Kun mikään ei riitä

Nimeni on Olli, mäyräkoira Olli.  Synnyin Etelä-Pohjanmaalla ja pentuna muutin Pohjois-Pohjanmaalle. Olen siis täynnä pohjalaista sisua. Pidän ruoasta ja juon mielelläni tuoretta vettä. Ajaudun helposti kepposteluun ja pidän kovasti tyttökoirista. Olen omasta mielestäni komea ja ansaitsisin elokuvan. 

Seuraavassa kuvia tilanteista, joissa mikään ei riitä. 

Olisin tietenkin halunnut syödä koko kulhollisen lohiperunalaatikkoa, mutta tietenkin sain vain nuolla jämät. Tasan ei käy onni koirien ja ihmisen ruokamaailmassa. 

Katsokaa tuota silmänkantamattomiin ulottuvaa merenselkää. Siinä olisi tilaa mäyräkoiran juosta (hiihtää), mutta ei voi ihmispoloinen löysätä hihnaa yhtään. Ja miksikö? Kun lähden kuulemma moottorikelkkojen perään. Daaaaaa, entä sitten?

Aurinkoa ei ole koskaan liikaa. Ei koskaan ole liian lämmin. Tupsluureja ei voi ottaa koskaan liikaa. Pliis, älkää häiritkö! 

Veneily on kivaa, mutta Suomen kesässä se on aika harvinaista herkkua. Veneilen vain hyvällä säällä ja viime kesänä hyvät säät olivat katselussa, kuten ihminen ruukaa sanoa. 

Ja lopuksi: tyynyjä, peittoja ja muita tarvittavia pehmusteita ei ole koskaan liikaa. Vihdoin äippäkin tajusi tämän ja laittoi takkahuoneen tuoliin mulle kaksi omaa tyyny. Kuulitte oikein: omaa tyynyä. Kaapista äippä kaivoi vanhat marimekon tyynynpäälliset, koska joku roti se pitää olla mäyräkoiran nukkumatyynyjen suhteenkin. Ja katsokaa mun vihreitä silmiä - ei kait se viherkaihi vaan haittaa mun ulkonäköä? Hämäränäkö on heikko, pimeänäkö olematon. Onneksi on jäljellä mahtavan komea ulkonäkö!