torstai 1. marraskuuta 2012

Ollin arkipäivä

Emäntä on ollut kuukauden töissä (tuntuu ikuisuudelta) ja elämän rytmi on tasapaksu ja tylsä.  Ollin arkipäiväkin on melko samanlainen viikonpäivästä riippumatta.


Mies herää klo 5.20 ja 5.40 Olli tulee herättämään emännän. Herätyskello on jo tarpeeton. Jos emäntä ei nouse heti, herättäjä saapuu viiden minuutin kuluttua uudelleen. Olli saa aamulla vain pienen ruoka-annoksen ja tämän jälkeen koira meneekin ottamaan aamutupsluurit. 

Varttia vaille seitsemän lähdetään aamulenkille, joka kylmän/sateen/lumen tai muun koiran mielestä hyvän syyn vuoksi on typistynyt puolesta tunnista noin kymmeneen minuuttiin. Tärkeimmät asiat hoidetaan ja sitten onkin kiire kotiin. Kotona Olli ei enää etsi kuopusta vaan uskoo, ettei kotona enää asu kuin kokki ja hovimestari. Aamulenkin jälkeen Olli menee olkkarin sohvalle ottamaan toiset aamutupsluurit. 



Kotiväki saapuu vähän ennen neljää ja melkein poikkeuksetta Olli päivystää ikkunassa. Laitamme portin kiinni ja päästämme Ollin pihalle juoksemaan ja ilakoimaan. Enimmät ilohöyryt jäävät pihalle. Sitten sekä kaksijalkaisten että nelijalkaisen ruokailu, jonka jälkeen lenkille. Jälleen kerran sää on lenkin pituuteen eniten vaikuttava tekijä. Sateella ulkoillaan max 15 minuuttia, mutta hyvällä säällä menee yli tunnin lenkki reippaasti. Lenkin jälkeen koira ottaa taas pikkutupsluurit. Joskus lähdetään kauppaan tai muille asioille ja koira pääsee takapenkille päivystämään. Arki-illat ovat vaan niin lyhyitä, ettei kovin ihmeitä ehditä tekemään. 


Iltayhdeksän jälkeen mies käyttää Ollin tolpalla eli iltapissalla sähkötolpan juurella. Jos on paha ilma, Olli tekee iltapissan just portin ulkopuolelle eikä kävele paria metriä kauemmaksi tolpalle. Tämän jäleen yöuni maittaa koiralle ja hyvin pian myös kotiväelle. 



Seuraavana päivänä kaikki alkaa uudelleen alusta. Varsinainen oravanpyörä. Viikonloppuna Olli heräilee samaan aikaan, mutta silloin koira pääsee emännän jalkoihin jatkamaan uniaan. Harvoin kuitenkaan nukutaan seitsemää pidempään, koska sehän on päivä pilalla, jos nukkuu liian myöhään. Näinhän meitä on kasvatettu... Onneksi koirasta voi ottaa mallia ja aina löytyy hyvä syy ottaa pikkutupsluurit. 

20 kommenttia:

  1. Varsinkin nuo tupsluuriosuudet Ollin päivässä kuulostavat mainioilta! Ja muutenkin oikein mallikas mäyräkoiran päivä.
    Erityiskiitos kuvaajalle siitä, että pitkästä aikaa saatiin ihastella Ollin maailman ihanimpia varpaita tuossa toisiksi alimmaisessa kuvassa!
    Mirkku muiskauttaa varvasveikkoa!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emäntä lupasi ottaa hyvällä säällä ja paremmalla valolla enemmän varvaskuvia ihan vaan ihana-Mirkun iloksi. Muiskista muiskis!

      Poista
  2. Ollikka, sä oot oivaltannu mäyräkoiran elämän pääsisällön eli nautiskelun. Sä oot meidän Johtotähti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä elämä olisi ilman nautiskelua? Ei se olisi ainakaan koiran elämää.

      Poista
  3. Koirallehan sellainen päivä usein onkin parhaimmillaan joka on uusi eilinen. Olli voisi olla koirilla tähditetyn "Päiväni murmelina"-elokuvan suurin stara!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sattuikin, minulle tuli Päiväni murmelina myös mieleen ja meinasin siitä kirjoittaa sanasen. Elokuva pitää katsoa aina vähintään kerran vuodessa!

      Poista
    2. Hellouta täältä samislandiasta! ;) Päiväni murmelina tuli meikäläisellekin mieleen tuosta viimeisen kappaleen ensimmäisestä lauseesta. Ko. leffa on tosi hauska. :D:D

      Mukavaa viikonloppua Ollille ja isäntäväelle! <3

      Poista
    3. Ja minä kun luulin, että olen ainoa ihminen maailmassa, joka tietää kyseisen elokuvan. Ei pidä aliarvioida blogiystäviä.

      Poista
  4. Kun illat pimenevät niin illat lyhenevät....? Ainakin täällä käy niin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on oivallisesti todettu, näin juuri!

      Poista
  5. Mainiota Olli. Kaksi kuvallista tupsluureja ja kaksi kuvallista valppautta, säilyy balanssi elämässä ;)
    Mutta jäin miettimään, eikö Olli pääse karkuun portin raosta? Sen verran näyttää isolta tuo väli, että mäyriäinen voisi siitä hyvinkin mahtua luippasemaan siilijahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olli on isokokoinen mäyräkoira eikä edes vähän laihempana mahdu portinraosta. Mies mittasi raot tarkkaan ennen kuin teki portin.
      Onneksi siilit ovat poistuneet talviunille...

      Poista
  6. Tommosella menolla se Ollin elo on ihan varmasti mukavasti tasapainossa. Koirathan ovat siis NIIN tapojensa orjia, ettei tosikaan. Hei mehän voitaisiin perustaa "Päiväni murmelina"-faniclub:) Oonhan nyt minäkin sen nähnyt. Miten niin Aikku sinä voisit olla ainuu, joka tietää leffan? Hauska leffa. Terkkuja ja Ollille rapsuja, M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan sivistynyttä porukkaa, tietenkin rupeamme perustumaan Päiväni murmelina -fanclubia. Vajavaiset käsitykseni elokuvan tunnettavuudesta perustin työpaikalla tekemääni havaintoon, kun kukaan ei tunnistanut elokuvaa, kun siitä rupesin puhumaan. Elokuva on hauska ja vatsalihaksia koetteleva, mutta samalla ajatuksia herättävä, kun päähenkilö kasvaa ihmisenä.

      Terkkuja vesisateesta!

      Poista
  7. Helou Olli! Onni on uusi päivä, samanlainen kuin eilinen. Onni on tuttu päivärytmi, kellontarkka, sen koiran oman kellon. Onni on automatka, jolloin voi olla ölövinä takapenkillä.

    Vilma vaatii iltaisin vielä aika paljon leikkimistä. Mies lojuu sen kanssa lattialla leikkimässä ja minä heittelen tavaroita ja juoksen perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olli ei juurikaan vaadi ihmistä leikkikaveriksi, mutta oleskelukaveriksi kylläkin. Vasta sitten, kun molemmat ovat kotiutuneet töistä, koira voi rentoutua täysillä.

      Poista
  8. Terve Olli-kamuseni, just siks aikaa nousin ylös tupsluureitani, että pääsin kirjottamaan sulle että hyvältä kuullostaa tuo sun päivärytmi, nyt pimiään aikaan voi ihan surutta nukkua varastoon niin että sit kesällä taas jaksaa päivystää, siilejä ja muutenkin. Eiks jeh. Joten kauniita unia vaan sinnekin päin! t. Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdin sinua Mauri-setä ja iloitsen, että jaksoit nousta tupsluureiltasi kirjoittamaan muutaman sanan. Minäkin nousin varta vasten lukemaan sanasi. Mennään nyt taas tupsluureille. Jookos?

      Poista

Luemme mielellämme kommentteja!