keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Selkäkipuilua

Olli 11.11.2007. Viisi vuotta sitten eikä yhtään harmaata charmanttia. Tuolloin oli luntakin toisin kuin nyt - sataa vettä ja lämmintäkin on 6 astetta.

Meillä on taas ollut murhetta. Kun tulimme viime perjantaina kotiin, vastassa oli vaisu, tärisevä, ryömivä ja kipuileva mäyräkoira. Annoin viime kevään leikkauksen jälkeen säästynyttä kipulääkettä ja koira asetettiin hyppimis- ja liikkumiskieltoon. Lauantaina koira ei näyttänyt yhtään paremmalta, eikä sunnuntainakaan, joten lähdimme heti aamusta päivystykseen. Siellä Olli sai huumaavaa kipulääkettä pistoksena (kuulemma koirien subutexia) sekä reseptin kipulääkkeeseen ja lihasrelaksanttiin. Ulkonaliikkumiskielto kestää viikon, vain asiat hoidetaan ulkona.

Maanantaina poika ja miniä olivat hoitamassa koiraa, joka vieraskoreana oli iloinen ja hyväkuntoinen, mutta illalla kipuilu taas jatkoi. Eilen illalla olin jo murheenmurtama, kun koira ei näyttänyt paranemisen merkkejä. Tänään Olli on onneksi ollut parempana, vaikka pelkään sen olevan ohimenevää ja toivon sen olevan pysyvää. Ruoka maittoi hyvin ja kissan pehmittäminen on paraikaa käynnissä. 

Tein eilen kuitenkin ratkaisevan päätöksen: mikäli Olli halvaantuu tai koiralle tulee halvaantumista ennakoivia merkkejä ja meille annetaan kaksi vaihtoehtoa: leikkaus tai armahdus, valitsen armahtamisen. En halua Ollia leikkaukseen, joka ei kuitenkaan anna takeita paranemista ja jonka pitkän toipumisprosessin tiedän stressaavan Ollia. Tämä päätös oli raskas tehdä ja nyt minun on helpompi olla, kun tiedän miten toimin tilanteen tullen - jonka toivon olevan hyvin, hyvin kaukana. Kyllä minun on pitänyt itkut ja toisetkin pirauttaa, kun tämä tilanne on kestänyt monta päivää. 

Milloin elämä olisi helppoa, tylsää ja arkista? Sellaisesta unelmoin tällä hetkellä. 


34 kommenttia:

  1. VOIMIA teille kaikille!
    Olli, me niin toivotaan, että sä paranet, mutta jos et paranekaan, niin sun äippä tekee kaiken sun parhaaksesi ja on tehnyt ihan oikean päätöksen, vaikka vaikealta tuntuukin. Mekin itkeä pirautettiin täällä ja ollaan hengessä mukana!
    MUISKAUS!<3

    VastaaPoista
  2. Voi Olli, kovasti toivotamme mekin parempia vointeja ja lähetämme hyvää karmaa sinun suuntaan! Samaan päätökseen tulin minäkin noutajani kanssa aiemmin, sen selän leikkauksesta ei annettu takeita paranemisesta, ja joka tapauksessa se olisi vaatinut ell:n mukaan ainakin parin kk:n totaalisen häkkilevon, mikä olisi ollut aivan liikaa vaadittu herkältä ja ylisosiaaliselta koiralta. Joskus se suurin tosiystävän teko on tunnistaa, mikä hoito on koiran parhaaksi, ja missä vaiheessa koiraa hoidettaisiin vain jottei itse tarvitse kokea tuskaa kaverista luopumisen johdosta. Onneksi Ollilla on omistajat, jotka ajattelee vain Ollin parasta. Pidämme sormet ja tassut ristissä Ollin voinnin paranemisen puolesta. T. Laura ja Mauri-setä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet joutunut tekemään raskaan päätöksen, mutta olet tehnyt sen rakkaudesta koiraasi ja sen parasta ajatellen. Näin minäkin haluan toimia. Ollia ei voi edes ajatella laitettavaksi häkkiin, koska se ei ole koskaan sellaisessa edes ollut.

      Kotonani oli aikoinaan neljä koiraa, aina yhden kuoltua tuli toinen tilalle. Kukaan ei korvannut toista ja jokainen jätti ihanan muiston jälkeensä. Näiden muistojen myötä koirat ovat jääneet elämään ikuisesti.

      Poista
  3. Rakas Ollikka kaverimme, parane pian!

    VastaaPoista
  4. Voi Olli! Olipa surullisia uutisia tällä kertaa. Parane pian!

    VastaaPoista
  5. Voi ei. Nyt kyllä tuntuu, että olen sanaton. Yritän silti. Itkettää, mutta päätös on varmasti oikea, vaikkakin vaikea. Toivomme todella, ettei sinne asti tarvitse mennä, vaan Olli kuntoutuisi pikaiseen. Ollille paranemisrapsutuksia ja teille muille jaksamisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Voi sanoa, että kulunut vuosi on ollut Ollin kohdalla pelkkää sairastamista. Seitsemäs vuosi.

      Poista
  6. Voi, miten täälläkin pidetään Ollille peukkuja ja tassuja pystyssä! Surku tuli, vaikka en kovinkaan kauaa ole teidän matkaanne blogin kautta seurannut. Toivotaan Ollille iloa, energiaa ja ääretön määrä paranemisia! Ja kotiväelle voimia, toivotaan ettei tarvitsisi vielä monen monituiseen vuoteen lähettää ystävää vihreämmille nurmille kirmaamaan!!

    VastaaPoista
  7. Voi Ollia! Oikein paljon tsemppiä ja jaksamista Ollille ja koko perheelle. Toivottavasti kamalat kivut loppuvat mahdollisimman pian ja Olli pääsee pihalle siili- ja lintuvahtiin. Parhaassa tapauksessa Ollilla on vielä puolet elämästä jäljellä. Toivotaan, että tilanne paranee. Toisen mäyräkoiran omistajan sydän on niin teidän kanssanne tässä asiassa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein mahottoman paljon tuesta!

      Poista
  8. Voi itku! Toivotamme Vilman kanssa parempia päiviä loppuviikolle ja vaivojen parantumista. Jospa ei sittenkään halvausta meidän suosikkimäykkärille. Emännälle toivotamme oikein tavanomaista ja pitkäpiimäistä marraskuun loppua!

    VastaaPoista
  9. Toivotaan, että Olli reipastuu ja kivut väistyvät. Ette tekään ole helpolla selvinneet. :( Paljon voimia!

    VastaaPoista
  10. Voi hyvänen aika. Voi surku Ollia ja voi surku teitä. Taitaapa olla sellainen vaiva, joka ilmenee uudestaan jonain päivänä, vaikka nyt parantuisikin. tuota selkävaivaa pelkään Vilillekin tulevan, kun on ihan mahdottoman pitkä koira. Samoin olen minäkin pohtinut jo nyt tulevaisuutta ja päätynyt samaan kuin tekin, kahdesta pahasta se armeliaampi.
    Kovasti toivon Ollin nyt tokenevan ja terveitä koiranpäiviä oikein roppakaupalla. ♥

    VastaaPoista
  11. Voi Ollille parantavia kaukoajatuksia. Jos se selkä on niksahtanut, niin se vaatii kyllä vähän pidemmän levon, kuin viikon. Ossi "lepäili" kuukauden ja viikko nostettiin ulos. Sitä selkää kannattaa koettaa tukea esim kietomalla joku villainen kaulaliina siihen selän ympärille. Eipä Ossiakaan voinut mihinkään häkkiin pistää, mutta jotenkin tuo älysi levätä paikoillaan ja hyvin se tokeni siitä ensimmäisestä hyvin lievästä mäyrishalvauksesta. Ihme juttu, että jotain on Ollin selkään sattunut, jos ei sillä kerran kalkkeumiakaan ole. Mutta eipä tuollaisen pitkäselkäisen koiran tosiaankaan tartte kuin hypätä alas jostain vähän vinosti, niin siinä se selkä saattaa niksahtaa. Ossin selkä meni ihan, kun tyttö oli sen kanssa lenkillä ja Ossi hyppäsi jotenkin huonosti ojan ylitse... Paranemisia täältä Kirkkikseltä:( M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
  12. Voi ei, tuli kovin paha mieli puolestanne. Duunikaverini ensimmäinen mäyräkoira leikattiin ja sen jälkeen kuntoutettiin. Ja vuoden päästä tuli uusi halvaus. Toivon sydämestäni että ette joudu valinnan eteen vielä piiiitkään aikaan.

    VastaaPoista
  13. :( Voimia koko poppoolle!

    VastaaPoista
  14. Voi Olli! :( Täällä on emäntä ja koira molemmat järkyttyneitä.. Tällaiset tilanteet on niin hankalia, mutta hyvä että olet jo miettinyt tulevaisuutta ja mitä sieltä voi olla tulossa lähiaikoina tai vasta vuosien päästä. Toivottavasti tämä hetki ei tule vielä moneen vuoteen eteen. Olli oot meidän suosikki mäyris! :)
    Toivomme Ollille ja kotijoukolle kaikkea hyvää! Jimi lähettää myös terkkuja karvakaverille!

    VastaaPoista
  15. Olette olleet kovasti ajatuksissani. Toivon niiiin kovin, että Olli on vaan niksauttanut selkänsä ja pidennetyllä levolla tokenee entiselleen. Me pidetään edelleen kaikki sormet, varpaat, tassut ja hännät pysyssä! <3

    Parantavia paijauksia Ollille ja voimaannuttavia haleja emännälle! <3

    VastaaPoista
  16. Voimia Ollille ja kotiväelle! :( Ajatus omasta rakkaasta perheenjäsenestä luopumisesta on aina kamala.

    VastaaPoista
  17. Voi ei... Paranemisia... Mutta minä uskon nuoren koiran siitä vielä paranevan! Olette mielessämme. Tv Elvis ja kotiväki

    VastaaPoista
  18. Nyyh, niin surullista luettavaa, kyynel tulee väkisin silmäkulmaan. Olette silti jaksaneet tehdä sen ainoan oikean päätöksen. Mutta toivoa on niin kauan kuin elämää! Voimia koko palvelusväelle ja tietenkin suurimmat mahdolliset parantumistoivotukset Ollille. Ehdottomasti paras mäyris, hienoin mäyrisblogi ja todellakin kaikkein sympaattisimmat mäykynhoitajat. Tämä foorumi on aina saanut hyvälle tuulelle juuri siksi etta palvelusväki on halunnut aina vain Ollin parasta - kumpa ihmisetkin edes hieman toimisivat samoin toisiaan kohtaan. Nimimerkki anonyymi kivikylästä, valtion vierastalon juuresta.

    VastaaPoista
  19. Huomenta, miten Olli voi? Toivottavasti jo hiukan paremmin. Täällä on pidetty peukkuja ja tassuja ristissä, toivottavasti selkäkipu alkaa jo helpottamaan. t. Laura ja Mauri

    VastaaPoista
  20. Kiitos kaikille kommenteistanne ja kannustuksesta ja tsemppauksesta ja kauniista sanoistanne!

    Olli syö edelleen kipulääkettä, mutta kyllä mielestäni tilanne on mennyt parempaan suuntaan. Toivottavasti ei tule nyt takapakkia. Liikuntakielto on edelleen päällä ja hyppimistä yritetään välttää mahdollisuuksien mukaan. Se on vaan vaikeaa, kun esim. tulemme töistä kotiin, Olli pomppii ja pyörii riemuissaan kuin kevätväkkärä ja yritä siinä sitten sanoa, että pitäisi pysyä paikoillaan.

    VastaaPoista
  21. Olli <3. Toivottavasti tilanne helpottaa ja pääsette taas nauttimaan tylsästä arjesta. Olen myös tehnyt samanlaisen päätöksen koirieni suhteen että jos pitää valita luopuminen tai hoitotoimenpide joka tod. näk. ei paranna vaan antaa vain vähän elinpäiviä lisää tai aiheuttaa koiralle stressiä niin luopuminen on paras vaihtoehto. Vaikka itse päätöksen olet tehnyt niin sitä saa surra. Suurinta rakkautta omaan karvakorvaa kohtaan on se että tajuaa koska pitää antaa periksi ja päästää pallero kärsimyksistään. Toivottavasti ette kuitenkaan joudu vielä tämän tilanteen eteen. Voimia kotiväelle ja Ollille parhainta mahdollista toipumisaikaa ja ÄLÄ HYPI! T: Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan alkaa taas itkettää, kun luin tätä kommenttiasi. Luulin saavani "kuraa päälleni" päättäessäni armahtaa koiran ennemmin kuin leikkauttaa ja päinvastoin ihmiset ovat ihanasti tukeneet päätöstäni. Koska itse tunnen koiran parhaiten ja tiedän sen stressinsietokyvyn, ei ole mitään järkeä stressata koiraa sekopäiseksi.

      Nyt on perjantai-ilta ja Olli on parempi kuin viikkoon. Jospa se tästä.

      Poista
  22. Olli-kulta <3

    Toivomme kovasti, että tämä on vain ohimenevää, paranet ja tulet entistä ehommaksi. Ilman kyyneleitä ei tätä postausta kyennyt lukemaan...

    Jaksamista, sekä Ollille että ihmisilleen, jotka Ollia niin valtavasti rakastavat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria <3

      Kyllä tänään on ollut viikon parhain päivä ja jospa Olli vielä pääsisi koirapuiston AA-kaksikon kanssa telmimään!

      Poista
    2. Kyllä aivan varmasti pääsee, näin uskon! :) Ihan mahtavaa, jos Olli on nyt voinut paremmin! <3

      Nyt ei ollakaan käyty koirapuistossa kun on niin tautisen märkää koko ajan...tulispa lunta ja kuivat, jäätyneet maat, niin ei olisi tätä loputonta raparallia koko ajan.

      Poista
    3. Eihän nyt tahdo päästä edes 50 metrin lenkkiä tekemään ilman että kotiin tullessa pitää käydä suihkussa. Pakkanen, kiitos, nyt ja heti tänne!

      Poista

Luemme mielellämme kommentteja!