Pakkanen - siitä meidän äippä tykkää

Onko siis talvi tullut? Etelässä kuulemma pyryttää lunta, mutta meillä saadaan nauttia reippaasta pakkasesta (nyt -13°C). Hyvästi kuraiset lenkkipolut! 

Olli on päässyt tekemään jo vähän pidempää lenkkiä lähimetsässä ja jopa apteekissa asti tuolla vajaan kahden kilometrin päässä ollaan käyty kävellen.  Selkä on parantunut hyvin, mutta isompia rasituksia kuitenkin vältetään.

Olli halusi heikoille jäille, kun lähimetsän lammikko oli jäätynyt. Kyllä jää kesti 10,5 kilon painon kevyesti, mutta saapa nähdä, päästäänkö kohta meren jäälle tutkailemaan lähirantoja "vedestä" käsin. Jos pakkaset jatkuvat, eikä lunta sada, alkaa olla otolliset säät retkiluistelulle. Ainakin pienempien järvien jäille voi kohta rohkeimmat uskaltautua.

Hyvää viikonloppua ja varokaa heikkoja jäitä!

ps. toissa päivänä oli mielenosoituskakka olohuoneessa odottamassa kotiin palaavaa työväkeä. Oli tullut kait aika pitkäksi odotellessa...

Paremmalla tolalla

Ensiksi: iso kiitos ihanista kommenteista, tsemppauksesta, myötäelämisestä. Ne ovat lohduttaneet raskaan viikon aikana. 

Toiseksi: Ollin selkä on paljon parempi kuin viikko sitten, mutta ei ole kuitenkaan vielä täysin kunnossa. Lenkkikielto päättyy huomenna, mutta tuskinpa vielä ensi viikollakaan kovin pitkiä lenkkejä tehdään. Onneksi sateisina päivinä (joita on riittänyt) ei koirallakaan ole sen kummempia menohaluja. Tärkeimmät asiat hoidetaan ja sitten kotiin. 

 Lauantaiaamutupsluurit

 Bo-Håkan ja Olli painivat eilen illalla pari kolme tuntia 

ja nyt molempia väsyttää. 

Normaali nukkuma-asento. 

Eiköhän selkä ole paranemassa, 

jos kerran koira pystyy nukkumaan kerällä?

Mukavaa viikonloppua ja toivottavasti edes joku näkee auringon. Meillä ei moista ihmettä ole näkynyt päiviin, viikkoihin, kuukausiin...

Selkäkipuilua

Olli 11.11.2007. Viisi vuotta sitten eikä yhtään harmaata charmanttia. Tuolloin oli luntakin toisin kuin nyt - sataa vettä ja lämmintäkin on 6 astetta.

Meillä on taas ollut murhetta. Kun tulimme viime perjantaina kotiin, vastassa oli vaisu, tärisevä, ryömivä ja kipuileva mäyräkoira. Annoin viime kevään leikkauksen jälkeen säästynyttä kipulääkettä ja koira asetettiin hyppimis- ja liikkumiskieltoon. Lauantaina koira ei näyttänyt yhtään paremmalta, eikä sunnuntainakaan, joten lähdimme heti aamusta päivystykseen. Siellä Olli sai huumaavaa kipulääkettä pistoksena (kuulemma koirien subutexia) sekä reseptin kipulääkkeeseen ja lihasrelaksanttiin. Ulkonaliikkumiskielto kestää viikon, vain asiat hoidetaan ulkona.

Maanantaina poika ja miniä olivat hoitamassa koiraa, joka vieraskoreana oli iloinen ja hyväkuntoinen, mutta illalla kipuilu taas jatkoi. Eilen illalla olin jo murheenmurtama, kun koira ei näyttänyt paranemisen merkkejä. Tänään Olli on onneksi ollut parempana, vaikka pelkään sen olevan ohimenevää ja toivon sen olevan pysyvää. Ruoka maittoi hyvin ja kissan pehmittäminen on paraikaa käynnissä. 

Tein eilen kuitenkin ratkaisevan päätöksen: mikäli Olli halvaantuu tai koiralle tulee halvaantumista ennakoivia merkkejä ja meille annetaan kaksi vaihtoehtoa: leikkaus tai armahdus, valitsen armahtamisen. En halua Ollia leikkaukseen, joka ei kuitenkaan anna takeita paranemista ja jonka pitkän toipumisprosessin tiedän stressaavan Ollia. Tämä päätös oli raskas tehdä ja nyt minun on helpompi olla, kun tiedän miten toimin tilanteen tullen - jonka toivon olevan hyvin, hyvin kaukana. Kyllä minun on pitänyt itkut ja toisetkin pirauttaa, kun tämä tilanne on kestänyt monta päivää. 

Milloin elämä olisi helppoa, tylsää ja arkista? Sellaisesta unelmoin tällä hetkellä. 

Roskisdyykkari

Urbaanin sanakirjan mukaan roskisdyykkari on henkilö joka etsii roskiksista tavaraa. 

Uskoisitteko, että tämä viattomalta näyttävä mäyräkoira oli pitkän päivän ratoksi tehnyt pienen tutkimusretken keittiön roskiskaappiin... 

Kotiväki oli sanaton tämän yllätyksen kohdatessaan, kunnes koira komennettiin omalle paikalle ja emäntä jupisi itsekseen siivotessaan ja imuroidessaan. Roskia oli olohuoneessa asti, mutta onneksi koira ei ollut loukannut itseään sirpaleissa. 

 "Mää oon vaan pieni viaton mäyräkoira, jolla tuli aika pitkäksi."

Ollilla on taas takajalkojen nivuksissa ihottumaa, jota ei eilen ollut. Laitoin vähän eläinlääkäriltä saatua geelirasvaa (Fucidermiä) ja ihottuma rauhoittui välittömästi. 

Käytiin iltalenkillä pururadalla, jossa on kunnon valot. Pimeä tulee jo aikaisin. Liian aikaisin.  
Kivoja lenkkikelejä kaikille!

Kun mikään ei riitä

Nimeni on Olli, mäyräkoira Olli.  Synnyin Etelä-Pohjanmaalla ja pentuna muutin Pohjois-Pohjanmaalle. Olen siis täynnä pohjalaista sisua. Pidän ruoasta ja juon mielelläni tuoretta vettä. Ajaudun helposti kepposteluun ja pidän kovasti tyttökoirista. Olen omasta mielestäni komea ja ansaitsisin elokuvan. 

Seuraavassa kuvia tilanteista, joissa mikään ei riitä. 

Olisin tietenkin halunnut syödä koko kulhollisen lohiperunalaatikkoa, mutta tietenkin sain vain nuolla jämät. Tasan ei käy onni koirien ja ihmisen ruokamaailmassa. 

Katsokaa tuota silmänkantamattomiin ulottuvaa merenselkää. Siinä olisi tilaa mäyräkoiran juosta (hiihtää), mutta ei voi ihmispoloinen löysätä hihnaa yhtään. Ja miksikö? Kun lähden kuulemma moottorikelkkojen perään. Daaaaaa, entä sitten?

Aurinkoa ei ole koskaan liikaa. Ei koskaan ole liian lämmin. Tupsluureja ei voi ottaa koskaan liikaa. Pliis, älkää häiritkö! 

Veneily on kivaa, mutta Suomen kesässä se on aika harvinaista herkkua. Veneilen vain hyvällä säällä ja viime kesänä hyvät säät olivat katselussa, kuten ihminen ruukaa sanoa. 

Ja lopuksi: tyynyjä, peittoja ja muita tarvittavia pehmusteita ei ole koskaan liikaa. Vihdoin äippäkin tajusi tämän ja laittoi takkahuoneen tuoliin mulle kaksi omaa tyyny. Kuulitte oikein: omaa tyynyä. Kaapista äippä kaivoi vanhat marimekon tyynynpäälliset, koska joku roti se pitää olla mäyräkoiran nukkumatyynyjen suhteenkin. Ja katsokaa mun vihreitä silmiä - ei kait se viherkaihi vaan haittaa mun ulkonäköä? Hämäränäkö on heikko, pimeänäkö olematon. Onneksi on jäljellä mahtavan komea ulkonäkö! 

Auringonlaskun aikaan

Aurinko laskee jo kolmen jälkeen, vaikka aurinkoa ei juuri viime aikoina ole näkynyt. Enemmän on ollut sadetta ja harmaita päiviä.

Olemme nauttineet rauhallisesta viikonlopusta.  

Toivottavasti te muutkin!

Haastellaan

Annamari Kaikki Elämäni Koirat -blogista haastoi meidät vastaamaan 11 kysymykseen ja Ollin kanssa tartuimme haasteeseen. 

1. Kuinka monta koiraa sinulla on ollut elämäsi aikana? Minkä rotuisia?

 

Lapsuus- ja nuoruusaikanani meillä oli neljä koiraa: kaksi karjalankarhukoiraa, yksi cockerspanieli ja yksi saksanpaimenkoira. Itsenäisen elämäni aikana en ottanut koiraa, koska 80-90-luvulla allergisia ja astmaisia ihmisiä kiellettiin ottamasta koiraa. Nyt olemme osoittaneet tämän täyskiellon ihan turhaksi, mutta en silti kehoita allergisia ihmisiä perustamaan eläintarhaa siedätyshoitoa ajatellen.

2. Mitä olet oppinut koiraltasi/koiriltasi?

 

Joogassakin tehtävän venyttelevä koira -liikkeen. 

3. Miten nykyinen koirasi on saanut nimensä?

 

Olli muutti tyttären luo 1,5-vuotiaana ja koiran nimi oli tuolloin Oliver. Meillä nimi lyhentyi samantien Olliksi.  

Onnellinen koiranomistaja elokuussa 2007

4. Onko koirallasi lempinimiä? Minkälaisia?

 

Ollipolli. Myös Myrskyn ja Tuiskun käyttämä Ollikka tuntuu meistä kivalta.  Käytössä on myös maastonakki ja ripulin aikana emäntä käytti paskamaakaria, mutta lopetti tämän heti, kun tilanne muuttui vakavaksi.

5. Otatko koiran usein mukaan, jos menet kyläilemään?

 

Riippuu kyläpaikasta, mutta yleensä kyllä. 

6. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?

 

Sänky, sohva, nojatuoli. Lämmin ja pehmoinen paikka ihmisen lähellä. Sängyssä ihmisen kainalossa on varmaan kaikkein paras paikka.  

7. "Katsooko" koirasi televisiota? 

 

Ei katso. Olli harrastaa ihmisväen katsoessa telkkaria suolistamista tai nukkumista. 

8. Oletko harkinnut toisen/useamman koiran ottamista?

 

Mieli on monesti tehnyt, mutta Olli saa kuitenkin olla se ainoa meille. 

9. Oletko aina ollut koiraihminen? 

 

KYLLÄ! 

10. Mikä on/on ollut haastavinta koiran omistamisessa?

 

Itsepäisen ja isoegoisen koiran kanssa haasteita tulee eteen tämän tästä.  

11. Osaako koirasi "temppuja"? Minkälaisia?

 

Istu. Paikka. Tassu. Maahan. Hyrrä. Pum. Rinki. Tänne (joskus huonolla menestyksellä). Odottaa. Ylös.  

Maassa on vähän lunta ja pikkupakkanen on kuivattanut lenkkipolut. 

Ripustelkaa valoja ja sytytelkää kynttilöitä iltojen iloksi!

Ollin arkipäivä

Emäntä on ollut kuukauden töissä (tuntuu ikuisuudelta) ja elämän rytmi on tasapaksu ja tylsä.  Ollin arkipäiväkin on melko samanlainen viikonpäivästä riippumatta.

Mies herää klo 5.20 ja 5.40 Olli tulee herättämään emännän. Herätyskello on jo tarpeeton. Jos emäntä ei nouse heti, herättäjä saapuu viiden minuutin kuluttua uudelleen. Olli saa aamulla vain pienen ruoka-annoksen ja tämän jälkeen koira meneekin ottamaan aamutupsluurit. 

Varttia vaille seitsemän lähdetään aamulenkille, joka kylmän/sateen/lumen tai muun koiran mielestä hyvän syyn vuoksi on typistynyt puolesta tunnista noin kymmeneen minuuttiin. Tärkeimmät asiat hoidetaan ja sitten onkin kiire kotiin. Kotona Olli ei enää etsi kuopusta vaan uskoo, ettei kotona enää asu kuin kokki ja hovimestari. Aamulenkin jälkeen Olli menee olkkarin sohvalle ottamaan toiset aamutupsluurit. 



Kotiväki saapuu vähän ennen neljää ja melkein poikkeuksetta Olli päivystää ikkunassa. Laitamme portin kiinni ja päästämme Ollin pihalle juoksemaan ja ilakoimaan. Enimmät ilohöyryt jäävät pihalle. Sitten sekä kaksijalkaisten että nelijalkaisen ruokailu, jonka jälkeen lenkille. Jälleen kerran sää on lenkin pituuteen eniten vaikuttava tekijä. Sateella ulkoillaan max 15 minuuttia, mutta hyvällä säällä menee yli tunnin lenkki reippaasti. Lenkin jälkeen koira ottaa taas pikkutupsluurit. Joskus lähdetään kauppaan tai muille asioille ja koira pääsee takapenkille päivystämään. Arki-illat ovat vaan niin lyhyitä, ettei kovin ihmeitä ehditä tekemään. 

Iltayhdeksän jälkeen mies käyttää Ollin tolpalla eli iltapissalla sähkötolpan juurella. Jos on paha ilma, Olli tekee iltapissan just portin ulkopuolelle eikä kävele paria metriä kauemmaksi tolpalle. Tämän jäleen yöuni maittaa koiralle ja hyvin pian myös kotiväelle. 



Seuraavana päivänä kaikki alkaa uudelleen alusta. Varsinainen oravanpyörä. Viikonloppuna Olli heräilee samaan aikaan, mutta silloin koira pääsee emännän jalkoihin jatkamaan uniaan. Harvoin kuitenkaan nukutaan seitsemää pidempään, koska sehän on päivä pilalla, jos nukkuu liian myöhään. Näinhän meitä on kasvatettu... Onneksi koirasta voi ottaa mallia ja aina löytyy hyvä syy ottaa pikkutupsluurit.