lauantai 25. helmikuuta 2012

Ja koiran nimi on...

Elämästäni Ossin kanssa -blogin Marja-Leena on kiinnostunut nimistä ja etsi mäyräkoiriemme nimien historiaa ja merkityksiä.  *TÄSTÄ* pääset tarinaan sisälle.

"Olli on lähtöisin ruotsinkielisestä Olle-muodosta ja päässyt kalenteriimme 1950-luvulla. Syy myöhäiseen kalenteriin pääsyyn saattaa olla se, että sitä nimeä on pidetty tavallisena kutsumanimenä kaikista Olavi-nimiryhmän muodoista."

Olavi puolestaan on suomalainen muoto nimestä Olaf. Olaf tulee muinaisskandinaavisesta nimestä ‘Áleifr’=‘esi-isien jälkeläiset’.

 Ollia ei huvittanut poseeraukset. Ei sitten.

3 kommenttia:

  1. Olli-polli ei tänään tykännyt kamerasta. Noista nimistä ja niiden johdannaisista riittää sitä tekstiä ja jopa hupiakin. Aikoinaan kun luin paljon HS:n kastettuja palstaa (hain sieltä lähinnä tutuja:), mietin jonkun hassun nimen kohdalla, että eivätkö vanhemmat lainkaan ajattele lapsiaan koulussa ym. Sinällään mikään nimihän ei ole huonompi kuin joku toinen mutta voi aiheuttaa esim. kiusaamisongelmia. Nimi, joka oli sata vuotta sitten täysin normaali nimi, ei välttämättä sovi nykypäivään. Esimerkiksi Naima naisennimenä on mielestäni tälläinen. Sitten on taas nimiä joista ei heti tajuakaan että ne ovat todella, todella vanhoja. Tulee nyt juuri mieleen vain naistennimiä. Eeva, Anna, Maria ja Saara esimerkiksi.

    Olli on kyllä metkan näköinen vaikka kääntääkin kuononsa kameralle:) Oikein mukavat viikonloput toivottelevat M-L ja Ossi (joka nukkuu jo).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummuni nimi oli Rauha ja hän ihmetteli, miksei kukaan lapsi tai lapsenlapsi laittanut lapselleen hänen nimeään. Aika ei vain ollut kypsä silloin, mutta en ihmettelisi, vaikka Rauhakin yleistyisi samoin kuin on käynyt Lempi- tai Helmi-nimille.

      Kerran radiossa haastateltiin jotain "nimiasiantuntijaa" ja häneltä kysyttiin, minkälainen nimi lapselle kannattaisi antaa, jotta häntä ei kiusattaisi nimestään. Haastateltava kertoi, että kun antaa lapselleen kullekin ajalle tyypillisen nimen, voi olla melko varma, ettei nimestä kiusata. Toisaalta vanhemmat voivat kyllä kasvattaa lapsestaan niin hyvän itsetunnon omaavan ihmisen, että tämä kantaa nimen kuin nimen ylpeydellä. Oikeastaan hankalia ovat ainoastaan nimet, joiden kirjoitusasua joutuu selittämään joka kerta kuten esimerkiksi k-kirjaimen vaihtaminen c-kirjaimeksi. Joka kerta sanot, että se on sitten ceellä.

      Lasten nimiä miettiessäni en ajatellut kansainvälisyyttä, mutta kuopuksen nimi on sattumoisin sama maassa kuin maassa. Keskimmmäisen ja esikoisen nimikin ovat kansainvälisiä, jos niistä pudottaa ylimääräisen o-kirjaimen pois.

      Olli osaa metkuilla kameralla ja jos päättää, ettei häntä kuvata niin kuvaa et sitten saa.

      Mukavaa sunnuntaita Kirkkonummelle, rapsutukset Ossille.

      Poista
  2. Tää olikin hauska!:) Innostuin itsekin.. ;)

    VastaaPoista

Luemme mielellämme kommentteja!