perjantai 22. heinäkuuta 2011

Maastonakki

Kävimme eilen mustikkametsässä ja hillasuon reunalla. Mäyräkoira pääsi tietysti mukaan.
Metsässä kävely ei ollut kovin mieluista puuhaa, kotiväki piti Ollia hihnassa ja koira oli menossa aina eri suuntaan. Mitä huonompi maasto, sen varmemmin koira yritti vetää kohti autotietä ja autoa. Sitten laitoimme pojan vähäksi aikaa autoon istumaan, jopa alkoi sen jälkeen metsässä kulkeminen kiinnostaa.

Mukavinta mäyräkoiran mielestä oli kuitenkin, kun aloimme syödä eväitä Pilpasuon laavulla, suon reunassa, Olli päästettiin kulkemaan irti. Eipä haitannut sen jälkeen suon märkyys, ei huonokulkuinen maasto, ei risut eikä männytkävyt. 

 "Tuonne suonsilmään ei olisi kiva pudota", tuumii mäyräkoira.

Mies kulkee suolla, mutta sen verran mäyräkoirassa on citykoiraa, ettei sentään tuonne asti lähde rämpimään.


Mukavintahan se on kuitenkin kulkea pitkospuita!

7 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia suolta. Olen Ollin kanssa samoilla linjoilla, että pitkospuilta ei poiketa. Olisin ihan varma, että muuten ollaan koko porukka suonsilmässä.

    Toivottavasti löytyi saalistakin.

    VastaaPoista
  2. Katriina, itse humpsahdin yhteen koloon ja pelästyttihän se melkoisesti. Mustikoita löytyy tänä vuonna hyvin, hillojakin saatiin muutama.

    VastaaPoista
  3. Pitääpä ottaa teistä mallia, koiranhan voi ihan hyvin ottaa marjaan mukaan :D Viime kesänä jätettiin Pinja mökille, eikä se ollut yhtään koiran mieleen. Jokos mustikat alkaa olla kypsiä? Pitäisi alkaa kerätä talvivarastoa :)

    VastaaPoista
  4. Pitkospuilta ei parane poiketa. Muutenhan sitä joutuu melkein uimaan.Suonsilmäkkeetkin monasti vähän "tuoksahtavat". Hienoja maastoja teilläpäin. Ei sen puoleen on täälläkin yksi valtaisa suo mutta sinnekin sen verta matkaa etten ole useampaan vuoteen käynyt sen reunalla.Sieltä tosin ei löydy pitkospuita:)Terveiset Porkkalan niemeltä M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  5. Sunan, eiköhän se Pinjakin pärjää mustikkametsässä ihan mainiosti. Mustikoita näyttäisi olevan ihan mukavasti, ei muuta kuin sanko mukaan ja metsään.

    M-L ja Ossi, täältä löytyy soita enemmän kuin tarpeeksi. Joutaisi pari teillekin. Valitettavan vähän noita pitkospuita, kyllä citykoiria pitäisi huomioida enemmän.

    VastaaPoista
  6. Se on kyllä kumma juttu, että heti kun hihnan irrottaa, koiralla on paljon tutkittavaa ihan lähimastossa. Mutta hihnan kanssa pitää yrittää löytää vain se hihnan äärimmäinen pituus, oli se sitten 3 tai 15 metriä!

    VastaaPoista
  7. Mai, hyvin sanottu. Hihnan pituudesta riippumatta sen on oltava tiukalla koko ajan. Ainakin maastossa.

    VastaaPoista

Luemme mielellämme kommentteja!