Tämäkin Ikeasta. 

Hieman on runnotun näköinen, mutta sisälmykset jotakuinkin tallella.

Luminen ja sininen hämärä

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Meillä on lumi maassa ja koira lenkkeilisi mielellään monta kertaa päivässä - niinhän me tehdäänkin tällaisina vapaapäivinä, kun ei ole kiire mihinkään. Aamu- ja iltalenkit on voitu tehdä ilman otsalamppua ja eilen illalla saimme jopa nauttia kuun loisteesta.

Jälleennäkemisiä ja haiseva vastalause

Olli nukkuu lehmä kainalossa

Kulunut viikko on ollut yhtä tuloa ja menoa.
Tiistaiaamuna saapui "se ainoa oikea emäntä" Australiasta ja Olli otti ensijärkytyksestä toivuttuaan emäntänsä vastaan iloisesti, etten sanoisi riehakkaasti. 

Varaemäntä oli puolestaan koko viikon Rovaniemellä opiskelemassa ja sai palattuaan paljon nyrpeämmän vastaanoton. Jo juna-asemalla oltiin kuin ei tunnettaisikaan, eikä kotonakaan paljon seura kiinnostanut. Olli oli aamuisin käynyt tarkastamassa minun puoleni sängystä ja kun se oli tyhjä joka aamu, Olli päätti sitten loukkaantua asiasta. 

Ja jostain syystä tänä aamuna oli takkahuoneen lattialle väännetty haiseva vastalause - joko kotiväki on liikaa ollut menossa tai sitten ihmisväki vain yksinkertaisesti nukkui lauantaiaamuna liian myöhään. Tai sitten koira on jäänyt liian vähälle huomiolle. Tiedä häntä mäyräkoiran aivoituksista...