Olli on mukana kauppareissulla melkeinpä aina. Ainoastaan kovilla pakkasilla koiraa ei oteta mukaan eikä jätetä sitä autoon palelemaan, mutta paukkupakkasia ei ole tänä talvena ollut läheskään niin paljon kuin parina viime talvena. Vaikka vielähän tuota ehtii...
Eräällä kauppareissulla emäntä osti Ollille McMäykyn serkkupojan, Kari Karkkarin.
Tarkkaavaisimmat huomaavat, että Kari K:n korva tuli kipeäksi ja se piti poistaa. Myös hieman myöhemmin ilmenneiden vatsavaivojen vuoksi mäyräkoirakirurgimme teki Karille onnistuneen laparotomian.
Toivotamme mukavaa ja talvista (työ) viikkoa!
Olli osaa komeasti poseerata!
VastaaPoistaEi haluta mekään edes ajatella työpäivän jälkeen koiran jättämistä vielä illaksi yksin. En ole ihan varma, viitsittäiskö muutenkaan lähteä mihinkään, mutta elokuviin tekisi joskus mieli. Ja minuahan ei mikään estä, kun mies jää aina mielellään kotiin.
Koirien yksinolosta samaa kertoi tänään uimahallissa tapaamani tuttu rouva, jolla on kaksi mäyräkoiraa. Eihän ole mitään järkeä pitää koiraa, jos sen kanssa ei vietä aikaa. Koira on kuitenkin laumaeläin ja me olemme sen laumaa.
PoistaJoskus olisi kiva käydä kylässä arki-iltana, mutta käydään vain sellaisissa paikoissa, johon koirakin on tervetullut.
Olli on kokenut kirurgi, mitä noihin operaatioihin tulee. Kaikki siististi tehtyjä. Taitaa olla mäykkyjen erityislahjakkuus tuo kirurgointi. Vililtä ei noita taitoja löydy ollenkaan.
VastaaPoistaOn tainnut harjoitus tehdä mestarin tässäkin tapauksessa :)
PoistaKoira hoitaa ihmistensä terveyttä, kun ulkoiluttaa heitä paljon.
VastaaPoistaKylläpä Karkkarin kävi äkkiä kehnosti, mutta erityislahjakkuuksille ei tosiaan voi mitään :)
Koira hoitaa myös ihmisen mielenterveyttä.
PoistaTäälläki huomatttiin mite taitava kirurgi Olli on. Me laitettiin pari potilasta tehohoitoon, ku olivat aika huonossa hapessa. Ovat olleet jo pari kuukautta.....
VastaaPoistaKari Karkkarin operaatio sujui hyvin, mutta jälkihoito on jäänyt kesken. Voi olla, että kaveri on aika finaalissa muutaman päivän jälkeen...
PoistaHei Doctor Olli! Ihailevin katsein tutkailemme operaatioidesi lopputuloksia. Kertakaikkiaan ammattimaista jälkeä! Muiskaus tohtorin varpaille!<3
VastaaPoistaMuiskistamuiskis takaisin. Ihan aikani kuluksi näitä operaatioita harrastan, päätoimeni on tupsluurien ottaja.
PoistaTervehdys vaan, kirurkiniveljeni Olli! On se hyvä kun noi tohtorin taidot omasta takaa, niin ei tartte kaverien kärsimyksiä kovin kauaa koskaan kattella. Toivottavasti karkkarikaveri voi jo paremmin! Terkkuja sinne,mää vetäydyn takas tupsluureille. T. Mauri-setä
VastaaPoistaKiva, kun jaksoit käydä kommentoimassa. Kovillehan tällainen plokkaaminen mäyräkoiralla ottaa, mutta onneksi voi kohta taas käydä pitkäkseen.
PoistaMulle kävi eilen sellainen juttu, että olin kauheen väsynyt ja kun äippä lähti miehen kanssa uimaan, ajattelin ottaa kunnon tupsluurit. No, enhän mää edes herännyt kun ne tuli kotiin. Että sellainen vahtikoira vaihteeks. T. Olli
Kirurgi-Olli tekee kyllä siistiä työtä, ja potilaskin on heti operaation jälkeen pystyssä!
VastaaPoistaYhdytään aikaisempiin kommentteihin: koira hoitaa ihmisen terveyttä ulkoiluttamisella, mutta ennen kaikkea mielenterveyttä. Oli sitten kuinka huonolla tuulella tahansa, kotona odottava koira kyllä saa hymyn kasvoille <3
Kyllä tänään olikin energinen koira vastassa. Oli ilmeisesti ottanut päivän levon kannalta ja nyt sitten on virtaa. Eikun lenkille!
PoistaKyllä se vaan niin on että huono omatunto tulee jos lähtee arkena ilman koiraa liikkeelle. Mutta jumpalla pitää käydä että kunnossa pysyy (no ei tietty joka päivä).
VastaaPoistaJäin tuijottamaan noita Ollin silmiä - voiko niistä jo päätellä että näkökyky on heikentynyt.... Pätevä kirurgi operoi vaikka silmät kiinni :)
Itse käyn perjantaisin joogassa, se pitää kropan vetreänä. Tai siis ainakin tarkoitus olisi niin. Menen suoraan töistä ja kuudelta mies on koira odottavat parkkipaikalla emäntää. Niin mukava aloitus viikonlopulle.
PoistaEn osaa sanoa, että voiko silmistä nähdä kaihin. Itse näin silmän sisältä muutokset, kun eläinlääkäri näytti lampulla.
Mekin ollaa päästy pitkille lenkuroille, kuten sä, Ollikka. Ny ei oo tosiaan liikaa pakkasta, että tarjetaan.
VastaaPoistaJoo, ja Nemolla ja mulla on sama koiraemo, että ollaan niiku velipualia.
Tää maailma on niin pieni meille mäyräkoirille. Aina löytyy tuttuja. Meillä on kans kivat lenkurakelit, neljä astetta pakkasta ja polut hyvin kuljettuja, ettei tarvitse kahlata lumihangessa. Loppuviikoksi luvataan kireämpää pakkasta, joten voi olla vähän lyhyempää lenkuraa tiedossa.
PoistaOmpahan (vai pitääkö jo käyttää imperfektiä?) komee karkkari! Ja Ollikka on niin maan taitava kirurgi, jottei paremmasta väliä! Meidän Nti. Kirurgimme on vielä ihan erikoistumisjakson alussa ja sen huomaa kyllä leikkaushaavojen jäljestä. Mielestäni myös turhien leikkauksien prosenttiluku on hälytäävän korkea. Hitsi.. ;D
VastaaPoistaKyllä neiti Kirurgin täytyy harjoitella ahkerasti ja tämän vuoksi palvelusväki velvoitetaan ostamaan lisää harjoitusmateriaalia.
PoistaKari on vielä puolittaisissa ruumiin voimissa, sielu on jo karannut.
Määki pääsen AINA kauppaan. Osaan oottaa autossa kiltisti. Kattelen parkkipaikan liikennettä. Ja pääsen aika usein myös kylään! Tosin joskun joudun olemaan siellä hihnassa sisätiloisa. Tosi tiukkapipo isäntäväkeä...
VastaaPoistaTv Elvis, sertin arvoinen mies!!!
Elvis, sinä sertin arvoinen, nöyrin onnitteluni saavutuksesi johdosta!
PoistaNiin, sitten arkeen... mää istun auton takapenkillä, siinä keskellä (turvavyö on kiinni, joten en pääse etupenkille asti) ja kattelen siitä ohikulkevaa liikennettä.
Kerran kesällä oltiin rautakaupan noutopihalla ja äippä aukaisi mulle takaikkunan. Joku äijä tuli lähelle ja alkoi jutella mulle. Vastasin kovalla haukulla, lähti äijä muuten melko nopeasti. Äippä yritti vakuuttaa äijälle, ettei koira mitään tee, haukkuu vaan. Ei silti kannata tulla liian lähelle, kun vartioin autoa.
Heh miksi en olekaan ymmärtänyt, että Pinja toteuttaa meillä sisäistä kirurgiaan lelujensa kanssa (ehkä se jopa harjoittelee lääkiksen pääsykokeisiin) eikä suinkaan tuhoa niitä järjestelmällisesti :D
VastaaPoistaEi meilläkään kyllä raskita jättää koiria enää työpäivän jälkeen yksin ja vähäiset iltamenot onkin jaettu vuoropäiville. Ja viikonloppuisin on sitten ihana nauttia valoisaan aikaan tehdyistä kunnon lenkeistä :)
Emme ole siis ainoita koiran omistajia, jotka eivät raaski jättää kaveriaan arki-iltaisin yksin kotiin. Kyllä voisi jollain koirattomalla olla tähän oma mielipiteensä - tai sitten ei.
PoistaOlli, olet huippukirurgi ;)! Taina
VastaaPoistaKiitos Taina. Joululahjaksi saatua possua ei kuitenkaan ole vielä operoitu, mutta esitutkimuksia tehdään jatkuvasti.
PoistaLieneeköhän Kari Karkkari sukua meidän Paavolle. Ainakin on niin samaa näköä väriään ja partakarvojaan myöten. Nimensä se sai muuten Jahtimakkaran blogin ihanalta päätähdeltä. Paavo ei ole erityisen kestävää sorttia, saumat tuppaa herkästi ratkeilemaan, mutta melko ehjä se vielä muuten on.
VastaaPoistaAi teillä Kari on ilmeisesti kärsinyt korvatulehduksesta, koska korva piti poistaa. Musta tuntuu, että ainakin meillä koira tykkää eniten leluista, jotka on tyhjennetty täytteestä, eli ovat lötköjä. Niitä on mukava huispata. Terkkuja Olli-lobotomille!
Voi hyvin olla, että ihan sukulaisia ovat. Karilla on kuulemma iso suku, vaikkei ollakaan sukulaisten kanssa tekemisissä.
PoistaMeillä monilla Ollin pehmeillä kavereilla on ollut korvatulehduksia ja Olli on hoitanut ne korvanpoistolla. Yksinkertainen hoitokeino eikä tarvitse käyttää turhia antibiootteja.
Ihan on tämä Kari kuin meidän pehmot, typistysharjoituksia tehdään täälläkin. Ja niitä kaiken maailman -tomioita. On se niin himottavaa touhua.
VastaaPoistaMeillä Jirin kanssa on ollut onnea kotiorjan valinnassa, kun meidän äippä on eläkkeellä, siis päätoiminen koirien palvelija. Ei tarvitse useinkaan olla yksin kotona. Kauppareissut jätän suosiolla väliin. Kun äippä sanoo menevänsä kauppaan, minä menen nukkumaan.
Koiran unelma on täysipäiväinen kotiorja, mutta meillä koiran pitää vielä moisesta vaan haaveilla. Siellä ollaan paljon onnellisemmassa asemassa.
PoistaVoi miten hieno Kari Karkkari Ollilla on! Meillä on vain kuminen mäyräkoira jota pojat varovasti pureksivat ettei se vaan mene rikki...samaa mallia on roadkill-asennossa makaava sikalelu, jolta on tosin operoitu äänihuulet pois ettei niin kovasti volisisi ja vinkuisi kun sen sorkkia vähän puree ;)
VastaaPoistaEn usko, että seuraavaa auringonnousua näkisi moinen Kari Karkkari meillä...enemmän taitavat nuo kumiset jäädä henkiin, jostakin syystä :)
Ei Karista enää ole paljon mihinkään, aika hylättynä näyttää lelulaatikossa makoilevan. Bo-Håkan on edelleen Ollin nro 1 kaveri ja lajitoveria ei ole vielä operoitu.
Poista