Maanantaina Olli tempaisi oikein kunnolla. Joskus olemme miettineet, että voisiko mäyräkoira syödä itsensä hengiltä. Ei voi, mutta ei se kaukanakaan ole.
Kuopus lähti käymään koululla ja Olli oli päättänyt viihdyttää itseään keppostelemalla. Ollin ruokaa säilytetään vaatehuoneessa ja ovi pidetään visusti kiinni, mutta eilen vaatehuoneen ovi oli laitettu huonosti kiinni ja koira oli päässyt sisälle. Ensin vastassa oli ollut ruoansäilytysastia. Nappulat ovat muovilaatikossa, jonka kannen molemmissa päissä on lukot eikä laatikko ollut paiskomisesta huolimatta auennut. Tästä innostuneena Olli oli vaatehuoneen perältä löytänyt 10 kilon ruokasäkin, joka oli valitettavasti vielä aukaisematon. Koira ei jäänyt neuvottomaksi vaan ensin oli raahannut säkin eteiseen ja sitten repinut pussin auki. Ja niin oli ruokaorgiat alkaneet. Kerrankin oli tarjolla ruokaa rajaton määrä...
Tyttären saapuessa kotiin vastassa oli ähkyyn itsensä syönyt koira ja tukalaa oloa helpottaakseen koira oli vääntänyt anakondat olohuoneen lattialle.
Koiralla oli koko illan tukala olo eikä ihme! Laskin, että Olli oli syönyt neljän päivän ruoka-annokset yhdellä kertaa. Vettä (johon sekoitin rypsiöljyä) meni illan aikana neljä kupillista. Tänään Olli on jo voinut vähän paremmin ja toisesta päästä tulee säännöllisin ajoin valtavia pötkylöitä. Sanomattakin on selvää, ettei ole tarvinnut tänään ruokkia koiraa...
"Minä tässä vaan nöyrästi makoilen..."
Olli ja surullisen kuuluisa ruokasäkki
Hurja juttu! Ollilla on kyllä yritystä ja neuvokkuutta vaikka muille jakaa:D
VastaaPoistaMeillä on myös vaatehuoneen ovi raollaan eteiseen ja ruokasäkki lattialla, muttei Vilma ole tajunnut käydä kokeilemassa onneaan.
Toivottavasti Vilma ei tee samaa tempausta. Oli aika pelottavaa, kun ei tiennyt, että räjähtääkö koira vai meneekö suolet solmuun. Nyt on mennyt vähän yli vuorokausi ja koira on sen oloinen, ettei olisi saanut ruokaa moneen päivään.
PoistaMäyräkoirasta on moneksi. Olli on kyllä varsinainen keppostelija. Toivottavasti masutuska alkaa helpottamaan. Oppikohan hän tästä yhdestä kerrasta? Ollille rapsutuksia :)
VastaaPoistaT:Anne
Kyllä mahatuska helpottaa, iltalenkillä Olli väänsi päivän viidennet tortut ;)
PoistaHyvä, että Olli pääsi säikähdyksellä ahmijaisista! Arttu söi kerran hoidossa ollessaan alle vuoden vanhana itsensä tankiksi nappuloita, ja ripuloi seuraavan kahden vuorokauden aikana 2-4 tunnin välein...
VastaaPoistaOlli-Boy, ei teiltä ruoka lopu, ota iisisti ;)
Ahmatti mikä ahmatti tuo meidän Olli :)
PoistaToivottavasti selvitään ilman ripulia.
auts! Onneksi ei käynyt kuinkaan. Meillä myös lauma söisi kaiken mitä eteen laittaisi. Ruoka pitää olla hyvin jemmassa ja isossa metalli tynnyrissä kansi tiukasti kiinni. Rapsuja!
VastaaPoistaTaitaa olla mahtava ruokahalu mäyräkoirien tyyppivika?
PoistaKyllähän tempun keksit, Olli. Gaumeeta jos pötsis olis poksahtanut. Onneks varaventtiili toimii ;D
VastaaPoistaMää kuulemma röyhtäilin kauheasti, ite en muista kun piti vaan keskittyä löytämään joku sopiva lepoasento. Mahallaan ei pystynyt olemaan kun se oli turvonnut palloksi. Nukuinkin sitten selällään ketarat taivasta kohden.
PoistaLuulin, että siitä tulis hyvä olo kun maha on täynnä. Ei se sitten niin herkkuu ollutkaan.
On ahneita ja vähemmän ahneita mäyriksiä. Meidän Ossin mielestä allergianappulat eivät kuulu osastoon herkkuruuat ja voin turvallisella mielellä pitää säkkiä avonaisena ruokakipon vieressä (missä se oikeasti onkin) eikä Ossi takuuvarmasti mene sieltä napsimaan mitään ylimääräisiä. Se on todennut, että ruokaa tulee ja riittävästi eikä se ole HERKKUA, joten sitä syödään vain sen verran, että pysytään hengissä:) Olli on ihana:) mahakipu sen sijaan ei tietenkään. Jos meillä olisi jotain possunfilettä tai villisikaa tai kanan rintafileitä niin sitä en tiedä paljonko tuo koira niitä ahnehtisi. Sen tiedän, että vajaan 600 gramman possunfile ei tunnu missään... Onneksi ei mitään vakavampaa sattunut. Suklaan kanssa pitää näiden koirien kanssa olla varovainen ja ksylitolipurkan. Terkkuja Ouluun ja sano Ollille, että kyllä se masu paranee.
VastaaPoistaMeillä voidaan pitää koiran ulottuvilla vain jäävuorisalaattia. Kaikki muu kelpaa. Ossi on oivaltanut asian aivan oikein eli syödään sen verran, kun tarvitaan ja sillä siisti. Ollilla on vielä oppimista tässä suhteessa.
PoistaOssi on ilmeisesti popsinyt 600 g possunfilettä - tuota voisi kutsua jo juhla-ateriaksi. Ehkä tuollainen määrä lihaa pitää nälän loitolla pari päivää.
Olli kiittää terkuista ja toivottaa hyviä ulkoilukelejä Kirkkonummelle.
No johan teki Olli tempun! Ja kokemuksesta voin sanoa, ettei viimeiseksi jää jos vaan oikea tilanne osuu kohdalle. Meillä Ellin edeltäjä Kapu-beagle oli ahmimisen mestari. Ja muutaman kerran pääsi meilläkin vastaava vahinko, että koira pääsi omin lupinensa muropussille. Voi sitä ähkyä. Sitten kun olo alkoi helpata, oli useiden lyhyiden lenkkien aika. Pitkää lenkkiähän ei tuolloin voi tehdä ainakaan samana päivänä. Tästä koirasta riittäisi kyllä tarinaa kerrottavaksi, ehkä joskus saan aikaiseksi valottaa niitä tuolla Ellin blogin puolella. Onneks Ellillä ei oo ihan samoja taipumuksia ;)
VastaaPoistaOlisi mukava kuulla Kapu-koiran edesottamuksista, joten ei muuta kuin tarinoita kirjoittamaan!
PoistaEilen illalla käytiin jo puiston-ympäri-lenkki ja Olli juoksi innoissaan reunasta toiseen. Ähkypäivänä tehtiin vain sellaisia 100 - 200 metrin lenkkejä, sen verran, että poika hoiti asiansa (sitä asiaa on kyllä riittänytkin).
oijoi.... minä täällä hekottelen vaikka juttu ei oikeasti hauska ollutkaan. massu pinkeänä ja pipinä ja vain selällään voi maata :D oijoijoi...
VastaaPoistaluulenpa kuitenkin ettei olli mitään oppinut ja tilaisuuden tullen tekee saman uudelleen :D
Vakavasta asiasta huolimatta täälläkin naureskeltiin selällään röhnöttävälle mäyräkoiralle. Eikä aina tiennyt, että oliko koiralla fyysinen vai psyykkinen paha olo. Nöyränä poika oli kuitenkin koko illan.
PoistaAi kun tarkistaisi lausejärjestystä kirjoittaessaan. Tarkoitin, että onneksi teidän Ollille ei tapahtunut mitään vakavampaa. Onhan ne pipanat siinä mielessä ikäviä kun ne tietysti vielä turpoavat vatsassa...
VastaaPoistaOssi on popsinut 600 gr possun sisäfilettä. Eikä tuntunut missään. Seuraavana päivänä ei ruoka maistunut.
Meidän vanha urossaksanpaimenkoiramme söi kerran auton alle jääneen jäniksen. Ihan kokonaan. Raakana.. Eipä tarvinnut sitäkään koiraa ruokkia muutamaan päivään. En tiedä mitä jänis painaa. No muutaman kilon ainakin. Ja se meni luineen, suolineen ja nahkoineen.
Täällä on tänään kevään kaunein päivä. Olisipa huomennakin yhtä aurinkoista kun menemme miehen kanssa sinne Tallinnaan käymään:) Terveisiä sinne teillepäin M-L ja Ossi
Eläinlääkärin mukaan näinhän se on luonnossakin: eläin syö löytäessään saalista mahansa täyteen, koska ei tiedä, koska saa seuraavan kerran evästä.
PoistaOikein mukavaa Tallinnan matkaa ja rapsutukset Ossille!
Aikku & Ossi
Ai kauheeta voi kuinka nauroin itseni kipeäksi kun luin tämän :DD Mukavaa loppuviikkoa teille!
VastaaPoistaPs. vaikka juttu ei oikeasti hauska olekaan, vaan aika vakava, mutta silti... :D
PoistaOllin kanssa tarvitaan huumorintajua ja hyvä, että vakavastakin asiasta löytyy hauskoja piirteitä. Eihän tässä maailmassa ilman huumoria pärjätä.
PoistaMirkulle kävisi ihan samalla tavalla, jos neiti pääsisi ruokasäkin kimppuun. Monta kertaa olen miettinyt, että tuo pikku ahmatti söisi ja halkeaisi, jos pääsisi yksin ruokiensa pariin. Onneksi säkki on visusti yläkaapissa Mirkun tavoittamattomissa.
VastaaPoistaOnneksi Olli voi jo paremmin!
Aika monelle mäyräkoiralle voisi käydä samoin!
PoistaRapsutukset Mirkulle!
Epäilen Paavon olevan Ollin kanssa samoilla linjoilla, kaikki kelpaa. Ja ruoka myös menee vauhdilla alas.
VastaaPoistaNiinhän se on, ettei syömisen kanssa kannata hidastella. Jos vaikka joku tulisi samalle kupille :)
PoistaEi voinut muuta kuin nauraa vaikkei nauramisen aihetta oikeesti olis ollutkaan, mutta voin kuvitella tilanteen Ollin kannalta! Minulta eilen hävisi voileipä olohuoneen pöydältä, mutta ruuat jotka on avonaisessa purkissa "siivouskomerossa" ja komero jää joskus raolleen tai kunnolla auki saavat olla rauhassa. Ollaan kokeiltu jättää myös oma ruokalautanen (katsottu telkkaria lattiatyynyllä) lattialle, mutta ei ainakaan sillon ole koskenut kun kielletty, kerran jäi nuorisolta sipsi pussi auki lattialle mutta ei ole koskenu. Saaspa vaan nähdä miten kauan tämä jatkuu, sillä mäyriksethän on tunnetusti ahnetta porukkaa;))) Mustissa ja Mirrissä tänään poiketessani myyjä kertoi oman terrierinsä syöneen yksinollessaan VIIKON ruuat!!!! Mutta kertoi että kotona kannattaa olla 3% vetyperoksidia ja n. 10 kg koiralle ruiskulla suoraan suuhun 6 ml ja se kuulemma alkaa kuplia koiran vatsassa ja saa sen oksentamaan! Kuulostaa hurjalta mutta olin kiitollinen neuvosta jos omalle kohdalle sattuu, että vinks vinks! Voi kuulemma uusia 15 minuutin päästä.
VastaaPoistaMyös suolapallolla oksennuttamista voi kokeilla, mutta vain yhden kerran, ettei koira saa suolamyrkytystä. Tuo vetyperoksidi kuullostaa tosi hurjalta.
PoistaEi Ollikaan yritä varastaa ruokapussia tai muutakaan syötävää kotiväen ollessa paikalla, mutta yksin ollessaan voi keksiä ihan mitä vaan joululahjasäkin repimisestä mielenosoituskakkaan :)
Voi Olli! <3 Nyt jo varmaan alkaa helpottaa ja "torttutehtailukin" laantua. ;)
VastaaPoistaSamat ohjeet olen muuten saanut "suolapallon" avulla oksettamisesta, että kerran vaan saa kokeilla.
Olo helpottaa ja tänään Olli saa normaaliannoksen ruokaa. Vielä eilen annoin vain muutaman nappulan, ettei poika luule, että on jätetty ihan ruoatta.
PoistaVoi Ollia. Kyllä se poika on ainakin vahva ollut jos 10kilon säkin on raahannut eteiseen asti. Toivottavasti Olli ens kerralla muistaa minkä olon ahmiminen tuotti ja jättäis väliin.. Mä ihmettelen että kun meillä ruoat säilytetään tommosis Mustista ja Mirristä saaduissa muoviastiossa keittiössä, ja se kansikin yllättävän helposti aukee, että koirat ei oo yksin ollessaan menny ahmiin sinne. En edes monesti laita niitä kansia silleen ihan "kunnollakunnolla" kiinni. Ehkä sittenkin pitäis laittaa, jos noi pötkylät saakin jotain päähänsä. Ja eihän ne sinne siis yltä jos ruokaa on vähän mutta jos sattuu oleen just ostettu säkki sisällä...
VastaaPoistaEn minäkään ikinä ajatellut, että Olli saisi raahatuksi 10 kiloa painavan säkin ja revityksi vielä paksuun muovipussiin siistiin reiän sauman kohdalle. Kaikkeen siis saa varautua, joten kansi kunnolla kiinni!
PoistaToisaalta onhan se Ollin kannalta tosi mahtavaa, että kerran eläissään on saanut syödä niin paljon kuin maha vetää - ja vielä vähän enemmänkin.
Huh huh! Onneksi Olli oli kuitenkin tajunnut lopettaa jossain vaiheessa! Kaverini kaverin sakemanni oli kerran syönyt itsensä niin täyteen, ettei ollut päässyt kääntymään selältä kyljelle. Isäntäväen tullessa kotiin koira oli äkkiä kiidätetty eläinsairaalaan ja maha auki. Lääkäri oli sanonut, että oli minuuteista kyse, ettei koira olisi haljennut... Olen itsekin miettinyt meidän Kaapon kohdalla (joka on Ollin ulkonäkökolleega), että se saattaisi hyvinkin syödä itsensä räjähdyskuntoon, jos pystyisi...
VastaaPoistaEihän näistä ruokaa rakastavista koirista ikinä tiedä ja itse pelkäsin eniten, että kuinka kuivat nappulat oikein turpoavatkaan mahassa.
PoistaVoi Olli minkä teit! Näytät vähän liian tyytyväiseltä itseesi tuossa ensimmäisessä kuvassa. ;) Emäntä näkee sielunsa silmin miten kymmenen kilon ruokasäkki on saatu äherrettyä eteiseen ja sen jälkeen sen intensiivisen tuhoamisvaiheen säkin auki saamiseksi. Ja tätä kaikkea seuranneen KIMPPUUN hetken kun mäyräkoira on saanut iskettyä kitansa ensimmäiseen ahmaisuun. Pikkasen pistää naurattamaan..
VastaaPoistaKova on ollut ruoanhimo ja niinhän sitä sanotaan, että hiellä pitää sinun ruokasi antaitseman...
PoistaKuulostaa niin mäyräkoiran tempaukselta. Mutta voin kyllä kuvitella miltä tuntuu. Ollin sisko ja näitten meijän turrikoiden emä on myös joskus aikoinaan vetässy 15kg säkistä mahan täyteen. Onneksi sillekkään ei käyny kuinkaa, mutta kakkaa tuli senkin eestä. Onneksi Ollille ei ole käynyt pahasti.
VastaaPoistaAi tämä onkin ihan sukuvika :)
Poista