Eilen lähdettiin kahden (eli auringonlaskun) aikaan käymään merellä. Miehellä oli retkiluistimet ja minulla talvilenkkarit. Ollin piti haistella ranta ensin ja sitten tuli kiire, kun mies jo näytti menevän menojaan.
No, eihän me pysytty millään perässä.
Onneksi mies luisteli takaisin (jää siis kestää) ja Ollikin pääsi tutkimaan rantaan jänisten, lintujen ja muiden tunnistamattomien otusten jälkiä.
Talviset terveiset ja
olkaa varovaisia jäillä!
Meitä ihan pikkasen hirmitti kattella tota sun iskäs luisteluu. Oikeesti! Ei voi viäl kestää jää. Mut kesti tiätysti, ku iskäs kerta luisteli takasinkin.
VastaaPoistaReipasta menoa ja sitämyötä hyvää ruokahalua, noista aineksista on terveet mäyriäiset tehty.
Kyllä se jää jo kestää, kun täällä on ollut kauheet pakkaset. Isot pojat oli ajellu mopolla jäällä ja äippä aatteli, että jos kestää mopon niin kyllä se kestää äipän kertymätkin. Kieh kieh!
PoistaIhania kuvia! Sininen hetki on niin kaunis. <3
VastaaPoistaJa vielä paljon ihanampaa on nähdä Ollipolli reippaana kävelyllä ilman tietoakaan selkäkivuista, JEI! Go Olli go! :))))))
Selkäkipu ei enää vaivaa, mutta varovaisia ollaan silti nyt ja vastaisuudessa. Hyppiminen on Ollin paheita ja vaikeasti kitkettävä tapa. Nyt olemme kotia tullessa ottaneet käyttöön ignooraamisen (nuorisolta tietenkin tämäkin termi opittu) ja kun Olli ei saa mitään huomiota meiltä, hakee pehmokaverin ja menee sen kanssa pöydän alle. Sitten noin 5 min kuluttua huomioimme Ollin. Tää toimii aika hyvin.
PoistaOi miten kaunista siellä on! Onneksi ootte keksineet Ollin pomppimisen hillitsemiskeinon. Näyttää tosi hienolta, kun Olli saa taas nauttia ulkoilusta!:)
VastaaPoistaIhana on ulkoilusta nauttiakin, kun pakkasta on vain viitisen astetta.
PoistaHianosti sininen hetki teillä! Toivottavasti sait sitte kotona kans tupla-annoksen sapuskaa ja nameja tollasen vaelluksen jälkeen, jotta mahanympärys kasvaa ja komistuu! Mukavaa sunnuntaita sulle, t. Mauri-setä
VastaaPoistaJuu, kyllä ruoka-annokset ovat isoja edelleen. En liho ja tämän vuoksi saan koko ajan lisäruokaa. Tää on niin helppoa kun sen osaa.
PoistaKiitos vaan ja mukavaa sunnuntai-iltaa sullekin. Nyt meen ottaan taas yhdet tupsluurit, kun piti käydä emännän ja miehen kanssa kaupungissa ja se vähän väsyttää. Tein intialaisen ravintolan eteen kikkareet, mutta emäntä keräsi ne pussiin eikä jättänyt maahan. Ja minä kun olisin halunnut jättää itsestäni edes jonkun jäljen.
Eka ajatus oli että eihän jää vielä kestä mutta kesti se :)
VastaaPoistaKun tulen kotiin Nelli nappaa ensimmäisen lelun mikä eteen sattuu ja asettuu olohuoneen matolle odottamaan. Hyppiminen tapahtuu sitten ihan toisissa yhteyksissä.
Kyllä se jää kestää jo, meillä ainakin. Tuolla kolmen kilometrin päässä on saari ja yleensä saaren ja mantereen väli jäätyy aika nopeasti. Laivaväylä menee tuolla kauempana, tosi kaukana.
PoistaOllikin nappaa aina jonkun kaverin suuhun, ihan sama mikä on, just se mikä ensin tulee vastaan.
Teillä on siellä keskeisessä Suomessa ollut vähän kovempii pakkasii, niin siksi taitaa olla jäät jo turvallisia. Tosin minä pelkään aina jostain syystä jäällä... Terveisii täältä lumisesta etelästä, M-L ja Ossi.
VastaaPoistaEn aina itsekään tunne oloa jäällä turvalliseksi, vaikka kuinka tietäisin sen paksuuden. Ja kun jää pamahtaa jossain niin hyppään puoli metriä ilmaan. Innoikkaimmat kalamiehet ovat vieneet verkot jään alle, joten kyllä se jää silloin kestää.
PoistaHui kauhistus, täällä on ihan ohuenohuet jäät vielä! Mun mamma ei muutenkaan tykkää yhtään olla jäällä. Me tallataan vaan lumisia metsäpolkuja!:) Mutta nättiähän veden äärellä on, vuodenajasta riippumatta, mutta varsinkin toi sininen hetki on kaunis :)
VastaaPoistaEikös vaan olekin kaunista sinisenä hetkenä? Mää en oikein välitä vedestä, joten merellä on kiva käydä talvella. Ei kastu ollenkaan!
PoistaOnpa kaunis tuo fazerinsininen hetki :) Oulua parhaimmillaan...paitti sillon kun tuulee mereltä. Äyh, kuten tässä päivänä monena on tehnyt.
VastaaPoistaMä olen tosi varovainen jäiden kanssa, uskallan mennä vasta sitten kun näen, että siellä ajelee joku autollakin :D
Sanokaa Fazer, kun haluatte sinisen hetken...
PoistaIkinä en uskaltaisi olla se ensimmäinen, joka kulkee jäällä. Muiden jäljillä on hyvä mennä.
Kaunis sininen hetki, sitä mäkin metsästän kameraani ja kaunista maisemaa sen kera. Joskus ne on vähän hakusessa, joskus lykästää.
VastaaPoistaHui kauhistus, oikein vatsanpohjasta kouraisi kun katselin noita luistelukuvia jäällä. Mutta kait se sitten kestää. Itse en hanki uskaltautua enää nykyään jäälle, ellei ole ainakin kairanvahvuista jääkerrostumaa vetten päällä. Nuorempana sentään kävin pilkilläkin melko myöhään kevääseen. Jään piti tosin silloinkin olla kestävää, jotta uskaltauduin sinne.
Eihän sitä voi koskaan olla liian varovainen jäiden kanssa.
PoistaAikku, minä valikoin teidät yhdeksi mun Liebstereistä, että siitä nyt sitten vastailemaan. Nyt en ole katsonutkaan oletteko saaneet tunnustuksen siljoonalta muultakin....M-L ja Ossi
VastaaPoistaKiitos kiitos, vastataan kun ehditään!
PoistaOlemme heittäneet blogissamme teille tunnustuksen / haasteen :) Ja pois sieltä jäiltä, eihän ne vielä voi olla kantavia...
VastaaPoistaKyllä se kantaa - kuuluisia viimeisiä sanoja.
Poista