lauantai 3. joulukuuta 2011

Jälleennäkemisiä ja haiseva vastalause

Olli nukkuu lehmä kainalossa
Kulunut viikko on ollut yhtä tuloa ja menoa.
Tiistaiaamuna saapui "se ainoa oikea emäntä" Australiasta ja Olli otti ensijärkytyksestä toivuttuaan emäntänsä vastaan iloisesti, etten sanoisi riehakkaasti. 
Varaemäntä oli puolestaan koko viikon Rovaniemellä opiskelemassa ja sai palattuaan paljon nyrpeämmän vastaanoton. Jo juna-asemalla oltiin kuin ei tunnettaisikaan, eikä kotonakaan paljon seura kiinnostanut. Olli oli aamuisin käynyt tarkastamassa minun puoleni sängystä ja kun se oli tyhjä joka aamu, Olli päätti sitten loukkaantua asiasta. 

Ja jostain syystä tänä aamuna oli takkahuoneen lattialle väännetty haiseva vastalause - joko kotiväki on liikaa ollut menossa tai sitten ihmisväki vain yksinkertaisesti nukkui lauantaiaamuna liian myöhään. Tai sitten koira on jäänyt liian vähälle huomiolle. Tiedä häntä mäyräkoiran aivoituksista...

10 kommenttia:

  1. Mustavalkoista on mäyräkoiran elämä :) Ihan kuten postauksenne valokuva. Juuri kun luulee, että mennään eteenpäin, tuleekin takapakkia. Ja kun valmistautuu pahimpaan, kaikki sujuu kuin elokuvissa :))
    Olli taitaa olla rutiineista pitävä mäyris. Nuorempi emäntä ei korvaa sinua täysin, eikö ole ihan herttaistakin. Torttu taisi olla protesti aamurutiinien myöhästymiseen. Tai jos koirillakin vatsa reagoi, kun tapahtuu liikaa hämmentäviä asioita, iloisiakin.

    VastaaPoista
  2. Apua, miten suloinen kuva! ♥ Pehmolehmä kainalossa, hihihhihih!!

    Olli haluaa selvästikin kaikki emännät kotiin ja sitten kaiken huomion itseensä tai muuten tulee tortut, nih! ;D

    VastaaPoista
  3. Mai, näinhän se taitaa olla. Ei ole yhtä samanlaista päivää koiran kanssa, mutta toisaalta ei ole hyvä poiketa rutiineistakaan. Koira haluaa pitää kiinni tutuista ja turvallisista asioista niin kuin me ihmisetkin.

    Annamari, kyllä se Olli taitaa olla meidän perheen huomionkipein persoona!

    VastaaPoista
  4. siis voi herranjestas miten ihana kuva! ja pieni ripaus draamaa kuuluu elämään ;)

    VastaaPoista
  5. Pakko kyllä nyt täällä kertoa, kun oli tällainen juttu.

    Meillä on 14-vuotias kääpiömäyräkoira narttu, joka on nukkunut elämästään 13,5 vuotta minun vieressäni. Nyt syksyllä muutin toiselle paikkakunnalle ja koira jäi äidilleni. Samalla tavalla loukkaantuu pienimmistäkin asioista ja vastaavanlainen juttu tapahtui eilen. Tulin perjantaina pitkästä aikaa kotiin ja koira otti minut innoissaan vastaan ja oli todella hellyyden kipeä. Eilen sitte päätin lähteä ystävieni kanssa vähän juhlimaan ja tulin vasta yöllä kotiin. Koira tuli ovelle vastaan harvinaisen innostuneena. Kun menin nukkumaan, ihmettelin miksi peitto oli ihan märkä. Koira oli aikasemmin yöllä pissannut sänkyyki... Ilmeisesti luuli, että olin lähtenyt jo takaisin ja pahoitti mielensä. :-D Ei ole kyllä mitään mukavaa hommaa keskellä yöllä alkaa siivoamaan pissaista sänkyä..

    VastaaPoista
  6. Onpa söpö kuva Ollista. Jos ei tietäisi,että siellä on Olli niin siellä lehmän takana voisi lymytä vaikka se dobermanni:)

    Pikkuisen tuntuu olevan protestin makua tuossa sisälle kakkimisessa. Terveiset Kirkkonummelta M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Olli-parka ei pysy perässä, kun tullaan ja mennään, miten sattuu. Vilma komppaa täältä, että kyllä kaikkien pitää olla aina paikalla ja lauman kasassa. Ei ihme, jos menee senssit sekaisin.

    VastaaPoista
  9. Kaunis Nelli, emäntä ei ole haisevan draaman ystävä :)

    Miisa, aivan selvä mielenosoitus. Ja joku väittää, ettei koiralla ole älliä päässä. Joskus on liikaakin.

    M-L ja Ossi, protestiääni aivan selvästi!

    Katriina, Vilma on aivan oikeassa, kotiväen pitäisi pysyä paikalla ja elää aina saman aikataulun mukaan.

    VastaaPoista
  10. Oih, mikä suloinen kuva Ollista!

    VastaaPoista

Luemme mielellämme kommentteja!